Hormin liitos yläpohjaan

(1) Harkkorakenteisen hormin pinta tasoitetaan sementtisideaineisella tasoitteella tai oikaisulaastilla. Tasoituksen tulee ulottua vähintään apukoolauksen/kattoristikon alapinnan tasoon.
(2) Apukoolaus 50×100 mm tai kattoristikko asennetaan hormin ympärille huomioiden samalla hormityypin vaatima suojaetäisyys.
(3) Palovilla ≥ 20 mm asennetaan apukoolauksen ja hormin väliin siten, että sen yläpinta ulottuu noin 100 mm yläpohjaeristeen yläpintaa korkeammalle.
Palovillan alapinta tulee apukoolauksen alapinnan tasalle.
(4) Höyrynsulkumuovi 0,2 mm asennetaan apukoolausta vasten siten, että höyrynsulkumuoviin syntyy pieni laskostus. Höyrynsulku kiinnitetään apukoolaukseen nitojalla k100..k150.
(5) Hormin tiivistysteippi (kokonaisleveys150 mm) kiinnitetään saumakohtaan siten, että teipin reuna asettuu apukoolauksen huoneen puoleisen reunan tasoon. Teipin toinen puoli kiinnitetään hormia vasten. Teipin asennus aloitetaan apukoolauksen huoneen puoleisesta reunasta hormia kohden.
(6) Asennetaan katon ristiin koolauksen 1. kerros.
(7) Koolausten väliin asennetaan 22×50 mm puristusrima, joka kiinnitetään apukoolaukseen ruuveilla R3.5×50 k300. Liitoksessa riman tulee kiinnittyä tasaisesti apukoolausta vasten, jotta liitoksesta tulisi tiivis.
(8) Asennetaan ristiin koolauksen 2. kerros. Ristikoolauksen ja hormin välinen tila täytetään palovillalla.
(9) Katon verhous tehdään rakennetyypin mukaan.

Vesikatto ja pellitykset

Vesikatto

Harkkorakenteisissa taloissa kattomuoto voi vaihdella vapaasti. Katemateriaalina on yleensä betonitiili, konesaumattu pelti tai erilaiset profiilipeltikatteet. Muita vaihtoehtoja ovat bitumikermikatteet ja bitumiset kattolaatat.

Pellitykset, vedeneristys

Pellitykset ja vedeneristysrakenteet tehdään tavanomaisia materiaaleja ja rakenteita käyttäen sekä yleisiä suunnitteluperiaatteita noudattaen. Vedeneristyksissä noudatetaan julkaisua RIL 107-2012 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet.

Puurakenteinen yläpohja

Puurakenteisessa yläpohjassa kattomuoto, kattokaltevuus ja massoittelu voi vaihdella suhteellisen vapaasti. Lämmöneristeet sijoitetaan yleensä puukannatteiden väliin ja lämmöneristeen alapuolella on höyryn- ja ilmansulkuna muovikalvo. Kattomuodosta riippuen yläpohjassa voi olla tuuletettu ullakkotila tai välittömästi vesikatteen ja aluskatteen alapuolella tuuletusrako, jonka alapuolella on tulensuojalevy ja lämmöneriste.

Puurakenteiset yläpohjaratkaisut ovat Suomessa hyvin yleisiä myös harkkorakenteisissa rakennuksissa. Puurakenteisessa yläpohjassa höyryn- ja ilmansulkuna toimii useimmiten muovikalvo. Toinen vaihtoehto on tiivistää yläpohjan EPS- tai PU-lämmöneristelevyt polyuretaanivaahdolla.

Kalvomaisia ilmansulkuja käytettäessä tulee varmistaa etteivät lämmöneristeet pääse painamaan ilmansulkukalvoa tai sen jatkokohtaa niin, että kalvo tai jatkoskohta ajan myötä venyy tai menee rikki. Levymäiset lämmöneristeet ovat yleensä tarpeeksi jäykkiä, ettei niiden omapaino rasita normaalilla alapuolisella koolauksella (k400) tuettua ilmansulkukalvoa liikaa. Tämän vuoksi suositellaankin levymäisen lämmöneristeen käyttöä alimpana kerroksena myös puhallettavilla lämmöneristeillä tai kevyillä lämmöneristeillä eristetyssä yläpohjassa.

Kevyet puhallettavat lämmöneristeet voidaan asentaa yläpohjissa suoraan kalvomaisen ilmasulun varaan, jos kalvon haitallinen painuma on estetty alapuolelta riittävän tiheällä rimoituksella tai laudoituksella.

Ilmansulkukalvon jatkokset tulee yläpohjissa limittää ja teipata yhteen ja puristaa teipattu jatkos puurimoilla tiiviisti yhteen kattokannatteiden alapaarteisiin ja/tai vastakappalerimoihin. Ilmansulkukalvoa ja lämmöneristettä voidaan tukea myös alapuolisella rakennuslevyllä.

Alakatoissa kuljetetaan sähköjohtoja, joten sisäverhouslevyn tai paneloinnin väliin tulee jättää riittävä asennusvara johdoille ja asennusrasioille (ristiin koolaus, soirot).

Puuyläpohjan ja harkkoseinän liitos

Puurakenteisessa yläpohjassa ilmatiiviyden suunnitteluun ja toteutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ilmatiiviyden kannalta ongelmakohtia ovat harkkorakenteisen seinän ja yläpohjarakenteen välinen liitos ja LVIS-putkien ja hormien läpiviennit.

Yläpohjan ilmanpitävyys on tärkeää, koska ilmavuotojen mukana voi siirtyä huomattavia kosteusmääriä yläpohjarakenteisiin ja aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Yläpohjan rakenteiden ja tiivistyksen suunnittelussa on otettava huomioon yläpohjan lämmöneristys, höyrynsulku sekä yläpohjan, aluskatteen ja vesikaton välinen tuuletus sekä tuulikuormien vaatima vesikaton sidonta rakennuksen kantaviin seiniin ja yläpohjaan.

Rakenteiden ilmanpitävyys on rakennuksen energiatehokkuuden kannalta merkittävä tekijä. Ilmavuodot lisäävät energiankulutusta. Ne myös estävät rakennuksen koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton optimaalisen toiminnan, jos osa ilmanvaihdosta toimii hallitsemattomasti ilmavuotojen kautta.

 

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään sivuseinillä

(1) Ylimmän harkon yläpinta oikaistaan tarvittaessa.
(2) Yläjuoksun ja seinän väliin asennetaan tiivistyskaista (esim. polyeteenikaista).
(3) Yläjuoksu kiinnitetään RST-kierretangoin k600 sekä asennetaan kattokannattajat.
(4) Höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) laskostetaan ja taitetaan yläjuoksua vasten noin 50 mm leveydeltä ja kiinnitetään alustavasti nitojalla k100…k150.
(5) Liitoskankaan (esim. Contega PV) liimareuna painetaan höyrynsulun pystytaitosta vasten. Liitoskangas kiinnitetään tasoitemassalla seinään lastaa apuna käyttäen. Kiinnityksessä liitoskankaan verkko-osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin.
(6) Liitoskankaan ja muovin päälle asennetaan rima 44×44 mm, joka kiinnitetään ruuvein R3.5×60 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti yläjuoksua vasten.
(7) Ristiin koolaus rakennetyypin mukaan.
(8) Katon verhous rakennetyypin mukaan.
(9) Seinän tasoitus.

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään päätyseinillä

(1) Päätyseinään tehdään oikaisulaastilla tasoitekaista, jonka alapinta ulottuu noin 100 mm valmiin kattopinnan alapuolelle ja yläpinta noin 50 mm eristetason yläpuolelle.
(2) Tukipuu 50×100 mm kiinnitetään seinään tulpparuuvein R 5.0×100 k400.
(3) Kattokannattajien asennuksen jälkeen asennetaan höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) reunalaskos tukipuuta vasten. Höyrynsulku kiinnitetään nitojalla k100..k150.
(4) Liitosnauhan (esim. Contega PV) teippiosa kiinnitetään tukipuun 50×100 mm ulommaiseen reunaan ja painetaan höyrynsulkumuovia vasten. Liitosnauha kiinnitetään tasoitemassalla ja lastalla painaen seinää vasten. Kiinnityksessä liitosnauhan verkko osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin.
(5) Kattokoolauksen 1. kerros asennetaan.
(6) Koolausten väliin asennetaan 22×50 puristusrima, joka kiinnitetään ruuveilla R3.5×50 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti tukipuuta vasten.
(7) Koolauksen 2. kerros asennetaan.
(8) Katon verhous rakennetyypin mukaan.
(9) Seinän tasoitus.

Alla olevissa kuvissa on esitetty periaateratkaisut puuyläpohjan ja harkkoseinän liitokselle, jossa on pyritty mahdollisimman hyvään ilmanpitävyyteen. Ratkaisuissa ei ole käytetty teippauksia sekä sähkörasiat ja -putket on sijoitettu alakattoon, jolloin höyrynsulkumuovia ei tarvitse rikkoa. Höyrynsulkumuovin suojana on kipsilevy, jolloin muovi ei painu eikä rikkoudu yläpuolisten eristeiden painosta. Kipsilevy toimii tukena ja alustana yläpohjan putkilävistysten, hormien yms. tiivistyksessä.

Polyuretaanilevyillä lämpöeristetyissä yläpohjissa, joissa eristelevyjen liitokset ja saumat on tiivistetty PU-vaahdolla, ei yleensä tarvita erillistä höyrynsulkumuovia.

Puuyläpohjan ja harkkoseinän liitos höyrynsulun liittyessä harkkoseinään

Puuyläpohjan höyrynsulun liittyminen harkkoseinän päälle

Työn huolellisuudella ja materiaalien pitkäaikaiskestävyydellä on lopputuloksen kannalta ratkaiseva merkitys. Höyrynsulkumuovin limitykset tulee puristaa aina kantavan rakenteen ja koolauksen väliin, jolloin höyrynsulkuteipin liiman mahdollinen kuivuminen ja teipin irtoaminen ei aiheuta ilmavuotoa.

Putkien ja hormien lävistyksissä tulisi käyttää tehdasvalmisteisia lävistystarvikkeita, mikäli se on mahdollista.

 

Kivirakenteiset yläpohjat

Paikallavaletuissa rakenteissa yläpohjarakenne on vaakasuunnassa ja vain poikkeustapauksissa rakenne toteutetaan kaltevana. Ontelolaatoilla toteutettu yläpohja voidaan tehdä myös kaltevana. Lämmöneristeet asennetaan laatan päälle. Vesikattorakenne tuetaan laatan päältä ja se tehdään puurakenteisena esim. sahatavarasta tai naulalevyristikoilla.

Kivirakenteisessa yläpohjassa ei käytetä höyrynsulkua eikä ilmansulkua, vaan rakenne itsessään on riittävän tiivis. Läpivientien toteutus ja tiiviys on helppo toteuttaa kivirakenteisessa yläpohjassa. Toteutuksessa on kiinnitettävä huomiota seinän ja yläpohjan välisen liitoksen tiiviyteen sekä läpivientien tiivistykseen. Kivirakenteisten yläpohjien toteutuksessa noudatetaan samoja periaatteita ja työmenetelmiä kuin välipohjissa (ks. kohta Välipohjat).

Ontelolaatta ja muut teräsbetonielementit sekä kevytbetonielementit ovat rakenneosana ilmanpitäviä, mutta elementtien välisiin saumoihin tulee usein halkeamia, joista ilmaa pääsee haitallisessa määrin rakenteen läpi. Elementtien välisten saumojen tiivistykseen käytetään yleensä leveydeltään vähintään 200 mm bitumikermikaistoja, jotka kiinnitetään hitsaamalla tai liimaamalla.

Yläpohjarakenteet

Kevytsorabetoniharkko- ja muottiharkkorakennusten yläpohjissa voidaan kantavana rakenteena käyttää seuraavia ratkaisuja:

• paikalla valettu teräsbetonilaatta
• ontelolaatta
• kuorilaattaliittorakenne
• puurakenteinen yläpohja, jossa kantavana rakenteena on yleensä naulalevyristikot, liimapuupalkit, kertopuupalkit tai sahatavarasta tehdyt palkit

Puurakenteinen yläpohja on harkkotaloissa em. rakenteista yleisin.

Tiivistysohjeita ja detaljeja

Puurakenteinen yläpohja

Puurakenteiset yläpohjaratkaisut ovat Suomessa hyvin yleisiä myös harkkorakenteisissa rakennuksissa. Puurakenteisessa yläpohjassa höyryn- ja ilmansulkuna toimii useimmiten muovikalvo. Toinen vaihtoehto on tiivistää yläpohjan EPS- tai PU-lämmöneristelevyt polyuretaanivaahdolla.

Kalvomaisia ilmansulkuja käytettäessä tulee varmistaa etteivät lämmöneristeet pääse painamaan ilmansulkukalvoa tai sen jatkokohtaa niin, että kalvo tai jatkoskohta ajan myötä venyy tai menee rikki. Levymäiset lämmöneristeet ovat yleensä tarpeeksi jäykkiä, ettei niiden omapaino rasita normaalilla alapuolisella koolauksella (k400) tuettua ilmansulkukalvoa liikaa. Tämän vuoksi suositellaankin levymäisen lämmöneristeen käyttöä alimpana kerroksena myös puhallettavilla lämmöneristeillä tai kevyillä lämmöneristeillä eristetyssä yläpohjassa.

Kevyet puhallettavat lämmöneristeet voidaan asentaa yläpohjissa suoraan kalvomaisen ilmasulun varaan, jos kalvon haitallinen painuma on estetty alapuolelta riittävän tiheällä rimoituksella tai laudoituksella.

Ilmansulkukalvon jatkokset tulee yläpohjissa limittää ja teipata yhteen ja puristaa teipattu jatkos puurimoilla tiiviisti yhteen kattokannatteiden alapaarteisiin ja/tai vastakappalerimoihin. Ilmansulkukalvoa ja lämmöneristettä voidaan tukea myös alapuolisella rakennuslevyllä.

Alakatoissa kuljetetaan sähköjohtoja, joten sisäverhouslevyn tai paneloinnin väliin tulee jättää riittävä asennusvara johdoille ja asennusrasioille (ristiin koolaus, soirot).

Kivirakenteinen yläpohja

Ontelolaatta ja muut teräsbetonielementit sekä kevytbetonielementit ovat rakenneosana ilmanpitäviä, mutta elementtien välisiin saumoihin on tulee usein halkeamia, joista ilmaa pääsee haitallisessa määrin rakenteen läpi. Elementtien välisten saumojen tiivistykseen käytetään yleensä leveydeltään vähintään 200 mm bitumikermikaistoja, jotka kiinnitetään hitsaamalla tai liimaamalla.

Väliseinän putkitukset ja kiinnitykset harkkoseiniin

Harkkorakenteiden läpimenot putkia tms. varten suunnitellaan harkkokerrosten korkeusasemien mukaisesti. Kaikki läpimenot ja aukot on merkittävä piirustuksiin ja otettava huomioon rakenteiden suunnittelussa. Vain vähäisiä läpimenoja voidaan tehdä vielä työn aikana.

Roilojen sijoituksen suunnittelussa on otettava huomioon rakenteen kuormitukset. Maanpaine tai muissa taivutusrasitetuissa seinissä on vältettävä taivutussuuntaan nähden kohtisuorassa sijaitsevia roiloja. Tavanomaisissa seinärakenteissa roilot sijoitetaan pystysuuntaan. Vaakasuuntaiset urat saattavat heikentää harkkoseinän kantavuutta merkittävästi.

Vesi-, viemäri- yms. putkia ei yleensä sijoiteta harkkorakenteen sisään. Poikkeuksen muodostavat märkätilojen laatoituksen alle sijoitettavat pieniläpimittaiset käyttövesiputket, jotka voidaan sijoittaa seinään tehtyyn uraan eli roiloon tai harkon onteloon. Asennetut vesijohdot suojataan ohjeiden mukaisesti ja roilo täytetään oikaisu- tai tasoitelaastilla. Käyttövesiputkien asennuksissa on suositeltavaa käyttää pinta-asennusta, jolloin mahdolliset vesivuodot on helppo havaita ja putkien vaihto on helppoa.

Valuharkkorakenteiden sähkösuunnitelmissa tulee ottaa huomioon kaikki tarvittavat sähköjohdotukset ennen kuin harkkojen latominen aloitetaan. Putkitukset asennetaan harkkojen sisään siten, että valu pääsee täyttämään koko rakenteen eikä valuun jää onteloita. Runkourakoitsija tekee putkituksen ladonnan yhteydessä. Roilotusta tehdään vain mahdollisten virheiden korjaamiseksi. Urat ja muut kolot paikataan laastilla siten, että rakenne saavuttaa riittävän lujuuden. Erityisesti usean rasian yhdistelmät ovat tarkkoja rasioiden keskinäisestä etäisyydestä ja suoruudesta, joten sähkörasiat tulee kiinnittää toisiinsa ja tukea roilon paikkauksen tai harkon valun aikana huolellisesti. Vinoon jääneen rasian suoristaminen on jälkikäteen hankalaa.

Kevytsoraharkkorakenteissa putkitusten muutoksia ja lisäyksiä on suhteellisen helppo tehdä muurauksen jälkeenkin. Sähkö- ja LVI-urakoitsijat merkkaavat tarvittavat roilot ja läpiviennit rakenteisiin ja roilot tehdään koko kohteeseen kerralla valmiiksi tai kerroksittain. Roilotus tehdään urajyrsimellä, katkaisulaikalla, taltalla tai muulla tarkoitukseen sopivalla laitteella. Sähkörasioiden ja hanakulmien reiät tehdään laikalla tai lieriöporalla. Johdot ja putket kiinnitetään roiloon, joka täytetään oikaisulaastilla.

Kiinnitykset

Tehtäessä kiinnityksiä harkkorakenteisiin otetaan huomioon harkon huokoisuus, vetolujuus ja lohkeamisherkkyys. Kevyet kuormat voidaan kiinnittää muovisilla kiinnitystulpilla (propuilla) ja betoniruuveilla. Raskaat kuormat kiinnitetään esimerkiksi kiila- tai lyöntiankkureilla tai rakenteen läpimenevillä pulteilla.

Sopivia kiinnitysmenetelmiä ovat mm.

• kevytbetoninaulat
• muovi-/nailonhylsyt ja ruuvit
• kumimutterikiinnikkeet
• harkkosaumaan muurausvaiheessa asennetut kiinnikkeet
• mekaaniset ankkurit ja
• kemialliset juotosankkurit.

Kiinnikkeiden on oltava korroosiosuojattuja, esimerkiksi sinkittyjä. Kiinnikkeiden kuormitusarvot on saatavissa niiden valmistajilta ja maahantuojilta.

Ovenpielet

Väliseinäharkkojen ontelot kannattaa jo liimausvaiheessa vahvistaa ovenpielikohdista laastilla. Harkon urospontti voidaan leikata pois ja naaraspontti täyttää laastilla. Ovenkarmit kiinnitetään harkkorakenteeseen kiinnitystulpilla ja ruuveilla tai muovihylsyillä ja ruuveilla.

Harkkosisäseinien käsittely-yhdistelmiä

Tapetointi

• 2 x kokonaan tasoitus ja hionta
• pohjamaalaus tarvittaessa
• tapetti tai lasikuitutapetti ja maalaus

Maalaus

• 3 x kokonaan tasoitus ja hionta, tarvittaessa vahvikekangas
• 2 x maalaus

Laatoitus

• 1-2 x märkätilatasoite ja hionta
• vedeneriste
• laatoitus

Puurakenteinen yläpohja harkkotalossa

Puurakenteisessa yläpohjassa kattomuoto, kattokaltevuus ja massoittelu voi vaihdella suhteellisen vapaasti. Lämmöneristeet sijoitetaan yleensä puukannatteiden väliin ja lämmöneristeen alapuolella on höyryn- ja ilmansulkuna muovikalvo. Kattomuodosta riippuen yläpohjassa voi olla tuuletettu ullakkotila tai välittömästi vesikatteen ja aluskatteen alapuolella tuuletusrako, jonka alapuolella on tulensuojalevy ja lämmöneriste.

Puurakenteisessa yläpohjassa ilmatiiviyden suunnitteluun ja toteutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ilmatiiviyden kannalta ongelmakohtia ovat harkkorakenteisen seinän ja yläpohjarakenteen välinen liitos ja LVIS-putkien ja hormien läpiviennit.

Yläpohjan ilmanpitävyys on tärkeää, koska ilmavuotojen mukana voi siirtyä huomattavia kosteusmääriä yläpohjarakenteisiin ja aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Yläpohjan rakenteiden ja tiivistyksen suunnittelussa on otettava huomioon yläpohjan lämmöneristys, höyrynsulku sekä yläpohjan, aluskatteen ja vesikaton välinen tuuletus sekä tuulikuormien vaatima vesikaton sidonta rakennuksen kantaviin seiniin ja yläpohjaan.

Rakenteiden ilmanpitävyys on rakennuksen energiatehokkuuden kannalta merkittävä tekijä. Ilmavuodot lisäävät energiankulutusta. Ne myös estävät rakennuksen koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton optimaalisen toiminnan, jos osa ilmanvaihdosta toimii hallitsemattomasti ilmavuotojen kautta.

Harkkorakenteisten pientalojen yläpohja on usein puurakenteinen, koska se on helppo toteuttaa, mahdollistaa pitkät jännevälit eikä kevyenä rakenteena lisää merkittävästi kantaville seinille ja perustuksille tulevia kuormituksia. Puiset kantavat yläpohjarakenteet voidaan tehdä massiivipuusta, tehdasvalmisteisista kattoristikoista, liimapuupalkeista, kertopuusta tms.

Puurakenteisen yläpohjan ilmanpitävyys perustuu yleensä höyrynsulkumuoviin. Toisena vaihtoehtona on käyttää lämmöneristeenä PU-levyjä, joiden saumat ja liittymät tiivistetään huolella PU-vaahdolla. Höyrynsulkumuoviin tulevat läpiviennit ja liitokset tulee tiivistää huolellisesti teippauksin, kittauksin ja läpivientikappalein sekä liitettävät osat ja materiaalit tulee lisäksi tukea mekaanisesti toisiinsa ja kiinnitysalustaan. Työn huolellisuudella ja materiaalien pitkäaikaiskestävyydellä on lopputuloksen kannalta ratkaiseva merkitys. Höyrynsulkumuovin limitykset tulee puristaa aina kantavan rakenteen ja koolauksen väliin, jolloin höyrynsulkuteipin liiman mahdollinen kuivuminen ja teipin irtoaminen ei aiheuta ilmavuotoa.

Putkien ja hormien lävistyksissä tulisi käyttää tehdasvalmisteisia lävistystarvikkeita, mikäli se on mahdollista. Kuvissa 64 ja 65 on esitetty periaateratkaisut puuyläpohjan ja harkkoseinän liitokselle, jossa on pyritty mahdollisimman hyvään ilmanpitävyyteen. Ratkaisuissa ei ole käytetty teippauksia sekä sähkörasiat ja -putket on sijoitettu alakattoon, jolloin höyrynsulkumuovia ei tarvitse rikkoa. Höyrynsulkumuovin suojana on kipsilevy, jolloin muovi ei painu eikä rikkoudu yläpuolisten eristeiden painosta. Kipsilevy toimii tukena ja alustana yläpohjan putkilävistysten, hormien yms. tiivistyksessä.

Polyuretaanilevyillä lämpöeristetyissä yläpohjissa, joissa eristelevyjen liitokset ja saumat on tiivistetty PU-vaahdolla, ei yleensä tarvita erillistä höyrynsulkumuovia.

Kivirakenteiset yläpohjat

Paikallavaletuissa rakenteissa yläpohjarakenne on vaakasuunnassa ja vain poikkeustapauksissa rakenne toteutetaan kaltevana. Ontelolaatoilla toteutettu yläpohja voidaan tehdä myös kaltevana. Lämmöneristeet asennetaan laatan päälle. Vesikattorakenne tuetaan laatan päältä ja se tehdään puurakenteisena esim. sahatavarasta tai naulalevyristikoilla.

Kivirakenteisen yläpohjan etuna on hyvä ilmatiiviys ja ääneneristys sekä paloturvallisuus. Kivirakenteisessa yläpohjassa ei käytetä höyrynsulkua eikä ilmansulkua, vaan rakenne itsessään on riittävän tiivis. Läpivientien toteutus ja tiiviys on helppo toteuttaa kivirakenteisessa yläpohjassa. Suunnittelussa ja toteutuksessa on kiinnitettävä huomiota seinän ja yläpohjan välisen liitoksen tiiviyteen sekä läpivientien tiivistykseen. Kivirakenteisten yläpohjien toteutuksessa noudatetaan samoja periaatteita ja työmenetelmiä kuin välipohjissa (ks. kohta Välipohjat).

Yläpohjarakenteet

Kevytsorabetoniharkko- ja muottiharkkorakennusten yläpohjissa voidaan kantavana rakenteena käyttää seuraavia ratkaisuja:

• paikalla valettu teräsbetonilaatta
• ontelolaatta
• kuorilaattaliittorakenne
• puurakenteinen yläpohja, jossa kantavana rakenteena on yleensä naulalevyristikot, liimapuupalkit, kertopuupalkit tai sahatavarasta tehdyt palkit

Puurakenteinen yläpohja on harkkotaloissa em. rakenteista yleisin.