Väliseinät

Harkkoja voidaan käyttää sekä kevyissä että kantavissa väliseinissä.  Palamattomana rakennusaineena se soveltuu hyvin osastoiviin rakenteisiin.  Kiviaineisena se soveltuu myös hyvin kosteiden tilojen seinien rakennusaineeksi.  Ääneneristävyys on seinärakenteen massan vuoksi harkkoväliseinässä hyvä.

Kevyitä väliseiniä varten on kehitetty erityyppisiä harkkoja. Harkon paksuus on mitoitettu sellaiseksi, että se sopii hyvin esim. nykyiseen oven karmin paksuuteen.  Väliseinäharkkoihin on tehty asennustyötä helpottamaan ponttaus sekä putkivetoja varten asennusreiät.

Ennen väliseinien muurausta tai ladontaa

• Tarkistetaan seinän mitat ja pohjan tasaisuus
• Lattiaan merkitään seinien ulkopinnan linjat
• Seinien kulmiin asennetaan kulmatolpat kummankin seinän suuntaisesti pystyyn vatupassin tai luotilangan avulla
• Selvitetään piirustuksista aukkojen paikat ja koot sekä merkitään ne alustaan
• Tarkistetaan oviaukkojen ja lattian pintamateriaalien korkeus
• Selvitetään ilmanvaihtosuunnitelmista jätetäänkö oviaukkoihin oviraot, jotka toimivat korvausilman reitteinä.
  • Jos suunniteltu harkkokoko ja lattiamateriaali eivät ole yhteensopivia oviaukkojen korkeuden kanssa, voidaan oviaukkoa korottaa valamalla väliseinän alle sopivan korkuinen korotusvalu. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 2M korkeusmoduulista poikkeavia harkkoja esim. 3M, jolloin oviaukkojen korkeuden takia harkkoja ei tarvitse työstää.
• Varmistetaan LVIS- ja harkkomuurausurakoitsijan kanssa, että kaikki läpivientitarpeet on otettu huomioon suunnitelmissa. Samalla valitaan työteknisesti ja valmiin rakenteen kannalta parhaat tavat tehdä läpiviennit.
  • Betoniharkkorakenteissa läpivienneille jätetään varaukset. Kevytsoraharkkorakenteissa läpiviennit voidaan työstää jälkikäteen.
• Lopuksi alustan päälle asennetaan bitumihuopakaista. Tämä mahdollistaa seinän ja alustan hieman erilaiset liikkeet seinän vaurioitumatta.

 

Harkkoväliseinän liittymä kantaviin seiniin tehdään harkkovalmistajan ohjeiden tai rakennesuunnitelmien mukaisesti.

Muuratun väliseinän rakentaminen

Ohutsaumamuurattavat väliseinäharkot kiinnitetään toisiinsa ohutsaumamuuraukseen tarkoitetulla laastilla. Harkot voidaan myös liimata liimalaastilla tai kiviliimalla.

• Kiviliima sopii ainoastaan käyttökohteisiin, joissa rakenteelta ei edellytetä kuormien kantokykyä, ääneneristyskykyä tai palonkestävyyttä.
• Ohutsaumamuuratun tai -liimatun seinän maksimikorkeus tulee varmistaa rakennesuunnitelmista tai harkkovalmistajan ohjeista.

Alustan päälle laitetaan 100 mm leveä bitumihuopakaista, joka liimataan kiinni ohutsaumalaastilla. Huovan päälle levitetään laasti ja muurataan ensimmäinen kivikerros linjalangan mukaisesti. Tämän jälkeen muurausta jatketaan varvi kerrallaan. Joka toinen harkkorivi aloitetaan puolikkaalla harkolla, jolloin muuraus etenee ½ -harkon limityksellä. Tällöin harkoissa olevat pystyreiät muodostavat yhtenäisen reitin esimerkiksi sähkö- ja vesijohdoille.

Ohutsaumalaasti levitetään tarkoitukseen kehitetyllä, pohjasta suljettavalla muurauskelkalla tai laastikauhalla. Harkkojen pontatuissa pystysaumoissa ei käytetä laastia. Mikäli harkoissa ei ole ponttia, harkkojen päissä käytetään laastisaumaa.

Muurausside asennetaan joka toiseen vaakasaumaan. Side asennetaan tuoreeseen laastikerrokseen, jotta siteen ja laastin välille syntyy kunnollinen tartunta.

Kantavissa seinissä tai kohdissa, joihin kiinnitetään kalusteita tai ovenkarmeja, harkkojen ontelot valetaan tarvittaessa umpeen betonilla.

Ovipielissä toiseen pieleen tulee naaraspontti ja toiseen urospontti. Naaraspontti kannattaa täyttää laastilla. Urospontti voidaan leikata pois ovikarmin kiinnittämisen helpottamiseksi.

Väliseinän rakentaminen valuharkoilla

• Alustan päälle laitetaan 100 mm leveä bitumihuopakaista, joka liimataan kiinni ohutsaumalaastilla. Huovan päälle levitetään laasti ja ladotaan ensimmäinen kivikerros linjalangan mukaisesti.
• Ensimmäinen kivikerros voidaan kaataa osittain massaa täyteen, jolloin lähdöstä tulee todella tukeva.
• Kivet liimataan ladottaessa ohutsaumalaastilla tai kiviliimalla.
• Oviaukon kohdalla kannattaa kiven pään ponttiura täyttää laastilla liimauksen yhteydessä, tämä helpottaa oven kiinnitystä. Ovenkarmit kiinnitetään harkkorakenteeseen kiinnitystulpilla ja ruuveilla tai muovihylsyillä ja ruuveilla.
• Kantavissa rakenteissa valuharkkoseinä raudoitetaan rakennesuunnitelmien mukaisesti ennen betonivalua. Betonin valukorkeuden tulee olla valmistajan ohjeiden mukainen. Massa tiivistetään sauvatäryttimellä tai sullomalla. Työsaumoihin asennetaan suunnitelmien mukainen saumaraudoitus.
• Oviaukkojen ylitykset vahvistetaan harkkovalmistajan ohjeista riippuen lisäraudoituksella, teräsprofiileilla ja aukonylityspalkeilla. Aukonylityspalkkeja ei saa lyhentää tai madaltaa, joten on tärkeää, että aukko on tehty oikeaan korkoon muuraus- tai ladontavaiheessa.
• Väliseinäkiviä voidaan liimata normaalin huonekorkeuden (n. 2,5 m) verran. Tämän jälkeen seinä valetaan betonilla. Pidemmät seinät kannattaa tukea vino- tai vaakareivauksin valun ajaksi. Seinän ollessa edellistä korkeampi suoritetaan liimaus ja valu kahdessa tai useammassa osassa. Työsaumassa betonin pinta tulee jättää ylimmän kiven puoleen väliin. Saumassa tulee olla riittävä saumaraudoitus.
• Jälkihoidossa noudatetaan harkkovalmistajan ohjeita tai yleisiä betonin jälkihoito-ohjeita kastelusta ja suojaamisesta. Jälkihoito on tärkeää aloittaa heti valun jälkeen.

Liitokset

Levyrakenteisen seinän liittyessä harkkoseinään liitos toteutetaan liikuntasauman tapaan rakenteiden erilaisen elämisen takia. Pintakäsittelyssä tämä otetaan huomioon esim. laatoituksessa elastisella saumamassalla. Tapetti- ja maalauspintaan tehdään puskusauma, joka voidaan peittää listalla.

Kantavan väliseinän ja puuyläpohjan liittymä

Yläpohjan ilmanpitävyys on tärkeää, koska ilmavuotojen mukana voi siirtyä huomattavia kosteusmääriä yläpohjarakenteisiin ja aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Yläpohjan rakenteiden ja tiivistyksen suunnittelussa on otettava huomioon yläpohjan lämmöneristys, höyrynsulku sekä yläpohjan, aluskatteen ja vesikaton välinen tuuletus sekä tuulikuormien vaatima vesikaton sidonta rakennuksen kantaviin seiniin ja yläpohjaan.

• Kantavan väliseinän yläosa oikaistaan ja tasoitetaan ennen tiivistyskaistan sekä höyrynsulkukaistaleen asentamista.
  Höyrynsulkukaistaleen tulee olla riittävän leveä, jotta se voidaan limittää ja teipata varsinaisen höyrynsulkumuovin kanssa.

 

Ikkunoiden asennus

Harkkorakenteisten talojen ikkunamitoissa tulee ottaa huomioon tarvittava asennusvara (noin 15 mm) ja riittävä tila tiivistykselle. Erityisesti matalaenergiarakentamisessa ikkunoiden kiinnitys seinärakenteeseen tulee suunnitella huolella, ettei rakenteeseen syntyisi lämpöhukkaa aiheuttavia kylmäsiltoja.

Yleensä ikkunat asennetaan siten, että eristeharkkoseinän lämmöneristeeseen jyrsitään ura ja uraan kiinnitetään polyuretaanivaahdolla puinen painekyllästetty 50×100 mm apukarmi. Apukarmin takana on muurauksen tai ladonnan yhteydessä asennettu sidelangat, jotka siirtävät ikkunasta tulevat kuormat runkorakenteeseen. Ikkunakarmi kiinnitetään puiseen apukarmiin karmiruuveilla. Karmi sovitetaan paikoilleen kiilaamalla ja karmin suoruus tarkistetaan vesivaa’alla ja ristimittauksella.

Karmin ja eristeen välinen rako tiivistetään polyuretaanivaahdolla ja/tai eristysvillalla ikkuna- ja ovivalmistajan ohjeita noudattaen. Koska polyuretaanivaahto laajenee voimakkaasti, on ikkunan karmit tuettava tukipuilla vaahdotuksen yhteydessä. Saumavaahtoa pursotetaan saumaan vain tarvittava määrä. Kun saumavaahto on kuivunut, ylipursunut vaahto leikataan pois.

Rakennusaikana sadevesien pääsy harkkorakenteen sisään tulee estää. Tämän vuoksi ikkuna-aukot suojataan. Jos harkkoja joudutaan ”rälläköimään” ikkunoiden läheisyydessä, tulee ikkunankarmit ja lasit suojata kipinäsuihkulta. Ikkunalasit vaurioituvat kipinöistä erittäin herkästi. Ikkunoiden karmit ja lasit pestään heti leikkauksen jälkeen, jotta harkosta irronnut emäksinen pöly ei vaurioita karmeja tai laseja.

Kun ikkuna asennetaan eristeen kohdalle, on harkkotalon sisäpuolinen ikkunasyvennys yleensä 50-100 mm. Nämä ikkunasmyygit voidaan tasoittaa sekä tasoitteen ja ikkunakarmin välinen rako peittää listalla. Tasoite voidaan myös kasvattaa karmiin asti, jolloin erillistä listaa ei tarvita. Tasoitteen ja karmin väliin laitetaan yleensä elastinen massa, jolla estetään rakojen syntymistä lämpötilan vaihteluista.

Puuikkunoiden asennuksessa on varmistettava, että asennuksen aikana ja sen jälkeen rakennuksen sisällä kosteus ei nouse liian korkeaksi ja aiheuta ikkunan puitteissa ja karmeissa haitallisia muodonmuutoksia tai kosteusvaurioita.

Ikkunoiden ja ovien asennukset

Harkkorakenteisten talojen ikkunamitoissa tulee ottaa huomioon tarvittava asennusvara (noin 15 mm) ja riittävä tila tiivistykselle. Erityisesti matalaenergiarakentamisessa ikkunoiden kiinnitys seinärakenteeseen tulee suunnitella huolella, ettei rakenteeseen syntyisi lämpöhukkaa aiheuttavia kylmäsiltoja.

Yleensä ikkunat asennetaan siten, että eristeharkkoseinän lämmöneristeeseen jyrsitään ura ja uraan kiinnitetään polyuretaanivaahdolla puinen painekyllästetty 50×100 mm apukarmi. Apukarmin takana on muurauksen tai ladonnan yhteydessä asennettu sidelangat, jotka siirtävät ikkunasta tulevat kuormat runkorakenteeseen. Ikkunakarmi kiinnitetään puiseen apukarmiin karmiruuveilla. Karmi sovitetaan paikoilleen kiilaamalla ja karmin suoruus tarkistetaan vesivaa’alla ja ristimittauksella.

Karmin ja eristeen välinen rako tiivistetään polyuretaanivaahdolla ja/tai eristysvillalla ikkuna- ja ovivalmistajan ohjeita noudattaen. Koska polyuretaanivaahto laajenee voimakkaasti, on ikkunan karmit tuettava tukipuilla vaahdotuksen yhteydessä. Saumavaahtoa pursotetaan saumaan vain tarvittava määrä. Kun saumavaahto on kuivunut, ylipursunut vaahto leikataan pois.

Rakennusaikana sadevesien pääsy harkkorakenteen sisään tulee estää. Tämän vuoksi ikkuna-aukot suojataan. Jos harkkoja joudutaan ”rälläköimään” ikkunoiden läheisyydessä, tulee ikkunankarmit ja lasit suojata kipinäsuihkulta. Ikkunalasit vaurioituvat kipinöistä erittäin herkästi. Ikkunoiden karmit ja lasit pestään heti leikkauksen jälkeen, jotta harkosta irronnut emäksinen pöly ei vaurioita karmeja tai laseja.

Kun ikkuna asennetaan eristeen kohdalle, on harkkotalon sisäpuolinen ikkunasyvennys yleensä 50-100 mm. Nämä ikkunasmyygit voidaan tasoittaa sekä tasoitteen ja ikkunakarmin välinen rako peittää listalla. Tasoite voidaan myös kasvattaa karmiin asti, jolloin erillistä listaa ei tarvita. Tasoitteen ja karmin väliin laitetaan yleensä elastinen massa, jolla estetään rakojen syntymistä lämpötilan vaihteluista.

Puuikkunoiden asennuksessa on varmistettava, että asennuksen aikana ja sen jälkeen rakennuksen sisällä kosteus ei nouse liian korkeaksi ja aiheuta ikkunan puitteissa ja karmeissa haitallisia muodonmuutoksia tai kosteusvaurioita.

Ovi- ja ikkuna-aukkojen ylitykset

Aukkojen ylitykset tehdään harkkovalmistajan ja rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan, esimerkiksi palkkiharkkoja tai valmiita palkkielementtejä käyttäen. Palkkiharkot asennetaan ilman laastia pystysaumoissa, tuetaan huolella ja oikea sijainti tarkistetaan linjalangalla. Suunnitelmien mukainen raudoitus tuetaan esimerkiksi muovivälikkeillä. Raudoituksen tulee jatkua yhtenäisenä aukon kohdalla ja sen tulee jatkua vähintään 300 mm aukon reunan yli alemmassa ja vähintään 900 mm ylemmässä palkkikerroksessa.

Palkkiharkossa oleva ura valetaan täyteen rakennesuunnitelmassa määritellyllä lujuusluokitellulla betonilaadulla. Palkin valussa ei saa käyttää muuraus- tai rappauslaastia. Betonin on oltava riittävän notkeaa siten, että se täyttää kunnolla koko uran ja että se voidaan tiivistää tärysauvalla tai sullomalla siten, että valuun ei jää onteloita. Raudoitusten on pysyttävä paikoillaan tiivistyksen aikana. Valun pinta tasataan muurauskauhalla tai teräslastalla. Harkkojen saumoista ylipursunut betoni poistetaan välittömästi. Palkkiharkkoja voidaan käyttää useampia kerroksia riippuen yläpuolisista kuormista ja aukon leveydestä. Valunaikaiset tuet puretaan betonin kovetuttua, esimerkiksi 1…2 viikon kuluttua valusta. Mikäli betonin kovettumisolot ovat huonot (lämpötila matala), riittävän lujuuden saavuttamiseen tarvittava aika on pidempi ja tarvittaessa (esim. talvella) rakennetta on lämmitettävä. Betonin lujuuden kehittyminen voidaan todeta parhaiten mittaamalla lämpötiloja valetusta rakenteesta ja arvioimalla lujuus lämpöastevuorokausien perusteella. Betonin lujuuden kehittyminen käytännössä lakkaa, kun lämpötila laskee alle 0 °C:een.

Leveiden aukkojen ylitykseen voidaan käyttää myös erilaisia muototeräsprofiileja, joiden koko ja tyyppi valitaan käytettävän harkon, jännevälin ja kuormituksen mukaan.

Kevytsoraharkkoseinissä aukkojen ylityksissä voidaan käyttää betoninormien (by 50. Betoninormit, Suomen Betoniyhdistys ry) mukaan mitoitettuja teräsbetonipalkkeja. Palkit ulotetaan aukon sivuille pielen puristuskestävyyttä vastaavasti yleensä vähintään 300 mm ellei rakennesuunnitelmassa ole toisin määritelty. Seiniin tuettavat ala-, väli- ja yläpohja suositellaan tuettavaksi palkkiharkoista rakennetulle rengaspalkille, jossa on suunnitelmien mukainen jatkuva raudoitus (esimerkiksi harjateräs 2 ø 10 mm). Lämpöeristetyssä rengaspalkissa eriste on ulkopuolella, jolloin vain sisäkuori oletetaan kantavaksi. Aukkopalkkien kohdalla rengaspalkin raudoitus ja aukkojen yläpuolisten palkkien raudoitusta limitetään jatkospituuden verran. Jatkospituus ø 10 mm harjateräksellä on 900 mm (raudoitteiden limitys jatkoskohdassa). Jos myös ulkokuorelta edellytetään kuormitusten kestävyyttä, voidaan käyttää palkkiharkkoja, joissa on sekä ulko- että sisäkuori tai palkkiharkkoelementtejä.

Tiivistysohjeita ja detaljeja

Liittorakenne

Kuorilaatta

Kuorilaattarakenne muodostuu betonisesta kuorilaatasta, raudoituksesta ja betonivalusta. Betonivalun kovettumisen jälkeen rakenne (kuorilaatta ja valu) muodostaa yhtenäisen kuormia kantava tiiviin laattakentän.

Kuorilaatat nostetaan asennussuunnitelman mukaisille paikoilleen laatoissa olevien nostolenkkien avulla. Kuorilaatassa on valmiina ala- tai välipohjan vaatima pääraudoitus ja tartuntaraudoitus päälle valettavaa betonilaattaa varten. Kuorilaatan päälle tulevaan valuun asennetaan yleensä lisäraudoitteita esim. betonin kutistumishalkeilun rajoittamiseksi ja jatkuvissa rakenteissa laatan yläpintaan momenttirasitusten vastaanottamiseen. Kuorilaattarakenteeseen on mahdollista asentaa ja tukea putkia (viemäri, käyttövesi, lämmitys, sähkö) ennen betonivalua, jolloin putket jäävät valmiin rakenteen sisään. Kuorilaatta tuetaan alapuolelta betonoinnin ja kovettumisen ajaksi rakennesuunnitelman tai asennussuunnitelman mukaan. Laatan betonointi tehdään kuten paikallavalulaatalla.

Liittolaatta (profiililevy)

Sinkitystä teräslevystä valmistettu liittolevy muodostaa valun aikaisen muotin ja yhdessä sen päälle valettavan betonin kanssa kantavan laattarakenteen. Profiiliteräslevy toimii raudoituksena ja ottaa vastaan laatan vetojännityksiä laattakentän keskialueilla. Suurilla pistekuormilla ja laatan välituilla käytetään lisäraudoitusta. Laatan reunoihin asennetaan reunahaat rakennesuunnitelmien mukaan. Kevytsoraharkkomuurauksessa laatan alapuolisessa ja yläpuolisessa harkkosaumassa käytetään muuraussiteitä ø 4 k 600.

Kantavassa rakenteessa harkkojen tukipinnan leveyden tulee olla vähintään 80 mm. Valua varten poimulevyjen päät tiivistetään levyn profiilin muotoisella tiivisteellä. Kun laatan syrjä liittyy harkkoseinään, pyritään levy sijoittamaan siten, että poimun alapinta tiivistyy harkkomuurauksen yläpintaan. Tällöin ei valussa tarvita erillistä tiivistettä laatan ja seinän liitoksessa. Betonin valun ja kovettumisen ajaksi levyt tuetaan valmistajan ohjeiden mukaan.

Ontelolaattavälipohja

Ontelolaatat asennetaan erillisten asennuspalojen päälle asennussuunnitelmassa esitetyn asennuskaavion mukaisesti. Eripaksuisilla asennuspaloilla laatat saadaan asettumaan oikeaan korkoon ilman hammastuksia. Ontelolaattojen vaatima tukipinta on yleensä vähintään 80 mm. Tarvittava tukipinta esitetään rakennesuunnitelmassa sekä asennussuunnitelmassa. Laattojen päissä tulee olla riittävästi tilaa rengasraudoitteille ja saumavalulle. Ontelolaattojen väliset saumat raudoitetaan rakennesuunnitelman mukaan ja valetaan notkealla saumausbetonilla. Saumausbetonin tulee olla koostumukseltaan (notkeus, maksimiraekoko, pumpattavuus) sellaista, että saumat voidaan valaa tiiviiksi. Betonimassa tiivistetään sullomalla. Ontelolaattoja ei saa kuormittaa ennen kuin saumavalu on kovettunut riittävästi. Esim. painavien rakennustarvikkeiden varastointi laatalle liian aikaisin voi aiheuttaa vaurioita saumoihin. Betonin kovettumisen jälkeen ontelolaatat muodostavat yhtenäisen kuormia kantavan ja rakennusta jäykistävän laattakentän.

Laatan kohdalla voidaan käyttää halkaistua eristeharkkoa tai esimerkiksi UH-100-kevytsoraharkkoa. Eristeenä käytetään tarvittaessa lämmöneristelevyä (EPS, PU tai PIR). Laatan alapuolisessa ja yläpuolisessa kevytsoraharkkosaumassa käytetään suunnitelmien mukaisia muuraussiteitä, esimerkiksi ø 4 k 600.

Ontelolaatan reuna voidaan tukea ulkoseinään myös pitkittäissuuntaisesti. Tällöin asennuspalat asennetaan myös näille harkoille ja rako valetaan umpeen. Kantavan, vähintään 200 mm leveän väliseinän kohdalla päittäin tulevien laattojen väliin jätetään noin 30…50 mm:n rako, johon asennetaan kantavan seinän suuntaiset saumateräkset ja sauma valetaan yleensä laatan saumavalujen yhteydessä saumausbetonilla. Ontelolaatan pituussuuntaisiin saumoihin asennetaan kantavan väliseinän yli menevä raudoitus rakennesuunnitelman mukaan.

Kevyet väliseinät asennetaan ontelolaattojen asennusten ja saumavalujen jälkeen. Ei-kantavan väliseinän kohdalla ontelolaatan ja väliseinän väliin on jätettävä rako ontelolaatan taipuman varalta. Rako täytetään mineraalivillalla ja tiivistetään elastisella saumamassalla.

Paikalla valettu välipohja

Kun paikalla valetun betonilaatan paksuus on alle 200 mm, sisemmän harkkokuoren alle on tehtävä tasauskerros, jolloin laatan rakennepaksuus saadaan vastaamaan harkkokerroksen paksuutta.* Laatan muotti tehdään muottisuunnitelman mukaan.

* Yleensä ei valeta alle 200 mm laattoja. Jos laattaan tulee viemäriputkia, laatan paksuuden tulee olla noin 250…300 mm (putken vaatima tila ja kallistukset).

Ennen valua tarkistetaan, että kaikki suunnitelmien mukaiset raudoitukset ja mahdolliset putkitukset on tehty ja tuettu kunnolla kestämään valunaikaiset rasitukset. Alapuolisen kantavan väliseinän kohdalla asennetaan raudoitus myös laatan yläpintaan. Laatan reunoille asennetaan EPS-eriste ja ulkoseinäharkkona voidaan käyttää esimerkiksi halkaistua eristeharkkoa tai UH-100-kevytsoraharkkoa.

Välipohjalaatan yläpinta hierretään valmiiksi pinnaksi. Jälkihoito (suojapeite ja kastelu tai jälkihoitoaine, kylmissä olosuhteissa rakenteen lämmitys) aloitetaan heti hierron jälkeen ja sitä jatketaan olosuhteiden mukaan, kunnes vähintään 60 % rakenteen suunnittelulujuudesta on saavutettu. Lujuudenkehitystä voidaan arvioida rakenteesta mitattujen lämpötilojen avulla tai käyttämällä valmisbetonitoimittajan laskentapalvelua. Betoninormeissa By 50 on annettu yksityiskohtaisia ohjeita jälkihoidosta ja jälkihoitoon tarvittavasta ajasta. Muottien purkuun luvan antaa rakennesuunnittelija.

Lattialämmityksen lämmitysputket tai -kaapelit sijoitetaan erilliseen kelluvaan teräsbetonilaattaan tai edellistä hieman ohuempaan pumpputasoitelattiaan, joka erotetaan kantavasta laatasta 30 mm paksulla askeläänieristevillalla tai EPS-askeläänieristelevyllä. Lattialämmitystä ei tule sijoittaa massiiviseen betonilaattaan, koska lämpötilan säätöä suuren viiveen takia ei voida hallita.

Ennen lattian pintatöiden aloitusta tarkistetaan lattiamateriaalin valmistajan ohjeista asennusalustalle asetetut vaatimukset (erityisesti sallittu kosteus asennushetkellä). Lattian kosteus mitataan ja tarvittaessa lattiaa kuivatetaan ennen pintamateriaalien asennusta.

Välipohjarakenteet

Harkkorakenteisen pientalon välipohjarakenteiden yleisimmät toteutusvaihtoehdot ovat

• paikalla valettu teräsbetonilaatta
• ontelolaatta
• kuorilaatta ja paikallavalu liittorakenteena
• profiililevy ja paikallavalulaatta liittorakenteena

Kun seinärakenteessa on käytetty lämpöeristettyjä kevytsoraharkkoja, välipohjarakenteet tuetaan rengaspalkille, jossa käytetään jatkuvaa raudoitusta. Rengaspalkki tehdään tavallisesti siten, että palkkiharkon eristekerros on ulkopuolella ja vain sisäkuori oletetaan kantavaksi. Aukkojen ylityksissä voidaan käyttää myös aukonylityspalkkeja, jolloin myös ulkokuori voi toimia kantavana rakenteena.

Käytettäessä lämpöeristettyjä betonivaluharkkoja erillistä reunapalkkia ei tarvita rakenteen riittävän lujuuden vuoksi ja rengasraudoitteet voidaan sijoittaa harkkojen valuonteloissa sijaitseviin uriin.

Jos välipohjan korkeus ei vastaa harkon korkeusmoduulia, voidaan välipohjan kohdalla ulkokuoressa käytettävät harkot sahata matalammiksi.

Liittorakenne

Kuorilaatta

Kuorilaattarakenne muodostuu betonisesta kuorilaatasta, raudoituksesta ja betonivalusta. Betonivalun kovettumisen jälkeen rakenne (kuorilaatta ja valu) muodostaa yhtenäisen kuormia kantava tiiviin laattakentän.

Kuorilaatat nostetaan asennussuunnitelman mukaisille paikoilleen laatoissa olevien nostolenkkien avulla. Kuorilaatassa on valmiina ala- tai välipohjan vaatima pääraudoitus ja tartuntaraudoitus päälle valettavaa betonilaattaa varten. Kuorilaatan päälle tulevaan valuun asennetaan yleensä lisäraudoitteita esim. betonin kutistumishalkeilun rajoittamiseksi ja jatkuvissa rakenteissa laatan yläpintaan momenttirasitusten vastaanottamiseen. Kuorilaattarakenteeseen on mahdollista asentaa ja tukea putkia (viemäri, käyttövesi, lämmitys, sähkö) ennen betonivalua, jolloin putket jäävät valmiin rakenteen sisään. Kuorilaatta tuetaan alapuolelta betonoinnin ja kovettumisen ajaksi rakennesuunnitelman tai asennussuunnitelman mukaan. Laatan betonointi tehdään kuten paikallavalulaatalla.

Liittolaatta (profiililevy)

Sinkitystä teräslevystä valmistettu liittolevy muodostaa valun aikaisen muotin ja yhdessä sen päälle valettavan betonin kanssa kantavan laattarakenteen. Profiiliteräslevy toimii raudoituksena ja ottaa vastaan laatan vetojännityksiä laattakentän keskialueilla. Suurilla pistekuormilla ja laatan välituilla käytetään lisäraudoitusta. Laatan reunoihin asennetaan reunahaat rakennesuunnitelmien mukaan. Kevytsoraharkkomuurauksessa laatan alapuolisessa ja yläpuolisessa harkkosaumassa käytetään muuraussiteitä ø 4 k 600.

Kantavassa rakenteessa harkkojen tukipinnan leveyden tulee olla vähintään 80 mm. Valua varten poimulevyjen päät tiivistetään levyn profiilin muotoisella tiivisteellä. Kun laatan syrjä liittyy harkkoseinään, pyritään levy sijoittamaan siten, että poimun alapinta tiivistyy harkkomuurauksen yläpintaan. Tällöin ei valussa tarvita erillistä tiivistettä laatan ja seinän liitoksessa. Betonin valun ja kovettumisen ajaksi levyt tuetaan valmistajan ohjeiden mukaan.

Ontelolaattavälipohja

Ontelolaatat asennetaan erillisten asennuspalojen päälle asennussuunnitelmassa esitetyn asennuskaavion mukaisesti. Eripaksuisilla asennuspaloilla laatat saadaan asettumaan oikeaan korkoon ilman hammastuksia. Ontelolaattojen vaatima tukipinta on yleensä vähintään 80 mm. Tarvittava tukipinta esitetään rakennesuunnitelmassa sekä asennussuunnitelmassa. Laattojen päissä tulee olla riittävästi tilaa rengasraudoitteille ja saumavalulle. Ontelolaattojen väliset saumat raudoitetaan rakennesuunnitelman mukaan ja valetaan notkealla saumausbetonilla. Saumausbetonin tulee olla koostumukseltaan (notkeus, maksimiraekoko, pumpattavuus) sellaista, että saumat voidaan valaa tiiviiksi. Betonimassa tiivistetään sullomalla. Ontelolaattoja ei saa kuormittaa ennen kuin saumavalu on kovettunut riittävästi. Esim. painavien rakennustarvikkeiden varastointi laatalle liian aikaisin voi aiheuttaa vaurioita saumoihin. Betonin kovettumisen jälkeen ontelolaatat muodostavat yhtenäisen kuormia kantavan ja rakennusta jäykistävän laattakentän.

Laatan kohdalla voidaan käyttää halkaistua eristeharkkoa tai esimerkiksi UH-100-kevytsoraharkkoa. Eristeenä käytetään tarvittaessa lämmöneristelevyä (EPS, PU tai PIR). Laatan alapuolisessa ja yläpuolisessa kevytsoraharkkosaumassa käytetään suunnitelmien mukaisia muuraussiteitä, esimerkiksi ø 4 k 600.

Ontelolaatan reuna voidaan tukea ulkoseinään myös pitkittäissuuntaisesti. Tällöin asennuspalat asennetaan myös näille harkoille ja rako valetaan umpeen. Kantavan, vähintään 200 mm leveän väliseinän kohdalla päittäin tulevien laattojen väliin jätetään noin 30…50 mm:n rako, johon asennetaan kantavan seinän suuntaiset saumateräkset ja sauma valetaan yleensä laatan saumavalujen yhteydessä saumausbetonilla. Ontelolaatan pituussuuntaisiin saumoihin asennetaan kantavan väliseinän yli menevä raudoitus rakennesuunnitelman mukaan.

Kevyet väliseinät asennetaan ontelolaattojen asennusten ja saumavalujen jälkeen. Ei-kantavan väliseinän kohdalla ontelolaatan ja väliseinän väliin on jätettävä rako ontelolaatan taipuman varalta. Rako täytetään mineraalivillalla ja tiivistetään elastisella saumamassalla.

Paikalla valettu välipohja

Kun paikalla valetun betonilaatan paksuus on alle 200 mm, sisemmän harkkokuoren alle on tehtävä tasauskerros, jolloin laatan rakennepaksuus saadaan vastaamaan harkkokerroksen paksuutta.* Laatan muotti tehdään muottisuunnitelman mukaan.

* Yleensä ei valeta alle 200 mm laattoja. Jos laattaan tulee viemäriputkia, laatan paksuuden tulee olla noin 250…300 mm (putken vaatima tila ja kallistukset).

Ennen valua tarkistetaan, että kaikki suunnitelmien mukaiset raudoitukset ja mahdolliset putkitukset on tehty ja tuettu kunnolla kestämään valunaikaiset rasitukset. Alapuolisen kantavan väliseinän kohdalla asennetaan raudoitus myös laatan yläpintaan. Laatan reunoille asennetaan EPS-eriste ja ulkoseinäharkkona voidaan käyttää esimerkiksi halkaistua eristeharkkoa tai UH-100-kevytsoraharkkoa.

Välipohjalaatan yläpinta hierretään valmiiksi pinnaksi. Jälkihoito (suojapeite ja kastelu tai jälkihoitoaine, kylmissä olosuhteissa rakenteen lämmitys) aloitetaan heti hierron jälkeen ja sitä jatketaan olosuhteiden mukaan, kunnes vähintään 60 % rakenteen suunnittelulujuudesta on saavutettu. Lujuudenkehitystä voidaan arvioida rakenteesta mitattujen lämpötilojen avulla tai käyttämällä valmisbetonitoimittajan laskentapalvelua. Betoninormeissa By 50 on annettu yksityiskohtaisia ohjeita jälkihoidosta ja jälkihoitoon tarvittavasta ajasta. Muottien purkuun luvan antaa rakennesuunnittelija.

Lattialämmityksen lämmitysputket tai -kaapelit sijoitetaan erilliseen kelluvaan teräsbetonilaattaan tai edellistä hieman ohuempaan pumpputasoitelattiaan, joka erotetaan kantavasta laatasta 30 mm paksulla askeläänieristevillalla tai EPS-askeläänieristelevyllä. Lattialämmitystä ei tule sijoittaa massiiviseen betonilaattaan, koska lämpötilan säätöä suuren viiveen takia ei voida hallita.

Ennen lattian pintatöiden aloitusta tarkistetaan lattiamateriaalin valmistajan ohjeista asennusalustalle asetetut vaatimukset (erityisesti sallittu kosteus asennushetkellä). Lattian kosteus mitataan ja tarvittaessa lattiaa kuivatetaan ennen pintamateriaalien asennusta.

Välipohjarakenteet

Harkkorakenteisen pientalon välipohjarakenteiden yleisimmät toteutusvaihtoehdot ovat

• paikalla valettu teräsbetonilaatta
• ontelolaatta
• kuorilaatta ja paikallavalu liittorakenteena
• profiililevy ja paikallavalulaatta liittorakenteena

Kun seinärakenteessa on käytetty lämpöeristettyjä kevytsoraharkkoja, välipohjarakenteet tuetaan rengaspalkille, jossa käytetään jatkuvaa raudoitusta. Rengaspalkki tehdään tavallisesti siten, että palkkiharkon eristekerros on ulkopuolella ja vain sisäkuori oletetaan kantavaksi. Aukkojen ylityksissä voidaan käyttää myös aukonylityspalkkeja, jolloin myös ulkokuori voi toimia kantavana rakenteena.

Käytettäessä lämpöeristettyjä betonivaluharkkoja erillistä reunapalkkia ei tarvita rakenteen riittävän lujuuden vuoksi ja rengasraudoitteet voidaan sijoittaa harkkojen valuonteloissa sijaitseviin uriin.

Jos välipohjan korkeus ei vastaa harkon korkeusmoduulia, voidaan välipohjan kohdalla ulkokuoressa käytettävät harkot sahata matalammiksi.