Tukimuuri

Muureilla alue voidaan jakaa käyttötarkoituksen mukaan eri tasoisiksi kulku-, oleskelu- tai viheralueiksi. Massiivinen tukimuuri on painonsa ansiosta vakaa. Tukimuurin sivut voidaan rakentaa vinoiksi tai suoriksi. Muuri voidaan myös rakentaa kulmaan tai kaarevaksi. Massiivinen tukimuuri on yksinkertainen ja helppo rakentaa, eikä se ole erityisen altis halkeamisvaaralle. Aidan tai muurin rakentaminen vaatii useimmiten vähintään toimenpideluvan.

Alle 75 cm muurit eivät välttämättä tarvitse perustusta, mutta siitä korkeammat muurit vaativat käytännössä aina betonianturan ja betonivalun terästyksineen. Yli 1 metrin korkuiset muurit, sekä rinteessä olevat muurit, joihin kohdentuu maanpainetta on syytä antaa rakennesuunnittelijan suunniteltavaksi. Korkeat tukimuurit tulee myös varustaa putoamissuojalla.

Harkkomuuri mitoitetaan erikseen sekä vaaka- että pystykuormille sekä niiden samanaikaiselle yhteisvaikutukselle. Tukimuurien suurin kuormitus on maanpaine, joka voi ajan mittaan työntää muurin ulos muodostaan.

Tukimuurin perustaminen

Riippuen tukimuurin korkeudesta ja siihen kohdistuvista rasituksista, on sen alle tehtävä perustus muurin vaatimusten mukaan. Perustukset ovat rakenteena tukimuurin tärkein osa. Siksi perustukset toteutetaan niin, ettei jäätymisrintama ulotu pakkaskauden aikana anturoiden alapinnan tasolle. Tukimuurin perustamiseen kalliolle riittää pohjan tasaus laastilla, muualla maan routiminen on huomioitava. Myös tukimuurin täyttöaineksen tulee olla routimatonta, jotta taustatäytön jäätyminen ei aiheuttaisi muuriin routapainetta.

Varsinkin jos muuri tukee rinnettä, on tärkeää rakentaa se vahvaksi ja tukevaksi. Myös routiminen ja vedenohjaus pitää huomioida tukimuureja perustettaessa. Muurin perustaminen ja sen vaativuus riippuvat aina maaperästä, muurin korkeudesta ja rakennuskohteesta. Olosuhteista riippuen tukimuuri voi vaatia salaojituksen, salaojasoran lisäämisen perustuksiin, patolevyn ja bitumihuovan käyttöä vesieristeenä, sekä mahdollisen routaeristyksen.

Tukimuurin rakentaminen

Tukimuurin ”pohjakerros” on ladottava erityisen tarkasti. Huolellinen aloitus varmistaa koko muurin onnistumisen. Asentamisessa käytetään apuna vesivaakaa, jolla varmistetaan harkkojen suoruus työn edistyessä. Tämän jälkeen harkot muurataan tai ladotaan harkkotyypistä riippuen, kunnes tukimuuri on halutun korkuinen. Tarvittaessa muuri raudoitetaan.

Maakellari harkoista

Perinteiset maakellarit ovat edelleen hyvä tapa säilyttää elintarvikkeita, sillä maakellarissa saavutetaan juuresten ja muiden ruokien kannalta erinomaiset kosteus- ja lämpöolosuhteet.

Ilmanvaihto

Pientalon, kesämökin tai maatilan maakellari ei tarvitse erillistä koneellista ilmanvaihtoa eikä lämmönsäätöjärjestelmää. Ilmanvaihtoa ja lämpötilaa säädetään avaamalla ja sulkemalla tulo- ja poistoilmanvaihtoventtiilejä, joilla säädetään sisään tulevaa ja poistuvaa ilma määrää. Sisään tuleva ilma otetaan yleensä ovessa olevan venttiilin kautta ja johdetaan ulos maakellarin takaosan katossa olevasta poistoilmaventtiilistä. Venttiilit ovat normaaleja lautasventtiilejä, jotka varustetaan verkolla pieneläinten kulkua estämään.

Maakosteuden eristäminen

Kosteus maakellariin tulee lattian ja seinän alaosan kautta. Maakellarin lattiaa ei saa valaa betonista eikä eristää kosteussululla, vaan toimiva lattia ladotaan esim. betonisista pihakivistä tai -laatoista, joista voidaan latoa toimiva maakellarin lattia. Seinien kosteussulkuna käytetään ohutrappausta ja maakellarin “katolta ” laskeutuvaa muovia, joka jätetään noin 1200 mm salaojituksen yläpuolelle.

Routasuojaus

Koska maakellari perustetaan yleensä rinteeseen, jossa sen ympärillä on riittävä maakerros, sitä ei tarvitse routasuojata. Poikkeuksena on sisäänkäynnin edusta ja tuulikaappi, jotka suojataan 100 mm:n solumuovilevyllä tai kevytsora ja soratäytöllä. Routasuojauksen tulee ulottua noin 500 mm:n etäisyydelle seinistä ja noin 1500 mm oven edustalla.

Rakenne

Maakellari perustetaan joko valetulle anturalle tai anturaharkoille. Seinissä käytetään tyypillisesti 200…290 mm:n uraharkkoa. Harkkoseinässä tarvitaan raudoitusta joka toisessa harkkokerroksessa 2 ø 10 mm. Raudoitus jatketaan nurkissa poikittaiselle seinälle. Katto valetaan betonista. Valun alapintaan (muottia vasten) on suositeltavaa asentaa esimerkiksi 50 mm:n EPS-levy, joka estää veden kondensoitumisen kattopintaan.

Kun seinän vierustan täyttö on tullut katon tasalle, levitetään lämpöeriste. Katon päälle tulee kaksi kerrosta 50 mm:n solumuovilevyä saumat limittäen. Levyt ulotetaan noin 500 mm katon ulkopuolelle. Seinän vierustan täytön tulee olla tiivistettyä, jotta maanpaine ei murra levyjä. Levyjen päälle asennetaan bitumikermi tai muovikalvo vesieristeeksi. Muovikalvon päälle levitetään noin 200 mm:n kerros salaojahiekkaa ja sen päälle vähintään 600 mm täyttömaata. Pintavesien poisto maakellarin katolta ja sisäänkäynnin edustalta hoidetaan kallistuksin ja salaojituksella. Salaojituksen on syytä olla 300 …400 mm maakellarin lattiatasoa alempana.

 

Perusmuuri valuharkoista

Perusmuuri valuharkoista

Valuharkkoperusmuurien mittatarkkuus varmistetaan samoin kuin muurattavissa perusmuureissa nurkkapisteisiin asennettujen johteiden ja linjalankojen avulla.

Valettavat harkot ladotaan päällekkäin limittäen, jolloin harkkojen valuontelot jäävät auki ja muodostavat yhtenäisen kanaviston betonointia varten. Ladonnassa ei käytetä laastia pysty- eikä vaakasaumoissa.

Ladottu harkkorakenne raudoitetaan rakennesuunnitelman mukaan vaaka- ja/tai pystyraudoituksella. Raudoitus viedään taivutettuna kulmien yli ja limitetään jatkoskohdissaan rakennesuunnitelman mukaan.

Harkot kastellaan ennen valua, jotta betonimassa ei tartu kuivaan harkkopintaan ja tuki valuonteloita, jolloin valuun jäädä nk. rotankoloja. Talvella kastelua ei saa tehdä veden jäätymisriskin vuoksi.

Rakenne tuetaan huolella ennen valua ja ontelot valetaan täyteen notkealla betonimassalla. Betoni tiivistetään sauvatäryttimellä. Valukorkeuden osalta noudatetaan harkkovalmistajan ohjeita. Jos harkkorakennetta ei valeta koko korkeudelta yhdellä kertaa, valusauma tehdään harkon keskelle, ei harkkosauman kohtaan. Rakenteeseen tehdään liikuntasaumat, joiden paikat ja rakenne sekä työohjeet esitetään kohdekohtaisesti rakennesuunnitelmissa. Valuharkkojen katkaisussa käytetään timanttilaikkaa sekä hengityksen-, silmien- ja kuulonsuojaimia. Roilotusta vältetään ja esimerkiksi sähköputket ja -rasiat sijoitetaan valuonteloihin ennen valua.

Betonimassan siirrossa käytetään yleensä betonipumppua.

Liikuntasaumat

Perusmuuriin tulee tehdä rakennesuunnitelman mukaiset liikuntasaumat halkeilun estämiseksi. Liikuntasaumat suunnitellaan tapauskohtaisesti ja ne esitetään rakennesuunnitelmassa.

Harkkojen katkaisussa ja roilotuksessa käytetään henkilökohtaisina suojaimina hengityksen-, silmien- ja kuulonsuojaimia. Työvälineinä käytetään harkkosahaa, timantti- tai kivilaikkaa tai harkkosirkkeliä. Roilotukseen käytetään laikkakonetta tai urajyrsintä.

Toimituksiin valmistautuminen

Tarviketoimitusten sujuvuuden kannalta on työmaalla syytä huomioida seuraavat asiat:

• Harkko-ja laastitoimitukset toimitetaan yhdistelmäajoneuvolla (nuppi+perävaunu) täysin kuormin.
• Yhdistelmäautoon mahtuu 30-32 lavaa/37 tn.
• Harkkolavat puretaan autossa olevalla nosturilla auton viereen. Auton nosturin ulottuvuus on noin 5 m.
• Varmista ennen harkkotoimitusta työmaan ajoteiden kunto sekä kantavuus. Huolehdi myös, että tarvikkeille on varattu riittävä tila, ja että varastointipaikka on tasainen sekä painumaton.
• Harkot kannattaa jakaa tasaisesti perustuslinjojen läheisyyteen mahdollisuuksien mukaan jo työmaatoimituksen yhteydessä. Näin työn aikana harkkojen siirtelytarve vähenee ja muuraus tai ladonta on tehokasta.
• Työmaalla on suositeltavaa olla vastaanottaja tavaran saapuessa. Jos tämä ei ole mahdollista, tulee purkupaikan olla selvästi merkitty.
• Tarkista toimituksen sisällön vastaavuus rahtikirjan kanssa (mm. laatu ja määrä). Tarvittavat huomautukset pystytään tekemään jo tässä vaiheessa rahtikirjaan.
• Huomiothan, että laastisäkit tulee varastoida työmaalla irti maasta, esimerkiksi kuljetuslavojen päällä. Lisäksi säkit tulee suojata sadevedeltä käyttämällä vesitiiviitä pressuja.
• Ostajan on tarkistettava hänelle toimitetut tuotteet välittömästi ja ilmoitettava virheistä ja puutteista

Perustukset

Harkot ovat hyvien lämmöneristävyys- ja lujuusominaisuuksiensa sekä helpon asennettavuutensa ansiosta saavuttaneet vankan suosion varsinkin omakoti- ja rivitalojen perustusten rakennusmateriaalina. Asentaminen onnistuu tarvittaessa myös hartiapankkirakentajalta.

Perustusten tehtävä on siirtää rakennuksen ja sen käytöstä aiheutuvat kuormat kantavalle maapohjalle, estää kosteuden ja haitallisten aineiden pääsy rakennuksen sisälle sekä toimia lämpöä eristävänä rakenteena. Suunnittelun tärkeimpinä lähtökohtina ovat perustusten moitteeton ja luotettava toiminta koko rakennuksen käyttöiän. Pientalon perustukset toteutetaan kivirakenteisina rakennuksen rungon päärakennusmateriaalista riippumatta.

Routivalla maapohjalla maanvaraiset perustukset ja muut roudan aiheuttamille liikkeille alttiit rakenteet on perustettava roudattomaan syvyyteen tulevasta maanpinnasta mitattuna eli routimattomaan perustamissyvyyteen tai perustukset on routasuojattava lämmöneristeillä.

Nykyään pientalojen perustukset toteutetaan lähes poikkeuksetta matalaperustuksina silloin, kun rakennuksessa on vain maanpäällisiä kerroksia. Koska perustuksia ei uloteta roudattomaan syvyyteen, suunnittelussa on otettava erityisesti huomioon routasuojaus, jotta vältyttäisiin perustusten routavaurioilta.

Pientalojen perustamistaso valitaan siten, että anturan alapinta on riittävällä varmuudella pohjavedenpinnan yläpuolella. Ilmastonmuutokseen tulee varautua ja pyrkiä arvioimaan pohjavedenpinnan mahdollista nousua erityisesti alavilla mailla rakennuksen suunnitellun elinkaaren aikana. Kapillaarinen vedennousu perustusrakenteisiin estetään kapillaarista vedennousua estävillä rakennekerroksilla (kapillaarikiviaines) ja kapillaarikatkoilla (yleensä bitumikermikaistat).

Pientalon perustusten suunnittelussa tulee aina ottaa huomioon radonkaasun mahdollinen esiintyminen rakennuksen alla olevassa maaperässä. Maaperästä tuleva terveydelle haitallinen radonkaasu voi siirtyä huoneilmaan vuotoilmavirtausten mukana perustusten ja alapohjan rakenteiden läpi sekä putki- yms. läpivientien kautta. Perustusten ja alapohjan sekä kantavien seinien liittymät sekä läpiviennit onkin suunniteltava mahdollisimman ilmatiiviiksi radonvuotojen estämiseksi. Varautuminen radonhaittaan jo rakennusvaiheessa on monin verroin halvempaa kuin valmiin rakennuksen radonkorjaus.

Perustamistavat

• Pientalojen perustusten valinnassa tulevat kyseeseen
• maanvarainen perustus (antura ja perusmuuri, maanvarainen alapohja)
• ryömintätilainen perustus (antura ja perusmuuri sekä kantava alapohja)
• kellarillinen perustus (antura ja perusmuuri, maanvarainen alapohja)
• paaluperustus (teräsbetonipalkki ja paalutus, perusmuuri)
• pilariperustus

Perustamistapojen valintaan vaikuttavat mm.

• rakennuspaikan sijainti
• rakennuspohjan kantavuus
• maaston muoto ja korkeussuhteet
• perustuksiin kohdistuvat kuormat sekä
• arkkitehtoniset seikat

Perustamistapoja voidaan tontin ja maapohjan mukaan myös yhdistellä.

Jokaiseen kohteeseen tulee valita teknisesti ja taloudellisesti parhaiten soveltuva perustamistapa. Suunnitteluun ja toteutukseen kannattaa panostaa, sillä perustustöissä tehtyjä virheitä on vaikeaa ja kallista jälkikäteen korjata.

Tiivistysohjeita ja detaljeja

Perustusten vierustäyttö

Perustuksen vierustäyttö tehdään routimattomalla ja vettä läpäisevällä karkealla soralla, sepelillä tai kevytsoralla 0,3…0,5 m leveydeltä. Täytön on oltava suorassa yhteydessä salaojaputkea ympäröivään salaojasoraan. Täytön yläosa tiivistetään savella tai vettä huonosti läpäisevällä maaaineksella. Routaeristelevyjen päälle levitetään suojakerrokseksi hiekkaa tai vastaavaa materiaalia, jonka päälle tulee kasvukerroksena toimivaa maa-aineista.

 

Sokkelin vierustaan voidaan asentaa esim. kiveys tai laatoitus, joka estää kasvien yms. kasvua sokkelin vieressä. Eri maaainesten sekoittuminen estetään tarvittaessa suodatinkankaalla. Seinän ulkopuolinen maanpinta muotoillaan ulospäin viettäväksi (kaltevuus >1:20) noin 3 metrin etäisyydelle.

 

Perustusten routasuojaus

Routaeristeiden asennus tehdään aina rakennesuunnittelijan laatimien piirustusten ja ohjeiden mukaan. Maanvastaisissa alapohjarakenteissa lämpimissä rakennuksissa routaeristeen leveys perusmuurista vaihtelee yleensä välillä 0,8…1,5 m riippuen paikkakunnan pakkasmäärästä sekä alapohjan lämmönvastuksesta. Ryömintätilaisessa alapohjassa routaeristeen leveys on tyypillisesti 1,0…1,5 metrin välillä, mutta ryömintätilan kosteusrasituksen pienentämiseksi eristys suositellaan tehtäväksi koko alapohjan alueelle.

Rakennuksen nurkissa routasuojauksen tulee olla kaksinkertainen perusmuurin vieressä vaadittavaan eristykseen verrattuna. Lisäksi nurkissa eristeen leveyden tulee olla 0,5 m leveämpi kuin perusmuurin vieressä ja ulottua 1,5…2,5 päähän nurkasta mitoituspakkasmäärästä riippuen.

Kylmissä rakennuksissa kuten autokatoksissa ja varastoissa eristepaksuus ja routaeristeen leveys ovat suuremmat kuin lämpimissä rakennuksissa. Ryömintätilaisissa passiivitaloissa perustusten routaeristyksissä noudatetaan samoja periaatteita kuin kylmissä rakennuksissa. Jos ryömintätilan tuuletus on erittäin tehokas, routaeristys mitoitetaan ja suunnitellaan kuten kylmissä rakennuksissa.

Routaeristyksiin voidaan käyttää paisutetusta polystyreenistä (EPS) tai suulakepuristetusta polystyreenistä (XPS) valmistettuja routasuojauslevyjä. Routasuojauslevyjä on useita lujuusluokkia eri kuormitusolosuhteisiin. Käytettävien lämmöneristysmateriaalien on säilytettävä eristysominaisuutensa koko rakennuksen käyttöiän. Tarvittavan routaeristyksen paksuus on yleensä välillä 50…150 mm.

Routaeristyksiin käytetään myös kevytsoraa, joka voidaan puhaltaa kohteeseen. Routaeristyksissä kevytsorakerroksen paksuus on yleensä 200…500 mm. Määrätyissä olosuhteissa kevytsora stabiloidaan sekoittamalla siihen sementtiä. Perusmuurin viereisiin routaeristyksiin voidaan käyttää kevytsoraa, joka on pakattu geotekstiilisäkkeihin. Routaeristeen tulee kestää toimintakuntoisena koko rakennuksen käyttöiän.

Maaperän routivuudesta, paikkakunnan pakkasmäärästä ja kaivusyvyydestä riippuen on putket ja vesijohdot mahdollisesti suojattava routimiselta ja jäätymiseltä. Putket ja vesijohdot suojataan suunnitelmien mukaan asentamalla riittävän leveä routaeriste putken päälle ja tarvittaessa myös sivuille ja alle. Nurkkiin asennettavat kaivot, kuten salaojakaivot routasuojataan, jotta kaivo ei muodosta kylmäsiltaa ja aiheuta routavaurioita kaivolle tai rakennuksen perustuksille. Kaivot suojataan kaivon sisään varsinaisen routaeristeen tasoon asennettavalla routaeristeellä tai ympäröimällä kaivo routaeristeellä ja asentamalla kaivon kanteen eriste.

Rakentamisen aikaisessa routasuojauksessa käytetään lisäksi mm. polyeteenisolumuovimattoja, mineraalivillaa, suojapeitteitä ja lämmitystä.

Perustusten kosteussuojaus

Perustukset on suojattava kosteuden haitallisia vaikutuksia vastaan. Kosteutta voi tulla rakenteeseen sateiden, sulamisvesien, veden patoutumisen, kapillaarisen vedennousun, ilmavirtausten ja diffuusion aiheuttamana.

Kevytsoraharkko

Kevytsoraharkko on huokoinen, ilmaa ja vettä läpäisevä materiaali, mistä johtuen harkkorakenne kuivuu pinnoittamattomana nopeasti, jos olosuhteet veden haihtumiselle ovat sopivat.

Maata vastaan olevien kevytsorabetoniharkkorakenteiden vedeneristys tehdään rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan. Tyypillisesti esimerkiksi kellarin seinissä kevytsoraharkkopinnat ohutrapataan, rakenteen ulkopintaan asennetaan vedeneristys ja sen suojaksi perusmuurilevy listoineen. Vaikka rakenteen kosteustekninen toimivuus ei edellyttäisi bitumikermieristystä (helpot olosuhteet), voidaan kevytsoraharkoista tehty kellarin seinä silti joutua tiivistämään kauttaaltaan kumibitumikermillä radonkaasun vuoksi.

Ennen kellarin perusmuurin slammausta anturan ja perusmuurin liittymään tehdään viiste esim. sementtilaastilla. Slammaus tehdään oikaisulaastilla tai ohutrappauslaastilla sekä maan päälle että maan alle jäävältä osaltaan.

Kun kellarin perusmuuri kosteuseristykseen käytetään perusmuurilevyä, perusmuurin ja anturan liittymäkohtaan liimataan tai hitsataan noin 500 mm leveä kumibitumikermi. Kermi painetaan tiiviisti paikoilleen sokkelia ja anturaa vasten. Kermin alareuna ulotetaan vähintään 100 mm anturan pystypinnalle.

Betoninen valuharkko

Betonisia valuharkkoja käytettäessä ei yleensä tarvita slammausta harkkorakenteen ilmatiiveyden ja radonkaasun vuoksi. Jos perustuksiin ei kohdistu suoranaista vedenpainetta, voidaan käyttää epäjatkuvia vedeneristeitä, kuten perusmuurilevyjä. Vaativissa kosteusolosuhteissa käytetään jatkuvia vedeneristeitä, kuten kumibitumikermejä.

Perusmuurilevy kiinnitetään slammattuun ja vedeneristettyyn harkkomuuriin ja limitetään 100 mm vaakasaumoissa ja noin 200 mm pystysaumoissa. Perusmuurilevy ja bitumikermi limitetään noin 200…300 mm. Levyn alareuna viedään anturatasoon asti tai vähintään 300 mm lattiapinnan alapuolelle. Perusmuurilevyn yläreuna ulotetaan 0…100 mm maanpinnan alapuolelle ja suojataan reunalistalla. Perusmuurin näkyvä osa tasoitetaan laastilla, rapataan tai pinnoitetaan rouhepinnoitteella, rapataan tai maalataan esimerkiksi sementtipohjaisella maalilla.

Mahdollinen lisälämmöneristys asennetaan vedeneristeen ulkopuolelle. Se voidaan suojata patolevyllä.

Kapillaarisen kosteuden eristäminen

Muuratussa kevytsoraharkkorakenteessa kapillaarinen vedennousu on erittäin vähäistä eikä kapillaarisen vedennousun takia yleensä tarvitse ryhtyä erityistoimenpiteisiin.

Muottiharkkorakenteessa kapillaarinen vedennousu on sama kuin tavanomaisissa paikalla valetuissa betonirakenteissa.

Harkkoperustuksen ja siihen liittyvien puurakenteiden väliin tehdään kapillaarikatko yleensä kumibitumikermikaistalla. Katkon tarkoituksena on estää kosteuden siirtyminen puurakenteeseen, mutta myös toimia liikuntasaumana perustuksen ja seinärakenteen välillä. Kapillaarikatkot esitetään rakennesuunnitelmassa ja toteutetaan rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaisesti.

Kantava alapohja (ryömintätila)

Alapohjan tulee olla ilmatiivis, jotta ryömintätilasta ei tulisi vuotojen mukana mikrobeja ja sienten itiöitä tai radonkaasua sisäilmaan. Ryömintätilaisessa perustuksessa kantava alapohja on järkevin tehdä kivirakenteisena, jolloin riittävä ilmatiiviys on helppo saavuttaa. Useimmiten rakenne toteutetaan ontelolaatoilla, myös paikalla valettu teräsbetonilaatta tai paikallavu-kuorilaatta ovat mahdollisia.

Tuuletetun kantavan alapohjan etuna on vähäinen riski kosteusvaurioille ja radonin tunkeutumiselle maaperästä sisätiloihin. Ryömintätilan korkeuden tulee olla vähintään 800 mm, mikä mahdollistaa huolto- ja korjaustöiden teon ryömintätilassa.

Ryömintätilassa kosteus voi ajoittain nousta korkeaksi, minkä vuoksi tilaan on järjestettävä tuuletus joko tekemällä sokkeliin tarpeellinen määrä tuuletusaukkoja tai asentamalla koneellinen tuuletus, jolloin aukkojen tarve vähenee. Kosteusrasituksen vähentämiseksi ryömintätilan maapohja lämpöeristetään esim. kevytsoralla tai EPS -eristelevyillä.

Ryömintätilaperustuksessa kantavan alapohjalaatan alle jää tila, joka tulee tuulettaa perusmuurin tuuletusaukkojen tai -putkien kautta ulkoilmaan niin, että ryömintätilaan ei muodostu umpinaisia, väliseinien tai palkkien erottamia tuulettumattomia tiloja (Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa C2 ).

Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta-alan tulee olla vähintään 4 ‰ ryömintätilan pinta-alasta, kun ryömintätila tuuletetaan painovoimaisesti. Tuuletusaukot tulee jakaa ulkoseinälinjalle tasaisesti siten, että koko ryömintätila tuulettuu ja aukkojen alareunan on oltava vähintään 150 mm maanpinnan yläpuolella, mutta mahdollisuuksien mukaan tätä korkeammalla. Yksittäisen tuuletusaukon koko tulee olla vähintään 150 cm² sekä aukkojen väli saa olla korkeintaan 6 m. Ryömintätilassa oleviin väliseiniin ja tilaa osastoiviin palkkeihin tulee tehdä vastaavat, mutta vähintään kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan avautuvat aukot.

Ryömintätila voidaan tuulettaa myös koneellisesti tai painovoimaisesti esimerkiksi katolle vietävien tuuletusputkien kautta. Ryömintätilan koneellinen tuuletus vähentää tuuletuksessa tarvittavia aukkoja ja tuuletus suunnitellaan aina tapauskohtaisesti. Ryömintätilaan on järjestettävä tarkastusmahdollisuus ja pääsy kaikkialle tilaan. Sisätiloihin sijoitetun tarkastusluukun tiiviydestä on huolehdittava, jottei alapohjan mahdollinen radonkaasu pääse asuintiloihin.

Ryömintätilan korkeus tulee olla vähintään 0,8 metriä. Jos ryömintätilaan on sijoitettu vesiputkia tai viemäreitä on ryömintätilan oltava vähintään 1,2 metriä korkea.

Ryömintätilaisen kantavan alapohjan ominaisuuksia:

• Sopii vaihteleviin rakennuspaikan korkeuseroihin
• Helppo johtojen ja putkien asennus ja muuntelu
• Vähäiset täyttösorastukset, pieni rakennuspohjan, kokonaiskuormitus ja alhaiset täyttökustannukset
• Oikein tuuletettuna ja tiivistettynä varmatoiminen kosteuden ja radonin suhteen
• Yleensä suurempi maanvaraista alapohjaa suurempi perustamissyvyys
• Tuuletuksesta aiheutuva lämmönhukka
• Maanvaraista alapohjaa suuremmat rakennuskustannukset

Kantava alapohja voidaan tehdä paikalla valaen, elementtirakenteisena ontelolaatoista tai liittolaattarakenteena, jossa betonilaatta valetaan teräksistä poimulevyä tai betonista kuorilaattaa muottina käyttäen.

Paikalla valettu kantava laatta

Kantava ryömintätilan laatta voidaan toteuttaa paikalla valettuna laatta. Laatan valua varten tulee rakentaa muotti, joka tuetaan alla olevasta maapohjasta pystytuilla ja puupalkeilla. Palkkien päälle asennetaan esim. muottivanerit. Muotin toteutuksessa on otettava huomioon, että ryömintätilassa oleva muotti tulee purkaa.

Laattaraudoitteet asennetaan rakennesuunnitelman mukaan. Laatta valetaan rakennesuunnitelmassa määritellyllä betonilaadulla. Betonin siirto muottiin tapahtuu tehokkaimmin betonipumpulla, jonka puomi ulottuu koko valualueelle. Betonin lujuudenkehittymistä seurataan esim. lämpötilamittauksin, kunnes lujuus on riittävä ja muotit voidaan purkaa. Betonilaatan yläpinta suojataan ja idetään kosteana kunnes riittävä lujuus on saavutettu. Kylmissä olosuhteissa valettua rakennetta tulee lämmittää, jotta lujuudenkehittyminen tapahtuisi riittävän nopeasti.

Ontelolaatta-alapohja

Ontelolaatat kannattaa tilata asennettuina. Asennus on nopea työvaihe, jos työt on suunniteltu ja valmisteltu huolella eli työmaalla on riittävä nostokalusto ja hyvät nostoreitit. Nostokaluston teho määräytyy elementtien koon, painon ja nostoetäisyyden mukaan. Ontelolaattojen vakioleveys on 1200 mm ja pituus maksimissaan noin 15 m. Ontelolaatat painavat noin 200–400 kg/m². Työmaalla tulee varmistaa, että nosturin, elementtien ja kuljetusauton liikkumiselle on riittävästi tilaa ja maapohja kestää raskaiden kulkuneuvojen painon. Elementtien asennuksesta tulee laatia asennussuunnitelma (ks. Valtioneuvoston asetus rakennustyöturvallisuudesta, 205/2009).

Elementtien asennusalustan, esimerkiksi perusmuurin yläpinnan tasaisuus ja oikea korko tulee tarkistaa ennen ontelolaatta-asennuksen aloitusta. Asennuspinta tasataan tarvittaessa betonilla tai laastilla ja säädetään asennuspaloilla täsmälleen oikeaan korkoon.

Nostot tehdään nostopuomeja, nostosaksia ja varmuusketjuja käyttäen. Nostoissa noudatetaan elementtivalmistajan ohjeita nostoapuvälineiden käytöstä ja nostokohdista. Nostoreittien alla ei saa työskennellä elementtien nostojen ja asennuksen aikana.

Elementit asennetaan asennuspalojen päälle siten, että niillä on riittävät tukipinnat, oikea korko ja sijainti. Asennuspalat asennetaan ontelon kannasten kohdalle. Elementit asennetaan asennuskaavion mukaisille paikoille, sillä ulkonäöltään samanlaiset elementit saattavat olla mitoitetut kantamaan erilaisia kuormia. Elementtien varmuusketjut irrotetaan juuri ennen elementin laskua paikalleen ja nostosakset irrotetaan vasta, kun elementti on tukevasti paikoillaan. Onteloiden saumat raudoitetaan ja betonoidaan notkealla saumausbetonilla, jonka maksimiraekoko on yleensä 8 mm. Saumat tiivistetään sullomalla.

Ontelolaatta-alapohja lämpöeristetään laataston ala- tai yläpuolelta rakennesuunnitelman mukaan. Ontelolaatan läpi voidaan porata reikiä putkiläpivientejä varten valmistajan antamien rajoitusten puitteissa. Raudoituksia ei saa katkaista ilman rakennesuunnittelijan lupaa. Kaikki suuremmat läpiviennit tulee sisällyttää elementtisuunnitelmiin, jolloin ne toteutetaan jo tehtaalla. Ennen saumojen valua ontelolaattoja saa kuormittaa korkeintaan 0,5 kN/m² tasaisella kuomalla. Esim. harkkolavoja ei saa varastoida saumaamattomalle ontelolaatastolle.

Liittolaatta-alapohja

Liittolaattarakenne muodostuu betonisen kuorilaatan, raudoituksen ja paikallavaletun betonin yhdistelmänä. Kuorilaatasto on ohut betonilaatta, johon on asennettu ala- tai välipohjan pääraudoitus ja tartuntaraudoitus tulevaa betonilaattaa varten. Kuorilaatta ei ole itsessään kantava rakenne, joten se tulee tukea alapuolelta betonin valun ja kovettumisen ajaksi. Ryömintätilassa olevien tukien poisto tulee suunnitella. Kuorilaattoihin on asennettu tehtaalla nostolenkit, joista ne nostetaan asennussuunnitelman mukaisille paikoilleen. Betonoinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin edellä on esitetty maanvaraisen betonilaatan osalta.

Betonivalun alapuolisena rakenteena ja muottina voidaan käyttää myös profiiliteräslevyä. Liittolaatan jännevälit ovat kuorilaatoilla 8–9 m ja teräspoimulevyillä 6–7 m. Teräspoimulevyä käytettäessä tulee ottaa huomioon, että betoni pääsee kuivumaan vain yhteen suuntaan, jolloin kuivumisaika voi jopa kolminkertaistua verrattuna saman paksuiseen molempiin suuntiin kuivuvaan betonilaattaan. Kuivumiseen tarvittava aika tulee ottaa huomioon rakennusaikataulussa.

Ontelolaatta- ja liittolaatta-asennuksen turvallisuus

• Nostotyöt on aina suunniteltava ja toteutettava laaditun suunnitelman mukaisesti ja asennussuunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Jokaiselle elementtityypille tulee käyttää ko. elementtityypille soveltuvia nostoapuvälineitä.
• Ontelolaattojen nostoissa käytetään nostopuomia, nostosaksia sekä varmuusketjuja. Nostosakset asennetaan mahdollisimman lähelle ontelon päätä kuitenkin niin, että laatan pään ja nostosaksien väli on vähintään 200 mm. Nostosaksien puristuspinnan tulee olla vähintään 500 mm. Saksien vaarnan tulee olla ehjässä nostourassa.
• Varmuusketjut kiinnitetään, kiristetään ja lukitus varmistetaan paikalleen ennen laatan nostoa tai viimeistään, kun laatta on 10 cm korkeudella alustastaan. Nostovaiheessa nostosaksien kiinnittäjän tulee seistä esimerkiksi viereisen ontelolaattapinon päällä (ei nostettavan ontelon päässä tai vierellä nostosaksien kohdalla). Nostosakseen ei saa kohdistua vinovetoa nostoketjuista.
• Ketjujen kiertymistä tulee tarkkailla nostovaiheessa. Kovalla tuulella (yli 15 m/s) nostot tulee keskeyttää. Asentajilla ja nosturin kuljettajalla tulee olla koko ajan puhelin- tai näköyhteys.
• Laattoja ei saa kuormittaa ennen kuin niiden saumat on valettu ja saumabetoni on saavuttanut riittävän lujuutensa.

Maanvarainen alapohja

Alapohjan tulee olla ilmatiivis, jotta ryömintätilasta ei tulisi vuotojen mukana mikrobeja ja sienten itiöitä tai radonkaasua sisäilmaan.

Alapohja on edullisinta rakentaa maanvaraisena silloin, kun rakennuspaikan korkeuserot ovat pienet. Korkeuserot kasvattavat tarvittavia täyttömääriä ja kustannuksia. Jos korkeuserot ovat yli 0,5 m on usein perusteltua tehdä tuuletettu kantava alapohja (ryömintätilainen alapohja).

Maanvaraista alapohjaa käyttäen perustuksia rasittaa vain seinärakenteilta tuleva kuorma. Rakennuspohjaa kuormittaa lisäksi täytöstä aiheutuva paino. Kantavaa alapohjaa käytettäessä perustuksille tulevat kuormat ovat suurempia, mutta rakennuspohjan kokonaiskuormitus on pienempi, koska täyttötöitä on yleensä vähemmän.

Kantavalle maapohjalle perustettaessa alapohja toteutetaan maanvaraisena teräsbetonirakenteena. Maanvaraisten alapohjalaattojen alle asennetaan jo rakennusvaiheessa radon-imuputkisto, johon järjestetään valmius alipainetuuletukselle, mikäli huoneilmassa havaitaan korkeita radonpitoisuuksia.

Maanvaraisen alapohjan etuja ovat:

• kaivumassat ovat yleensä vähäisiä
• täyttömäärät ovat kohtuullisia tasaisella rakennuspaikalla
• rakenne on yksinkertainen toteuttaa
• perusmuurien rakennuspohjalle aiheuttama kuormitus on pieni, koska alapohja ovat maanvarainen
• pohjaveden pinta ei yleensä aiheuta ongelmia, koska perustamissyvyys on matala
• painumisriski on vähäinen

Haittoja ovat:

• betonialapohjan alle jäävien vesi-, viemäri- ja sähköputkitusten korjaus- ja muutostyöt ovat hankalia toteuttaa
• betonialapohjan alle tarvitaan yleensä imukanavisto radonkaasun tuulettamiseksi
• soveltuu huonosti kaltevalle rakennuspaikalle täyttötöiden määrän vuoksi

Anturan, perusmuurin ja maanvaraisen alapohjan tekeminen

• Antura rakennetaan harkoista tai valetaan oikeaan korkoonsa. Anturaan tehdään rakennesuunnitelmien mukaiset tartunnat.
• Harkkoperusmuuri muurataan tai ladotaan ja valetaan suunnitelmien mukaan. Varmistetaan raudoitteiden määrä, sijainti, tuenta ja riittävät jatkospituudet.
• Perusmuurin ulkopinnan vesieristyksessä otetaan huomioon perusmuuriin kohdistuva kosteusrasitus. Jos kosteusrasitus on vähäinen, perusmuuri oikaistaan laastilla, sivellään bitumiliuoksella ja päälle asennetaan patolevy. Jos kosteusrasitus on suuri, oikaisulaastin päälle tehdään kermieristys ja tarvittaessa sen päälle asennetaan perusmuurilevy listoineen suojaamaan kermiä ja perusmuurin pintaa.
• Täytöt ja tiivistykset tehdään suunnitelmien mukaan. Maanpinnan on kallistuttava rakennuksesta poispäin 3 m matkalla vähintään 150 mm (≥ 1:20). Tarvittavat kallistukset on tehtävä täyttäen, sillä tasamaata ei voida alentaa rakennuksen ympärillä.
• Ennen maanvaraisen alapohjan valua asennetaan alapohjan alle tulevat sähkö-, vesijohto- ja viemäriputket tai niiden varaukset sekä riittävä kapillaarikatkokerros (kapillaarikatkon tekemiseen soveltuva kiviaines) vähintään 300 mm. Radonputkisto asennetaan em. kerrokseen.
• Maanvarainen laatta voidaan tehdä ennen vesikatteen asennusta tai sen jälkeen. Maanvaraisen laatan alla käytetään lämmöneristeenä solupolystyreeniä (EPS, XPS) tai puhallettua kevytsoraa.* Rakennuksen nurkissa ja reunoilla routasuojaus tehdään paksummaksi. Lämmöneristekerroksen päälle asennetaan suodatinkangas, joka estää laatan valussa betonimassan tunkeutumisen eristeiden puskusaumoihin.
• Raudoitettu betonilaatta valetaan tiivistetyn kapillaarikerroksen, täyttökerroksen ja lämmöneristeiden päälle.

 

 

Pilariharkkoperustus

Kellarin harkkoseinä

Kellarilliseen ratkaisuun päädytään usein tontin koon, maaston, tilantarpeen ja kaavaehtojen perusteella. Rinnetonteille kellarillinen perustamistapa on luonteva ja siksi yleisin. Rinnetonteilla kellarikerrokseen voidaan rakentaa edullisesti lisätilaa asumista ja erilaisia harrastuksia varten. Kellarin seinärakenteissa korostuvat harkkojärjestelmän edut -seinät voidaan muurata tai latoa nopeasti ilman muottitöitä.

Kellarin käyttötarkoitus määrää harkkoseinän lämmöneristysvaatimukset. Yleensä lämmöneristys suunnitellaan vastaamaan asuintiloja. Lämmöneristyksen suunnittelussa voidaan ottaa huomioon maanpinnan alapuolisen maan lämmönvastus.

Kellariseinän harkkotyyppi, -leveys ja tukemistapa valitaan vaikuttavan maanpaineen mukaan. Harkkoseinä kantaa yleensä helposti rakenteelle tulevat pystykuormat. Alarinteen puolella, varsinkin sivuseinällä, jossa elementtivälipohja, seinä ja kattoristikot kuormittavat harkkoseinää, tulee kuitenkin rakennelaskelmin tarkistaa aukkojen väliset seinäosat pystykuormien suhteen.

Kellari kevytsoraharkoista

Lämmöneristysvaatimukset täyttyvät, kun maanpinnan yläpuoliset ja vähintään kaksi maanpinnan alapuolista harkkokerrosta muurataan ulkoseinien lämmöneristysvaatimukset täyttävillä eristeharkoilla.

Maanpinnan alapuolella kevytsoraharkkoseinä muurataan muutoin eristämättömillä harkoilla ja eristetään ulkopuolelta esimerkiksi polystyreenilevyillä (EPS, XPS) tai kevytsoralla (suodatinkangassäkkeihin pakattu kevytsora).

Kevytsoraharkkorakenteissa tarvittava raudoitus asennetaan vaakasaumoihin muurauksen yhteydessä. Yleensä maanpinnan alapuolella muuratussa harkkoseinässä käytetään raudoitusta joka harkkokerroksessa.

Maan alapuolelle jäävä seinä rapataan ennen lämmöneristeiden asennusta sementtipohjaisella laastilla molemmilta puolilta. Rappauksen jälkeen asennetaan kosteuseristeeksi patolevy tai bitumikermieristys. Kermieristys tiivistää samalla rakenteen myös radonia vastaan.

Ulkopuolinen lämmöneriste ja kevytsoraharkot limitetään, jotta seinään ei muodostu kylmäsiltaa.

 

Kellari betoniharkoista

Muottiharkolla tehtävässä kellarimuureissa käytetään lämpöeristettyjä harkkoja koko muurin korkeudelta. Tarvittaessa muottiharkkoseinä voidaan lisäeristää ulkoapäin maanalailta osiltaan. Routaeristeet suunnitellaan tapauskohtaisesti.

Betonista valuharkkokellarinseinää ei tarvitse tiivistää radonin vuoksi, mutta liittymät muihin rakenteisiin tiivistetään bitumikermikaistoin. Kosteusteknisen toiminnan vuoksi tarvitaan yleensä kosteuseristys.

Muottiharkkorakenteissa raudoitus maanpaineelle asennetaan ladonnan yhteydessä pysty- ja/tai vaakasuunnassa (tuentatavasta riippuen), valuharkoissakin raudoitusta lisätään maanpäällisiin rakenteisiin nähden.

 

Perusmuuri muurattavista harkoista

Muurausohjeet

Perusmuurin muuraus aloitetaan perusanturan päältä nurkkapisteistä, jonka sijainti ja korkeusasema tarkistetaan merkitään huolellisesti. Perusmuurin mittatarkkuus muurauksessa varmistetaan nurkkapisteisiin asennettujen muurausjohteiden ja linjalankojen avulla. Johteisiin merkitään harkkokerrosten yläreunojen sijainnit ja linjalankojen avulla seurataan muurauksen etenemistä merkintöjen mukaan.

Harkkojako suunnitellaan siten, että harkon alareuna osuu rakenteessa olevien aukkojen yläpinnan tasolle. Muurauksessa pyritään aina kerralla tekemään kokonainen harkkokerros. Muuraustyö nopeutuu, jos harkot on jaettu valmiiksi lähelle muuraustyökohdetta.

Muurattavien perustusharkkojen pystysaumoissa käytetään yleensä laastia (ns. nokkalaasti) tai harkossa on pontti, jolloin laastin käyttö pystysaumassa ei ole tarpeen. Harkko työnnetään kiinni edellisen harkon päätypintaan. Harkko lasketaan alas valmiin laastikerroksen päälle, minkä jälkeen harkkoa ei saa liikutella, jotta harkon ja laastin tartunta ei heikkene. Harkko voidaan koputella kuminuijalla paikoilleen.

Eristeharkkoja käytettäsessä vaakasaumoissa käytetään ns. rakosaumaa eli laastisauma katkaistaan eristeen kohdalla ja usein eristeen kohdalle asennetaan mineraalivillakaista tai eristeen kohdalle vaahdotetaan kaksi palkoa polyuretaanivaahtoa (vähän paisuva laatu). Laastin levityksessä käytetään muurauskelkkaa, jolla saadaan tasainen ja oikean muotoinen laastikerros haluttuun kohtaan. Kelkan käyttö säästää työtä, laastia ja parantaa lopputulosta.

Muuratun harkkokerroksen urat täytetään laastilla ja uriin painetaan rakennesuunnitelman mukaiset teräkset. Teräkset vaativat korroosiosuojaksi ja tartunnan varmistamiseksi laastikerroksen ympärilleen, joten terästä ei saa painaa uran pohjaan. Kulmissa käytetään harkkojärjestelmän kulmaharkkoja tai harkkoihin lovetaan kaareva ura, johon taivutettu teräs asennetaan. Terästen jatkospituuden (jatkettavan teräksen limitys) tulee nurkissa olla rakennesuunnitelmien mukaiset yleensä vähintään 900 mm.

Ylipursunut laasti poistetaan saumoista mahdollisimman pian. Perustuksen yläpinta tasataan tarvittaessa betonilla tai laastilla. Pinnan korkoa voidaan säätää vielä esimerkiksi ontelolaattaasennuksen yhteydessä asennuspaloilla.

Liikuntasaumat

Perusmuuriin tulee tehdä rakennesuunnitelman mukaiset liikuntasaumat halkeilun estämiseksi. Liikuntasaumat suunnitellaan tapauskohtaisesti ja ne esitetään rakennesuunnitelmassa.

Harkkojen katkaisussa ja roilotuksessa käytetään henkilökohtaisina suojaimina hengityksen-, silmien- ja kuulonsuojaimia. Työvälineinä käytetään harkkosahaa, timantti- tai kivilaikkaa tai harkkosirkkeliä. Roilotukseen käytetään laikkakonetta tai urajyrsintä.

Anturan teko

Antura on rakennuksessa perustuksen alin, yleensä sokkelia leveämpi osa, joka jakaa rakennuksen painon maapohjalle. Anturan alapinta tulee routarajan alapuolelle tai se routaeristetään. Anturan alle tulee tiivistetty hiekka-, sora- tai murskekerros.

Anturat toteutetaan rakennesuunnitelman mukaan.

Toteuttamistapoja ovat:

• harkkoantura (kevytsorabetoniharkko, betoniharkko)
• paikallavaluantura, muotti puutavarasta tai riittävän tukevasta rakennuslevystä
• paikallavaluantura ja valuun jäävä muotti

Anturan rakentaminen

• Humuskerros poistetaan rakennusalalta ja noin 1…1,5 m leveydeltä rakennusalan ulkopuolelta.
• Ulkoseinien perustusten alle kaivetaan rakennesuunnitelmien mukaiseen syvyyteen noin metrin levyinen kaivanto. Rinnemaastossa kaivanto tehdään kaltevaksi ja antura porrastetaan 200 mm nousuin. Anturan pohjatason muutos tulee kuitenkin olla ≤ 1:3.
• Anturan alle tuleva kiviaineskerros levitetään ja tiivistetään. Rakennusta ympäröivän ulkopuolisen salaojan laen tulee sijaita perusmuurin ja matalaperustuksen vieressä joka kohdassa anturan alapintaa alempana. Anturan alapuolisen pohjamaan kantavuuden heikkenemisen takia salaojakaivannot eivät saa ulottua liian syvälle anturoiden vieressä, vaan salaoja on vietävä riittävän kauas anturan alakulmasta lähtevän 1:2 luiskan yläpuolelle, tai reittiä on muutettava. Salaojaputken halkaisijan tulee olla vähintään 100 mm.
• Suositeltavaa on asentaa salaojaputki suoraan tasatun pohjamaan varaan levitetyn suodatinkankaan päälle. Salaojaputken ympärillä tulee olla salaojituskerros, joka ulottuu vähintään 200 mm putken sivuille ja yläpuolelle. Salaojituskerroksen tulee olla yhteydessä alapohjan alla olevaan kapillaarikatkokerrokseen. Yleensä yhteys järjestetään sokkelipalkkien tai anturan ali viedyllä kapillaarikatkokerroksella, tai anturoihin tai perusmuureihin tehtyjen virtausaukkojen kautta.
• Anturan pohjana toimivan perustuskaivannon pinta tasataan ja kallistetaan 1:50 ulkoseinille päin. Täyttö tiivistetään tärylevyllä korkeintaan 300 mm kerroksina.

Harkkoantura

Anturaharkkojen alla olevat epätasaisuudet tasataan sora- tai sepelikerroksella suunniteltuun tasoon. Tiivistetyn täytön päälle tehdään enintään 20 mm:n tasaushiekkakerros, jonka päälle anturaharkot asennetaan paikalleen linjalangan avulla. Harkot hierretään paikalleen tai naputellaan kumivasaralla tiivisti alustaan. Harkkoihin asennetaan rakennesuunnitelmien mukainen raudoitus ja ne valetaan suunnitelmien mukaisella betonilla.

Harkot kannattaa jakaa tasaisesti perustuslinjojen läheisyyteen mahdollisuuksien mukaan jo työmaatoimituksen yhteydessä. Näin työn aikana harkkojen siirtelytarve vähenee ja muuraus tai ladonta on tehokasta.

Jos maapohja on kalteva, anturarakenne porrastetaan 200 mm korkuisin askelmin, jolloin porrastus sopii harkkojen korkeuteen. Porrastukset ja harkkojako suunnitellaan siten, ettei harkkoja jouduta tarpeettomasti katkaisemaan. Pientaloissa ja vastaavissa rakennuksissa anturan leveys on yleensä ≥ 600 mm ja korkeus ≥ 200 mm.

Anturaa muuratessa laastiaseman sijainti tulee suunnitella siten, että sieltä on mahdollisimman lyhyet ja turvalliset kulkureitit muuraustyökohteisiin. Suurissa kohteissa on tarkoituksenmukaista käyttää koneellista laastin sekoitusta ja siirtoa. Harkkojen ja laastipaljujen siirrossa voidaan käyttää pienoistrukkeja, lavahissejä ja tikasnostimia. Muuraustyö nopeutuu, jos työmaalla on käytössä riittävästi kalustoa harkkojen ja laastin siirtoihin.

Paikallavaluantura

Paikallavaluanturoiden valumuotti tehdään tasatun ja tiivistetyn sora- tai sepelikerroksen päälle. Valuun asennetaan rakennesuunnitelmien mukaiset raudoitteet ja tartunnat perusmuurille tai pilareille. Muottina voidaan käyttää sahatavarasta tai rakennuslevyistä tehtyjä muotteja, jotka puretaan betonin kovetuttua riittävästi. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää valmismuotteja, jotka jäävät rakenteeseen. Valmismuotissa olevat raudoitteet toimivat sellaisenaan tai lisäraudoitteiden kanssa anturan raudoituksena.

Betonin siirrossa käytetään yleensä autoalustaista betonipumppua, jonka puomin pituus on riittävä hallitsemaan koko valualuetta.

 

 

Maarakennus- ja valmistelevat työt

Ennen kuin teet mitään tontilla, pyydä rakennusvalvonnalta rakennuksen nurkkapisteet ja perustusten korkeusasema. Rakenna linjapukit riittävän kauas tulevan rakennuksen reunasta ja merkitse niihin seinälinjojen paikat käyttäen apuna linjalankoja ja rakennusvalvontaviranomaisten merkitsemiä nurkkapisteitä. Nurkkapisteet voit merkata myös käyttämällä elektronisia mittalaitteita, jolloin et tarvitse linjapukkeja.

Ennen varsinaisia kaivutöitä raivaa puut ja poista turve, multa ym. humuskerros rakennuspaikalta (myös 2–3 m seinälinjojen ulkopuolelta). Muut lähistön puut kannattaa suojata esim. pystylaudoituksella.

Suunnittele kaivusyvyys huomioiden perustamissyvyys rakennesuunnitelmissa. Kaivutyö tehdään siten, että maa viettää keskeltä kaivannon reunoille päin. Pyydä pohjakatselmus rakennusvalvonnalta kaivutöiden jälkeen.

Ennen kaivutöiden aloitusta tulee olla laadittuna pohjatutkimuksiin perustuva perustussuunnitelma. Kun kaivutyöt on tehty perustamissyvyyteen, pidetään tontilla pohjakatselmus. Mikäli kaivutöiden yhteydessä on ilmennyt pohjatutkimuksesta poikkeavia seikkoja, tehdään rakennuspohjasta tarvittavat lisäselvitykset ja suunnitelmat.

Rakennuspohjan täytöt tehdään suunnitelmien mukaisia maa-aineksia, tiivistystä sekä kapillaarikatkokerroksia käyttäen. Perustukset tehdään huolellisesti tasatun ja tiivistetyn maapohjan tai betonitasauksen päälle. Ennen perustustöiden aloittamista tulee tarkistaa, että kaikki putkitukset ja maa- sekä pohjarakennustyöt ovat valmiit perustusten kohdalla ja viereisillä alueilla. Lisäksi tarkistetaan maapohjan korkeudet ja perustuslinjojen paikat. Perustuslinjojen suorakulmaisuus voidaan tarkistaa ristimitan tai kolmiomittauksen avulla.

Harkot kannattaa jakaa tasaisesti perustuslinjojen läheisyyteen mahdollisuuksien mukaan jo työmaatoimituksen yhteydessä. Näin työn aikana harkkojen siirtelytarve vähenee ja muuraus tai ladonta on tehokasta.

Myös laastiaseman sijainti tulee suunnitella siten, että sieltä on mahdollisimman lyhyet ja turvalliset kulkureitit muuraustyökohteisiin. Suurissa kohteissa on tarkoituksenmukaista käyttää koneellista laastin sekoitusta ja siirtoa. Harkkojen ja laastipaljujen siirrossa voidaan käyttää pienoistrukkeja, lavahissejä ja tikasnostimia. Muuraustyö nopeutuu, jos työmaalla on käytössä riittävästi kalustoa harkkojen ja laastin siirtoihin. Betonivaluharkkojen valuissa käytetään yleensä betonimassan siirtoon betonipumppua.

Anturaa ja perusmuuria muurattaessa tai valettaessa ei yleensä tarvita telineitä, mutta kellarinseinien pystyttämisessä oikein suunnitellut, tukevat ja turvalliset telineet ovat välttämättömät. Telineille voi tulla työtekijöiden lisäksi varsin huomattavia kuormituksia, koska telineille voidaan varastoita harkkoja, muurauslaastia, muita rakennustarvikkeita, työkaluja yms. Työtasoilla laastipaljujen ja harkkojen sekä muurattavan seinän väliin tulee jäädä noin 60 cm vapaata liikkumis- ja työtilaa.

Ennen perustusten teon aloitusta varmistetaan, että kaapeleiden suojaputket sekä vesi- ja viemäriputket on asennettu suunnitelmien mukaan.

Radonkaasulta suojautuminen

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota syntyy maaperän uraanin puoliintumisprosessissa. Kaasumainen radon voi kulkeutua rakennuksen ilmavuotojen mukana sisätiloihin. Pitkäaikainen altistuminen radonille lisää keuhkosyöpäriskiä.

Tuulettuva alapohjassa radonongelmat on helposti hallittavissa, jos alapohja on määräysten mukaisesti tuuletettu. Alapohjan ilmatiiviys on kuitenkin tärkeää erityisesti läpivientien ja rakenteiden liitossaumojen kohdilla.

Maanvaraisessa laatassa radonin vuotoreittejä voivat olla

• lattialaatan ja sokkelin välinen liitos
• maanvastainen harkkoseinä
• kevytsoraharkoista tehty sokkeli
• kantavien väliseinien liitoskohdat
• putkien läpiviennit

Rakenteiden tiivistäminen

Tiivistämällä eristettäessä rakennuksen alapohjaan ja perusmuuriin rakennetaan ilmasulku, joka estää kaasun virtauksen huonetiloihin.

Kevytsoraharkkojen ilmanpitävyys ei yksin riitä estämään radonin kulkeutumista sisätiloihin, joten kevytsoraharkkorakenteen pinta ja saumat tulee tiivistää tasoittamalla rakenne molemmin puolin laastilla sekä asentamalla tiivistyskaistoja rakenteen kriittisiin kohtiin. Kellarin seinissä kosteuseristyksenä käytetään yleensä perusmuurilevyä tai kumibitumikermieristystä silloin, kun pohjavedenpinta on korkealla tai kellarin seinän kosteusrasitus on tavanomaista suurempi. (RIL 107-2012. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet). Kermieristyksen suojaksi on suositeltavaa asentaa perusmuurilevy listoineen. Seinän lämmöneristettä mitoitettaessa tulee aina varmistaa, että kosteus ei tiivisty harkkorakenteeseen.

Muottiharkkorakenteet ovat riittävän ilmanpitäviä radonia vastaan, mutta niissäkin kriittisiin kohtiin tulee asentaa tiivistyskaistat ja erityistä huomiota tulee kiinnittää liitoskohtien tiiviyteen.

Maanvaraisen laatan liittymä harkkorakenteeseen tiivistetään kumibitumikermikaistalla.
A Betonivaluharkkorakenne on riittävän ilmanpitävä radonia vastaan, mutta pinnoitus voidaan tarvita kosteudeneristyksen vuoksi. Valuharkkorakenteen ja maanvaraisen laatan liitos tiivistetään kuvan mukaisesti.
B Kevytsoraharkkorakenteinen  seinä tulee tasoittaa laastilla ulko- ja sisäpinnalta sekä ulkopintaan kiinnitetään kumibitumikermieristys tai perusmuurilevyt rakennesuunnitelman mukaan. Radonkatko tehdään asentamalla anturan ja harkon väliin bitumikermi, joka tuodaan seinän sisäpintaa laatan ja eristeen väliin vähintään 150 mm. Tiivistyksen toteutuksessa vaaditaan huolellisuutta (erityisesti nurkat ja läpiviennit, teknisen tilan tiivistykset) ja kermien asennuksessa tulee noudattaa valmistajan ohjeita.

Riittävän paksu ja valuvaiheessa hyvin tiivistetty maanvarainen betonilaatta estää tehokkaasti radonin kulkeutumisen laatan läpi sisätiloihin. Laatan paksuuden on oltava vähintään 80 mm ja halkeilun vähentämiseksi jälkihoito tulee tehdä huolellisesti. Läpiviennit ja liitokset tiivistetään huolellisesti. Betonilaatassa olevat mahdolliset laatan läpi menevät halkeamat tulee tiivistää injektoimalla.

Detaljikuva sokkelin ja alapohjan liitoskohdasta

1. Ulkoseinäsokkelin sisäpinta tasoitetaan oikaisulaastilla betonilaatan yläpinnan tasoon.
2. Tasoitekerroksen epätasaisuudet poistetaan radonkaistan alueelta (>250 mm betonilaatan alapinnasta) hiomalla.
3. Radonkaistan alue sivellään tarvittaessa kumibitumiuoksella (BIL 20/85). Radonkaista (polyesteritukikerroksinen TL2-luokan kumibitumikermi) kiinnitetään esim. kuumailmapuhaltimella ja painetaan tiiviisti sokkelia vasten. Kiinnitys tapahtuu puolenkaistan (noin 250 mm) leveydeltä betonilaatan alapuolelta. Loppuosa kaistasta kiinnitetään väliaikaisesti yläreunasta seinää vasten. Lattiaeristeiden asennuksen jälkeen radonkaista käännetään eristeen päälle. Pituussuunnassa kermit limitetään jatkoskohdista vähintään 100mm.
4. Asennetaan mahdollinen lisäeristys sokkelia vasten.
5. Betonilaatan irrotuskaista asennetaan sokkelia vasten. Kaista katkaistaan laatan tasosta laatan valun jälkeen ennen seinien pinnoitusta.
6. Umpisoluinen polyeteeninauha sullotaan seinän ja lattian rakoon noin 20 mm:n syvyyteen. Rako imuroidaan huolellisesti ja pohjustetaan tarvittaessa pohjusteaineella sekä tiivistetään elastisella saumamassalla. Tiivistys tehdään mahdollisimman myöhään, juuri ennen lopullista pinnoitusta.

Alapohjan tuuletus

Toinen radonin torjuntavaihtoehto on tuuletus, jossa alapohjan alipaineinen ilma johdetaan erillisen tuuletusjärjestelmän kautta rakennuksen ulkopuolelle. Maanvaraisen laatan alapuolinen tuuletusjärjestelmä muodostuu salaojituskerrokseen asennettavasta imukanavistosta, siirtokanavasta, poistokanavasta liitoskappaleineen sekä poistopuhaltimesta, jolla radonpitoinen ilma imetään rakennuspohjasta. Salaojituskerroksen ilmanläpäisevyyden on oltava parempi kuin perusmaan, jotta tuuletusjärjestelmä voi toimia.

Imukanavisto suunnitellaan rengasmaiseksi tai monihaaraiseksi. Ratkaisuja voidaan myös yhdistellä tilanteeseen soveltuvalla tavalla. Kanavisto tehdään tavallisesta tai kaksoisseinämäisestä salaojaputkesta. Perustusten läpi vietäessä imukanavana käytetään tiivistä putkea tai kanava sijoitetaan tiiviin putken sisälle.

Poistokanavia voi olla yksi tai useampia. Siirtokanavien avulla ne sijoitetaan kohtiin, joissa ne parhaiten voidaan viedä ala- ja yläpohjarakenteiden läpi ja joissa poistopuhaltimen etäisyys rakennuksen ulkoilmalaitteista, avattavista ikkunoista ym. on Suomen rakentamismääräyskokoelman (SRakMk) osan D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto vaatimusten mukainen.

Rakennuksen valmistuttua radonpitoisuus mitataan Säteilyturvakeskuksesta tai alan yrityksistä saatavilla mittalaitteilla. Rakennuksen ilmanvaihdon säädöillä varmistetaan, ettei rakennukseen synny jatkuvaa alipainetta ja maaperän radonkaasu siten kulkeudu huoneilmaan.

Radonkaasulta voidaan suojautua imukanavistoa käyttäen. Imukanaviston (1) tehtävänä on imeä rakennuspohjasta radonpitoista ilmaa. Kokoojakanava (2) kerää radonkaasun maaperästä ja johtaa sen poistopisteiden (3) ja siirtokanavan (4) ja poistokanavien (5) avulla yläpohjan läpi vesikatolle johtavaan kanava. Säätöpellillä (6) säädetään poistopuhaltimen imemää ilmavirtaa. Vesikaton läpivientikappale (7) valitaan katetyypin ja suunnitellun poistopuhaltimen mukaan. Poistopuhaltimena (8) on suositeltavaa käyttää huippuimuria, jonka teho valitaan ilmavirtamitoituksen perusteella. Järjestelmä tarvitsee sähköliitäntävarauksen (9) huippuimurin ja mahdollisen sähköisen tehonsäätimen asentamista varten. Lisätietoa RT 81-11099 Radonin torjunta, 2012.

 

Tonttialueen kuivatus

Jotta sade- ja sulamisvedet eivät virtaisi rakennusta kohti, maanpinta muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi 3 metrin matkalla vähintään 15 cm. Tasaisella tontilla kallistukset tehdään täyttäen. Rinnetontilla täyttöjen määrä kasvaa, koska ylärinteen puolelle ei useinkaan ole mahdollista tehdä kallistusta leikkauksella. Pintavedet ohjataan kallistuksin sadevesikaivoihin tai avo-ojiin. Katolta tuleva sadevesi johdetaan syöksytorviin asennettuihin rännikaivoihin, jotka on yhdistetty sadevesiviemäriin tai imeytysjärjestelmään. Sadevesiä ei saa koskaan johtaa salaojaverkostoon.

Salaojitus

Salaojituksen tavoite on kerätä maahan imeytynyt sade- ja sulamisvesi salaojajärjestelmään sekä katkaista pohjavesipinnasta nouseva kapillaarinen veden nousu rakennuksen kohdalla. Salaojaputket asennetaan rakennuksen ympärille vähintään 100 mm alemmaksi kuin viereisen seinän anturan alapinta. Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen maanvastaisen lattian alapinnan alapuolella. Salaojaputkien kallistuksen tulee olla vähintään 1:200, mutta suositeltavaa on käyttää vähintään 1:100 kallistusta. Perusmuurin sisäpuolisten ja alapohjien alapuolisten salaojien vähimmäiskaltevuus on kuitenkin aina vähintään 1:100. Kulmiin, nurkkiin ja mutkakohtiin asennetaan tarkastuskaivot tai -putket. Rakennusvalvontaviranomainen tarkastaa putkitukset ennen niiden peittämistä.

Suositeltavaa on asentaa salaojaputki suoraan tasatun pohjamaan varaan levitetyn suodatinkankaan päälle. Suodatinkangas estää maa-ainesten sekoittumisen ja hienojen ainesosien joutumisen salaojaputkistoon. Salaojaputkea ympäröivä täyttö ulottuu vähintään 200 mm putken sivuille ja vähintään 200 mm putken laen yläpuolelle. Ympärystäytön tulee olla yhteydessä putken alapuoliseen kapillaarikatkokerrokseen. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m.

Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,3 m. Tämän salaojituskerroksen tulee olla suorassa yhteydessä alapohjan alla tai perustusten ulkopuolella olevia salaojaputkia ympäröiviin salaojituskerroksiin. Rakennuksen alta salaojituskerrosta jatketaan rakennuksen ulkopuolista salaojaputkea ympäröivään salaojituskerrokseen sokkelipalkkien tai perusanturoiden ali. Vaihtoehtoisesti anturoihin tehdään salaojituskerroksen kohdalle riittävä määrä veden virtauksen mahdollistavia reikiä.

Maaperän painuminen, putkien tukkeutuminen hienoaineksella, juurten kasvu tai mahdollisen pumppaamon rikkoutuminen voivat aiheuttaa ongelmia aikaa myöten. Tämän vuoksi salaojaputket tulee asentaa hyvin tiivistetyn maakerroksen päälle tai suunnitelmien mukaiselle arinalle. Hienoaineksen kulkeutuminen järjestelmään estetään riittävän paksuilla salaojasora- tai sepelikerroksilla sekä tarvittaessa suodatinkankaalla. Jos järjestelmään on rakennettava pumppaamo, se tulee varustaa hälyttimellä, joka varoittaa häiriöistä pumpun toiminnassa.

Tarvittaessa salaojaputket ja -kaivot routasuojataan.

Kantava alapohja (ryömintätila)

Ryömintätilaperustuksessa kantavan alapohjalaatan alle jää tila, joka tulee Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan C2 mukaan tuulettaa perusmuurin tuuletusaukkojen tai -putkien kautta ulkoilmaan niin, että ryömintätilaan ei muodostu umpinaisia, väliseinien tai palkkien erottamia tuulettumattomia tiloja.

Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta-alan tulee olla vähintään 4 ‰ ryömintätilan pinta-alasta, kun ryömintätila tuuletetaan painovoimaisesti. Tällöin tuuletusaukon pinta-alalla tarkoitetaan suojaavan ritilän tai säleikön vapaata pinta-alaa. Tuuletusaukot tulee jakaa ulkoseinälinjalle tasaisesti siten, että koko ryömintätila tuulettuu ja aukkojen alareunan on oltava vähintään 150 mm maanpinnan yläpuolella, mutta mahdollisuuksien mukaan tätä korkeammalla. Yksittäisen tuuletusaukon koko tulee olla vähintään 150 cm² sekä aukkojen väli saa olla korkeintaan 6 m. Ryömintätilassa oleviin väliseiniin ja tilaa osastoiviin palkkeihin tulee tehdä vastaavat, mutta vähintään kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan avautuvat aukot.

Ryömintätila voidaan tuulettaa myös koneellisesti tai painovoimaisesti esimerkiksi katolle vietävien tuuletusputkien kautta. Ryömintätilan koneellinen tuuletus vähentää tuuletuksessa tarvittavia aukkoja ja tuuletus suunnitellaan aina tapauskohtaisesti. Ryömintätilaan on järjestettävä tarkastusmahdollisuus ja pääsy kaikkialle tilaan. Sisätiloihin sijoitetun tarkastusluukun tiiviydestä on huolehdittava, jottei alapohjan mahdollinen radonkaasu pääse asuintiloihin.

Ryömintätilan korkeus tulee olla vähintään 0,8 metriä. Jos ryömintätilaan on sijoitettu vesiputkia tai viemäreitä on ryömintätilan oltava vähintään 1,2 metriä korkea (SRakMK D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot).

Kantava alapohja voidaan tehdä paikalla valaen, elementtirakenteisena ontelolaatoista tai liittolaattarakenteena, jossa betonilaatta valetaan teräksistä poimulevyä tai betonista kuorilaattaa muottina käyttäen.

Paikalla valettu kantava laatta

Kantava ryömintätilan laatta voidaan toteuttaa paikalla valettuna laatta. Laatan valua varten tulee rakentaa muotti, joka tuetaan alla olevasta maapohjasta pystytuilla ja puupalkeilla. Palkkien päälle asennetaan esim. muottivanerit. Muotin toteutuksessa on otettava huomioon, että ryömintätilassa oleva muotti tulee purkaa.

Laattaraudoitteet asennetaan rakennesuunnitelman mukaan. Laatta valetaan rakennesuunnitelmassa määritellyllä betonilaadulla. Betonin siirto muottiin tapahtuu tehokkaimmin betonipumpulla, jonka puomi ulottuu koko valualueelle. Betonin lujuudenkehittymistä seurataan esim. lämpötilamittauksin, kunnes lujuus on riittävä ja muotit voidaan purkaa. Betonilaatan yläpinta suojataan ja idetään kosteana kunnes riittävä lujuus on saavutettu. Kylmissä olosuhteissa valettua rakennetta tulee lämmittää, jotta lujuudenkehittyminen tapahtuisi riittävän nopeasti.

Ontelolaatta- ja liittolaatta-asennuksen turvallisuus

• Nostotyöt on aina suunniteltava ja toteutettava laaditun suunnitelman mukaisesti ja asennussuunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Jokaiselle elementtityypille tulee käyttää ko. elementtityypille soveltuvia nostoapuvälineitä.
• Ontelolaattojen nostoissa käytetään nostopuomia, nostosaksia sekä varmuusketjuja. Nostosakset asennetaan mahdollisimman lähelle ontelon päätä kuitenkin niin, että laatan pään ja nostosaksien väli on vähintään 200 mm. Nostosaksien puristuspinnan tulee olla vähintään 500 mm. Saksien vaarnan tulee olla ehjässä nostourassa.
• Varmuusketjut kiinnitetään, kiristetään ja lukitus varmistetaan paikalleen ennen laatan nostoa tai viimeistään, kun laatta on 10 cm korkeudella alustastaan. Nostovaiheessa nostosaksien kiinnittäjän tulee seistä esimerkiksi viereisen ontelolaattapinon päällä (ei nostettavan ontelon päässä tai vierellä nostosaksien kohdalla). Nostosakseen ei saa kohdistua vinovetoa nostoketjuista.
• Ketjujen kiertymistä tulee tarkkailla nostovaiheessa. Kovalla tuulella (yli 15 m/s) nostot tulee keskeyttää. Asentajilla ja nosturin kuljettajalla tulee olla koko ajan puhelin- tai näköyhteys.
• Laattoja ei saa kuormittaa ennen kuin niiden saumat on valettu ja saumabetoni on saavuttanut riittävän lujuutensa.

Ontelolaatta-alapohja

Ontelolaatat kannattaa tilata asennettuina. Asennus on nopea työvaihe, jos työt on suunniteltu ja valmisteltu huolella eli työmaalla on riittävä nostokalusto ja hyvät nostoreitit. Nostokaluston teho määräytyy elementtien koon, painon ja nostoetäisyyden mukaan. Ontelolaattojen vakioleveys on 1200 mm ja pituus maksimissaan noin 15 m. Ontelolaatat painavat noin 200–400 kg/m². Työmaalla tulee varmistaa, että nosturin, elementtien ja kuljetusauton liikkumiselle on riittävästi tilaa ja maapohja kestää raskaiden kulkuneuvojen painon. Elementtien asennuksesta tulee laatia asennussuunnitelma (ks. Valtioneuvoston asetus rakennustyö turvallisuudesta, 205/2009).

Elementtien asennusalustan, esimerkiksi perusmuurin yläpinnan tasaisuus ja oikea korko tulee tarkistaa ennen ontelolaatta-asennuksen aloitusta. Asennuspinta tasataan tarvittaessa betonilla tai laastilla ja säädetään asennuspaloilla täsmälleen oikeaan korkoon.

Nostot tehdään nostopuomeja, nostosaksia ja varmuusketjuja käyttäen. Nostoissa noudatetaan elementtivalmistajan ohjeita nostoapuvälineiden käytöstä ja nostokohdista. Nostoreittien alla ei saa työskennellä elementtien nostojen ja asennuksen aikana.

Elementit asennetaan asennuspalojen päälle siten, että niillä on riittävät tukipinnat, oikea korko ja sijainti. Asennuspalat asennetaan ontelon kannasten kohdalle. Elementit asennetaan asennuskaavion mukaisille paikoille, sillä ulkonäöltään samanlaiset elementit saattavat olla mitoitetut kantamaan erilaisia kuormia. Elementtien varmuusketjut irrotetaan juuri ennen elementin laskua paikalleen ja nostosakset irrotetaan vasta, kun elementti on tukevasti paikoillaan. Onteloiden saumat raudoitetaan ja betonoidaan notkealla saumausbetonilla, jonka maksimiraekoko on yleensä 8 mm. Saumat tiivistetään sullomalla.

Ontelolaatta-alapohja lämpöeristetään laataston ala- tai yläpuolelta rakennesuunnitelman mukaan. Ontelolaatan läpi voidaan porata reikiä putkiläpivientejä varten valmistajan antamien rajoitusten puitteissa. Raudoituksia ei saa katkaista ilman rakennesuunnittelijan lupaa. Kaikki suuremmat läpiviennit tulee sisällyttää elementtisuunnitelmiin, jolloin ne toteutetaan jo tehtaalla. Ennen saumojen valua ontelolaattoja saa kuormittaa korkeintaan 0,5 kN/m² tasaisella kuomalla. Esim. harkkolavoja ei saa varastoida saumaamattomalle ontelolaatastolle.

Liittolaatta-alapohja

Liittolaattarakenne muodostuu betonisen kuorilaatan, raudoituksen ja paikallavaletun betonin yhdistelmänä. Kuorilaatasto on ohut betonilaatta, johon on asennettu ala- tai välipohjan pääraudoitus ja tartuntaraudoitus tulevaa betonilaattaa varten. Kuorilaatta ei ole itsessään kantava rakenne, joten se tulee tukea alapuolelta betonin valun ja kovettumisen ajaksi. Ryömintätilassa olevien tukien poisto tulee suunnitella. Kuorilaattoihin on asennettu tehtaalla nostolenkit, joista ne nostetaan asennussuunnitelman mukaisille paikoilleen. Betonoinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin edellä on esitetty maanvaraisen betonilaatan osalta.

Betonivalun alapuolisena rakenteena ja muottina voidaan käyttää myös profiiliteräslevyä. Liittolaatan jännevälit ovat kuorilaatoilla 8–9 m ja teräspoimulevyillä 6–7 m. Teräspoimulevyä käytettäessä tulee ottaa huomioon, että betoni pääsee kuivumaan vain yhteen suuntaan, jolloin kuivumisaika voi jopa kolminkertaistua verrattuna saman paksuiseen molempiin suuntiin kuivuvaan betonilaattaan. Kuivumiseen tarvittava aika tulee ottaa huomioon rakennusaikataulussa.

Perustusten kosteuden hallinta

Perustukset on suojattava kosteuden haitallisia vaikutuksia vastaan. Kosteutta voi tulla rakenteeseen sateiden, sulamisvesien, veden patoutumisen, kapillaarisen vedennousun, ilmavirtausten ja diffuusion aiheuttamana.

Kevytsoraharkko on huokoinen, ilmaa ja vettä läpäisevä materiaali, mistä johtuen harkkorakenne kuivuu pinnoittamattomana nopeasti, jos olosuhteet veden haihtumiselle ovat sopivat.

Maata vastaan olevien kevytsorabetoniharkkorakenteiden vedeneristys tehdään rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan. Tyypillisesti esimerkiksi kellarin seinissä kevytsoraharkkopinnat ohutrapataan, rakenteen ulkopintaan asennetaan vedeneristys ja sen suojaksi perusmuurilevy listoineen. Vaikka rakenteen kosteustekninen toimivuus ei edellyttäisi bitumikermieristystä (helpot olosuhteet), voidaan kevytsoraharkoista tehty kellarin seinä silti joutua tiivistämään kauttaaltaan kumibitumikermillä radonkaasun vuoksi.

Ennen kellarin perusmuurin slammausta anturan ja perusmuurin liittymään tehdään viiste esim. sementtilaastilla. Slammaus tehdään oikaisulaastilla tai ohutrappauslaastilla sekä maan päälle että maan alle jäävältä osaltaan.

Kun kellarin perusmuuri kosteuseristykseen käytetään perusmuurilevyä, perusmuurin ja anturan liittymäkohtaan liimataan tai hitsataan noin 500 mm leveä kumibitumikermi. Kermi painetaan tiiviisti paikoilleen sokkelia ja anturaa vasten. Kermin alareuna ulotetaan vähintään 100 mm anturan pystypinnalle.

Betonisia valuharkkoja käytettäessä ei yleensä tarvita slammausta harkkorakenteen ilmatiiveyden ja radonkaasun vuoksi. Jos perustuksiin ei kohdistu suoranaista vedenpainetta, voidaan käyttää epäjatkuvia vedeneristeitä, kuten perusmuurilevyjä. Vaativissa kosteusolosuhteissa käytetään jatkuvia vedeneristeitä, kuten kumibitumikermejä.

Perusmuurilevy kiinnitetään slammattuun ja vedeneristettyyn harkkomuuriin ja limitetään 100 mm vaakasaumoissa ja noin 200 mm pystysaumoissa. Perusmuurilevy ja bitumikermi limitetään noin 200…300 mm. Levyn alareuna viedään anturatasoon asti tai vähintään 300 mm lattiapinnan alapuolelle. Perusmuurilevyn yläreuna ulotetaan 0…100 mm maanpinnan alapuolelle ja suojataan reunalistalla. Perusmuurin näkyvä osa tasoitetaan laastilla, rapataan tai pinnoitetaan rouhepinnoitteella, rapataan tai maalataan esimerkiksi sementtipohjaisella maalilla.

Mahdollinen lisälämmöneristys asennetaan vedeneristeen ulkopuolelle. Se voidaan suojata patolevyllä.

Kapillaarisen kosteuden eristäminen

Muuratussa kevytsoraharkkorakenteessa kapillaarinen vedennousu on erittäin vähäistä eikä kapillaarisen vedennousun takia yleensä tarvitse ryhtyä erityistoimenpiteisiin.

Muottiharkkorakenteessa kapillaarinen vedennousu on sama kuin tavanomaisissa paikalla valetuissa betonirakenteissa.

Harkkoperustuksen ja siihen liittyvien puurakenteiden väliin tehdään kapillaarikatko yleensä kumibitumikermikaistalla. Katkon tarkoituksena on estää kosteuden siirtyminen puurakenteeseen, mutta myös toimia liikuntasaumana perustuksen ja seinärakenteen välillä. Kapillaarikatkot esitetään rakennesuunnitelmassa ja toteutetaan rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaisesti.