Radonkaasulta suojautuminen

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota syntyy maaperän uraanin puoliintumisprosessissa. Kaasumainen radon voi kulkeutua rakennuksen ilmavuotojen mukana sisätiloihin. Pitkäaikainen altistuminen radonille lisää keuhkosyöpäriskiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama (STM:n päätös nro 944,1992) radonpitoisuuden yläraja uudisrakentamisessa on 200 Bq/m³ ja päätöksen mukaan asuinrakennus tulee suunnitella ja rakentaa siten, että em. säteilyn raja-arvoa asuintiloissa ei ylitetä. Radonarvot vaihtelevat rakennuspaikan mukaan ja ovat tyypillisesti korkeita soraharjualueilla.

Suomen rakentamismääräyskokoelman (SRakMk) osan D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto mukaan uusi asunto pitää suunnitella ja rakentaa siten, että sisäilmassa ei esiinny terveydelle haitallisessa määrin kaasuja, hiukkasia tai mikrobeja

Radonin estämisestä vaaditaan suunnitelma jo rakennuslupaa haettaessa. Suunnitelma voi perustua joko rakennuksen alapohjan tiivistämiseen, tuulettamiseen tai molempiin. Mikäli radonia ei oteta huomioon suunnittelussa, kirjalliset perustelut liitetään rakennuskohteen suunnitelma-asiakirjoihin. Radontekninen suunnittelu voidaan jättää tekemättä vain, jos paikkakuntakohtaiset radontutkimukset osittavat selkeästi, että radonpitoisuus asunnoissa alittaa enimmäisarvon säännönmukaisesti.

Tuulettuva alapohjassa radonongelmat on helposti hallittavissa, jos alapohja on määräysten mukaisesti tuuletettu. Alapohjan ilmatiiviys on kuitenkin tärkeää erityisesti läpivientien ja rakenteiden liitossaumojen kohdilla.

Maanvaraisessa laatassa radonin vuotoreittejä voivat olla

• lattialaatan ja sokkelin välinen liitos
• maanvastainen harkkoseinä
• kevytsoraharkosta tehty sokkeli
• kantavien väliseinien liitoskohdat
• putkien läpiviennit