Pientalojen yleisin perustamistapa on matala perusmuuri, jossa perustustasoa ei uloteta roudattomaan syvyyteen, vaan perustusten routiminen estetään lämmöneristyksellä.
Perustukseen kohdistuvat kuormitukset riippuvat siitä, onko alapohja maanvarainen vai kantava. Alapohja on edullisinta rakentaa maanvaraisena silloin, kun rakennuspaikan korkeuserot ovat pienet. Korkeuserot kasvattavat tarvittavia täyttömääriä ja kustannuksia. Jos korkeuserot ovat yli 0,5 m, tulee usein perusteltua tehdä tuuletettu kantava alapohja (ryömintätilainen alapohja). Kun alapohja on maanvarainen, perustuksia rasittaa vain seinärakenteilta tulevat kuormat, mutta rakennuspohjan kokonaiskuormitusta kasvattaa täytön paino. Kantavaa alapohjaa käytettäessä perustuksille tulevat kuormat ovat suurempia, mutta rakennuspohjan kokonaiskuormitus on pienempi.
Tuuletetun kantavan alapohjan etuna on myös vähäinen riski kosteusvaurioille ja radonin tunkeutumiselle maaperästä sisätiloihin. Ryömintätilassa kosteus voi ajoittain nousta korkeaksi ja mikrobien kasvu on mahdollista. Tämän vuoksi ryömintätilaan on järjestettävä tuuletus yleensä siten, että sokkeliin tehdään tarpeellinen määrä tuuletusaukkoja. Vaihtoehtona on ryömintätilan koneellinen tuuletus, jolloin aukkojen määrä vähenee merkittävästi. Kantavan alapohjan tulee olla ilmatiivis, jotta ryömintätilasta ei tulisi vuotojen mukana mikrobeja ja sienten itiöitä sisäilmaan tai radon kaasua. Edellä mainituista syistä ryömintätilan kantava alapohja tulisi toteuttaa kivirakenteisena, jossa riittävä ilmatiiviys on helppo toteuttaa. Ryömintätilan korkeuden tulee olla vähintään 800 mm, mikä mahdollistaa huolto- ja korjaustöiden teon ryömintätilassa. Aika ajoin ryömintätilan kosteus voi nousta niin suureksi, että kosteutta tiivistyy alapohjan rakenteisiin. Kosteusrasituksen vähentämiseksi ryömintätilan maapohja lämpöeristetään esim. kevytsoralla tai EPS -eristelevyillä.