Rakennuksen vaipan tiiveys on energiatehokkaan rakennuksen tärkeä ominaisuus. Vuotoilman pienentyessä ilmanvaihto voidaan hallita paremmin eikä lämpö pääse karkaamaan rakennuksen sisä- ja ulkopuolisista paine- ja lämpötilaeroista johtuen ulos, ja vastaavasti kylmää ilmaa ei pääse virtaamaan sisälle rakennukseen.
Rakennuksissa ilmatiiviyden kannalta olennaista kaikilla tiivistysmenetelmillä on työn huolellisuus sekä detaljien ja työn suunnittelu kohdekohtaisesti. Ilmatiiviyden varmistamiseksi käytettyjen ratkaisujen tulee säilyttää tiiviysominaisuutensa koko rakennuksen käyttöiän. Puutteita ilmatiiviydessä on jälkikäteen hankalaa ja kallista korjata.
Tiivis alapohja liittymineen estää maaperässä mahdollisesti esiintyvän radonin ja mikrobien pääsyn sisäilmaan. Ilmatiiviillä rakenteilla on myös merkitystä rakenteiden kosteustekniseen toimivuuteen. Lämpimään sisäilmaan sitoutunut vesihöyry saattaa tiivistyä rakenteeseen ilmavuotokohdissa. Alapohjan ja ulkoseinien alaosien ilmavuodot tuntuvat asukkaalle usein ikävänä vedontunteena. Ilmatiiviillä ratkaisuilla vuotokohdat poistuvat ja asumisviihtyvyys paranee. Samalla myös energiankulutus pienenee, kun sisätilan lämpötilaa ei tarvitse nostaa asumismukavuuden saavuttamiseksi. Hyvä tiiveys vaikuttaa myös rakennuksen ääneneristävyyteen ja mahdollisiin hajuhaittoihin.
Eristekerroksen kasvaessa ilmanpitävyyden merkitys kasvaa merkittävästi. Paksut eristekerrokset pitävät rakenteen ulkopinnan viileämpänä ja jo pienetkin yksittäiset ilmavuotokohdat saattavat aiheuttaa rakenteessa ongelmia.
Vuotoilma aiheuttaa noin 15–30 % lämmitysenergiantarpeesta tavanomaisessa pientalossa.
Pientaloissa yleisiä ilmavuotokohtia ovat
Rakennuksen ilmatiiviys toteutetaan yleensä höyrynsulkukerroksella. Ilmanpitävän kerroksen tulee jatkua yhtenäisenä koko rakennuksen vaipan ympäri ja höyrynsulkumuovin jatkosten tulee liittyä tiiviisti toisiinsa. Tähän ei päästä pelkästään hyvin suunniteltujen detaljien avulla, vaan työnjohdolla ja työntekijöillä täytyy olla riittävä tietämys tiiviin talon merkityksestä ja motivaatiota sen toteuttamiseen.
Muuratuilla kevytsorabetoniharkkoseinillä rakenteen ilmanpitävyys varmistetaan rakenteen pintakäsittelyillä (vähintään slammaus tai tasoite). Harkkojen väliset saumat eivät ole riittävän ilmanpitäviä ja usein esim. muurauksessa pystysaumassa ei käytetä laastia. Rakenteessa mahdollisesti syntyneet halkeamat voivat myös aiheuttaa ilmavuotoja. Harkkorakenteisen rungon sisäpinta tulee tasoittaa kauttaaltaan. Tasoitekerroksen tulee liittyä tiiviisti muiden rakennusosien sekä ikkunoiden ja ovien ilmanpitäviin kerroksiin.
Rakennusaikana höyrynsulkuun syntyneet reiät tulee paikata ilmanpitäviksi.
Teippausta käytetään yleisesti höyrynsulkujen ja saumojen tiivistykseen. Teippien ja niiden liimojen pitkäaikaiskestävyys ei ole riittävä ja höyrynsulun liitosten ja jatkosten pitkäaikaiskestävyys tulee varmistaa mekaanisesti esim. listoilla tiivistä kiinnitysalustaa vasten. Putkien läpivienneissä tiivistys voidaan tehdä tehdasvalmisteisilla läpivientilaipoilla tai kauluksilla. Putkiläpiviennit voidaan tiivistää myös polyuretaanivaahdolla tai elastisella kitillä, mikäli ympäröivä pinta on riittävän jäykkä esim. harkkorakenne tai betoni.
Mikäli läpivienti tehdään osastoivaan rakenneosaan, tulee käyttää hyväksyttyjä palokatkotuotteita.
Savuhormien läpivienneissä tulee ottaa huomioon palomääräysten asettamat rajoitukset (ks. Suomen Rakentamismääräyskokoelma. Osa E3. Pienten savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus).