Puurakenteinen yläpohja

Puurakenteisessa yläpohjassa kattomuoto, kattokaltevuus ja massoittelu voi vaihdella suhteellisen vapaasti. Lämmöneristeet sijoitetaan yleensä puukannatteiden väliin ja lämmöneristeen alapuolella on höyryn- ja ilmansulkuna muovikalvo. Kattomuodosta riippuen yläpohjassa voi olla tuuletettu ullakkotila tai välittömästi vesikatteen ja aluskatteen alapuolella tuuletusrako, jonka alapuolella on tulensuojalevy ja lämmöneriste.

Puurakenteiset yläpohjaratkaisut ovat Suomessa hyvin yleisiä myös harkkorakenteisissa rakennuksissa. Puurakenteisessa yläpohjassa höyryn- ja ilmansulkuna toimii useimmiten muovikalvo. Toinen vaihtoehto on tiivistää yläpohjan EPS- tai PU-lämmöneristelevyt polyuretaanivaahdolla.

Kalvomaisia ilmansulkuja käytettäessä tulee varmistaa etteivät lämmöneristeet pääse painamaan ilmansulkukalvoa tai sen jatkokohtaa niin, että kalvo tai jatkoskohta ajan myötä venyy tai menee rikki. Levymäiset lämmöneristeet ovat yleensä tarpeeksi jäykkiä, ettei niiden omapaino rasita normaalilla alapuolisella koolauksella (k400) tuettua ilmansulkukalvoa liikaa. Tämän vuoksi suositellaankin levymäisen lämmöneristeen käyttöä alimpana kerroksena myös puhallettavilla lämmöneristeillä tai kevyillä lämmöneristeillä eristetyssä yläpohjassa.

Kevyet puhallettavat lämmöneristeet voidaan asentaa yläpohjissa suoraan kalvomaisen ilmasulun varaan, jos kalvon haitallinen painuma on estetty alapuolelta riittävän tiheällä rimoituksella tai laudoituksella.

Ilmansulkukalvon jatkokset tulee yläpohjissa limittää ja teipata yhteen ja puristaa teipattu jatkos puurimoilla tiiviisti yhteen kattokannatteiden alapaarteisiin ja/tai vastakappalerimoihin. Ilmansulkukalvoa ja lämmöneristettä voidaan tukea myös alapuolisella rakennuslevyllä.

Alakatoissa kuljetetaan sähköjohtoja, joten sisäverhouslevyn tai paneloinnin väliin tulee jättää riittävä asennusvara johdoille ja asennusrasioille (ristiin koolaus, soirot).

Puuyläpohjan ja harkkoseinän liitos

Puurakenteisessa yläpohjassa ilmatiiviyden suunnitteluun ja toteutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ilmatiiviyden kannalta ongelmakohtia ovat harkkorakenteisen seinän ja yläpohjarakenteen välinen liitos ja LVIS-putkien ja hormien läpiviennit.

Yläpohjan ilmanpitävyys on tärkeää, koska ilmavuotojen mukana voi siirtyä huomattavia kosteusmääriä yläpohjarakenteisiin ja aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Yläpohjan rakenteiden ja tiivistyksen suunnittelussa on otettava huomioon yläpohjan lämmöneristys, höyrynsulku sekä yläpohjan, aluskatteen ja vesikaton välinen tuuletus sekä tuulikuormien vaatima vesikaton sidonta rakennuksen kantaviin seiniin ja yläpohjaan.

Rakenteiden ilmanpitävyys on rakennuksen energiatehokkuuden kannalta merkittävä tekijä. Ilmavuodot lisäävät energiankulutusta. Ne myös estävät rakennuksen koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton optimaalisen toiminnan, jos osa ilmanvaihdosta toimii hallitsemattomasti ilmavuotojen kautta.

 

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään sivuseinillä

(1) Ylimmän harkon yläpinta oikaistaan tarvittaessa.
(2) Yläjuoksun ja seinän väliin asennetaan tiivistyskaista (esim. polyeteenikaista).
(3) Yläjuoksu kiinnitetään RST-kierretangoin k600 sekä asennetaan kattokannattajat.
(4) Höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) laskostetaan ja taitetaan yläjuoksua vasten noin 50 mm leveydeltä ja kiinnitetään alustavasti nitojalla k100…k150.
(5) Liitoskankaan (esim. Contega PV) liimareuna painetaan höyrynsulun pystytaitosta vasten. Liitoskangas kiinnitetään tasoitemassalla seinään lastaa apuna käyttäen. Kiinnityksessä liitoskankaan verkko-osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin.
(6) Liitoskankaan ja muovin päälle asennetaan rima 44×44 mm, joka kiinnitetään ruuvein R3.5×60 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti yläjuoksua vasten.
(7) Ristiin koolaus rakennetyypin mukaan.
(8) Katon verhous rakennetyypin mukaan.
(9) Seinän tasoitus.

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään päätyseinillä

(1) Päätyseinään tehdään oikaisulaastilla tasoitekaista, jonka alapinta ulottuu noin 100 mm valmiin kattopinnan alapuolelle ja yläpinta noin 50 mm eristetason yläpuolelle.
(2) Tukipuu 50×100 mm kiinnitetään seinään tulpparuuvein R 5.0×100 k400.
(3) Kattokannattajien asennuksen jälkeen asennetaan höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) reunalaskos tukipuuta vasten. Höyrynsulku kiinnitetään nitojalla k100..k150.
(4) Liitosnauhan (esim. Contega PV) teippiosa kiinnitetään tukipuun 50×100 mm ulommaiseen reunaan ja painetaan höyrynsulkumuovia vasten. Liitosnauha kiinnitetään tasoitemassalla ja lastalla painaen seinää vasten. Kiinnityksessä liitosnauhan verkko osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin.
(5) Kattokoolauksen 1. kerros asennetaan.
(6) Koolausten väliin asennetaan 22×50 puristusrima, joka kiinnitetään ruuveilla R3.5×50 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti tukipuuta vasten.
(7) Koolauksen 2. kerros asennetaan.
(8) Katon verhous rakennetyypin mukaan.
(9) Seinän tasoitus.

Alla olevissa kuvissa on esitetty periaateratkaisut puuyläpohjan ja harkkoseinän liitokselle, jossa on pyritty mahdollisimman hyvään ilmanpitävyyteen. Ratkaisuissa ei ole käytetty teippauksia sekä sähkörasiat ja -putket on sijoitettu alakattoon, jolloin höyrynsulkumuovia ei tarvitse rikkoa. Höyrynsulkumuovin suojana on kipsilevy, jolloin muovi ei painu eikä rikkoudu yläpuolisten eristeiden painosta. Kipsilevy toimii tukena ja alustana yläpohjan putkilävistysten, hormien yms. tiivistyksessä.

Polyuretaanilevyillä lämpöeristetyissä yläpohjissa, joissa eristelevyjen liitokset ja saumat on tiivistetty PU-vaahdolla, ei yleensä tarvita erillistä höyrynsulkumuovia.

Puuyläpohjan ja harkkoseinän liitos höyrynsulun liittyessä harkkoseinään

Puuyläpohjan höyrynsulun liittyminen harkkoseinän päälle

Työn huolellisuudella ja materiaalien pitkäaikaiskestävyydellä on lopputuloksen kannalta ratkaiseva merkitys. Höyrynsulkumuovin limitykset tulee puristaa aina kantavan rakenteen ja koolauksen väliin, jolloin höyrynsulkuteipin liiman mahdollinen kuivuminen ja teipin irtoaminen ei aiheuta ilmavuotoa.

Putkien ja hormien lävistyksissä tulisi käyttää tehdasvalmisteisia lävistystarvikkeita, mikäli se on mahdollista.