Puurakenteinen yläpohja harkkotalossa

Puurakenteisessa yläpohjassa kattomuoto, kattokaltevuus ja massoittelu voi vaihdella suhteellisen vapaasti. Lämmöneristeet sijoitetaan yleensä puukannatteiden väliin ja lämmöneristeen alapuolella on höyryn- ja ilmansulkuna muovikalvo. Kattomuodosta riippuen yläpohjassa voi olla tuuletettu ullakkotila tai välittömästi vesikatteen ja aluskatteen alapuolella tuuletusrako, jonka alapuolella on tulensuojalevy ja lämmöneriste.

Puurakenteisessa yläpohjassa ilmatiiviyden suunnitteluun ja toteutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ilmatiiviyden kannalta ongelmakohtia ovat harkkorakenteisen seinän ja yläpohjarakenteen välinen liitos ja LVIS-putkien ja hormien läpiviennit.

Yläpohjan ilmanpitävyys on tärkeää, koska ilmavuotojen mukana voi siirtyä huomattavia kosteusmääriä yläpohjarakenteisiin ja aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Yläpohjan rakenteiden ja tiivistyksen suunnittelussa on otettava huomioon yläpohjan lämmöneristys, höyrynsulku sekä yläpohjan, aluskatteen ja vesikaton välinen tuuletus sekä tuulikuormien vaatima vesikaton sidonta rakennuksen kantaviin seiniin ja yläpohjaan.

Rakenteiden ilmanpitävyys on rakennuksen energiatehokkuuden kannalta merkittävä tekijä. Ilmavuodot lisäävät energiankulutusta. Ne myös estävät rakennuksen koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton optimaalisen toiminnan, jos osa ilmanvaihdosta toimii hallitsemattomasti ilmavuotojen kautta.

Harkkorakenteisten pientalojen yläpohja on usein puurakenteinen, koska se on helppo toteuttaa, mahdollistaa pitkät jännevälit eikä kevyenä rakenteena lisää merkittävästi kantaville seinille ja perustuksille tulevia kuormituksia. Puiset kantavat yläpohjarakenteet voidaan tehdä massiivipuusta, tehdasvalmisteisista kattoristikoista, liimapuupalkeista, kertopuusta tms.

Puurakenteisen yläpohjan ilmanpitävyys perustuu yleensä höyrynsulkumuoviin. Toisena vaihtoehtona on käyttää lämmöneristeenä PU-levyjä, joiden saumat ja liittymät tiivistetään huolella PU-vaahdolla. Höyrynsulkumuoviin tulevat läpiviennit ja liitokset tulee tiivistää huolellisesti teippauksin, kittauksin ja läpivientikappalein sekä liitettävät osat ja materiaalit tulee lisäksi tukea mekaanisesti toisiinsa ja kiinnitysalustaan. Työn huolellisuudella ja materiaalien pitkäaikaiskestävyydellä on lopputuloksen kannalta ratkaiseva merkitys. Höyrynsulkumuovin limitykset tulee puristaa aina kantavan rakenteen ja koolauksen väliin, jolloin höyrynsulkuteipin liiman mahdollinen kuivuminen ja teipin irtoaminen ei aiheuta ilmavuotoa.

Putkien ja hormien lävistyksissä tulisi käyttää tehdasvalmisteisia lävistystarvikkeita, mikäli se on mahdollista. Kuvissa 64 ja 65 on esitetty periaateratkaisut puuyläpohjan ja harkkoseinän liitokselle, jossa on pyritty mahdollisimman hyvään ilmanpitävyyteen. Ratkaisuissa ei ole käytetty teippauksia sekä sähkörasiat ja -putket on sijoitettu alakattoon, jolloin höyrynsulkumuovia ei tarvitse rikkoa. Höyrynsulkumuovin suojana on kipsilevy, jolloin muovi ei painu eikä rikkoudu yläpuolisten eristeiden painosta. Kipsilevy toimii tukena ja alustana yläpohjan putkilävistysten, hormien yms. tiivistyksessä.

Polyuretaanilevyillä lämpöeristetyissä yläpohjissa, joissa eristelevyjen liitokset ja saumat on tiivistetty PU-vaahdolla, ei yleensä tarvita erillistä höyrynsulkumuovia.