Betoniteollisuus ry
Kivitalo harkoista – yksilöllinen, laadukas, taloudellinen

Taloprojektin suunnittelu

Monipuolista tietoa projektin suunnittelun tueksi.
Kokeile myös Kivitalolaskinta alustavan kustannusarvion tekemiseen!

› Suunnittelu

Harkkotalon rakentaminen

Ohjeita vaihe vaiheelta

(Tämän osion käyttökokemus on parempi suuremmalla näytöllä.)

Valitse projektin vaihe:

Maarakennus- ja valmistelevat työt

Ennen kuin teet mitään tontilla, pyydä rakennusvalvonnalta rakennuksen nurkkapisteet ja perustusten korkeusasema. Rakenna linjapukit riittävän kauas tulevan rakennuksen reunasta ja merkitse niihin seinälinjojen paikat käyttäen apuna linjalankoja ja rakennusvalvontaviranomaisten merkitsemiä nurkkapisteitä. Nurkkapisteet voit merkata myös käyttämällä elektronisia mittalaitteita, jolloin et tarvitse linjapukkeja.

Ennen varsinaisia kaivutöitä raivaa puut ja poista turve, multa ym. humuskerros rakennuspaikalta (myös 2–3 m seinälinjojen ulkopuolelta). Muut lähistön puut kannattaa suojata esim. pystylaudoituksella.

Suunnittele kaivusyvyys huomioiden perustamissyvyys rakennesuunnitelmissa. Kaivutyö tehdään siten, että maa viettää keskeltä kaivannon reunoille päin. Pyydä pohjakatselmus rakennusvalvonnalta kaivutöiden jälkeen.

Ennen kaivutöiden aloitusta tulee olla laadittuna pohjatutkimuksiin perustuva perustussuunnitelma. Kun kaivutyöt on tehty perustamissyvyyteen, pidetään tontilla pohjakatselmus. Mikäli kaivutöiden yhteydessä on ilmennyt pohjatutkimuksesta poikkeavia seikkoja, tehdään rakennuspohjasta tarvittavat lisäselvitykset ja suunnitelmat.

Rakennuspohjan täytöt tehdään suunnitelmien mukaisia maa-aineksia, tiivistystä sekä kapillaarikatkokerroksia käyttäen. Perustukset tehdään huolellisesti tasatun ja tiivistetyn maapohjan tai betonitasauksen päälle. Ennen perustustöiden aloittamista tulee tarkistaa, että kaikki putkitukset ja maa- sekä pohjarakennustyöt ovat valmiit perustusten kohdalla ja viereisillä alueilla. Lisäksi tarkistetaan maapohjan korkeudet ja perustuslinjojen paikat. Perustuslinjojen suorakulmaisuus voidaan tarkistaa ristimitan tai kolmiomittauksen avulla.

Kuva 42. Perustusten merkitseminen maastoon.
Perustusten merkitseminen maastoon.

Harkot kannattaa jakaa tasaisesti perustuslinjojen läheisyyteen mahdollisuuksien mukaan jo työmaatoimituksen yhteydessä. Näin työn aikana harkkojen siirtelytarve vähenee ja muuraus tai ladonta on tehokasta.

Myös laastiaseman sijainti tulee suunnitella siten, että sieltä on mahdollisimman lyhyet ja turvalliset kulkureitit muuraustyökohteisiin. Suurissa kohteissa on tarkoituksenmukaista käyttää koneellista laastin sekoitusta ja siirtoa. Harkkojen ja laastipaljujen siirrossa voidaan käyttää pienoistrukkeja, lavahissejä ja tikasnostimia. Muuraustyö nopeutuu, jos työmaalla on käytössä riittävästi kalustoa harkkojen ja laastin siirtoihin. Betonivaluharkkojen valuissa käytetään yleensä betonimassan siirtoon betonipumppua.

Anturaa ja perusmuuria muurattaessa tai valettaessa ei yleensä tarvita telineitä, mutta kellarinseinien pystyttämisessä oikein suunnitellut, tukevat ja turvalliset telineet ovat välttämättömät. Telineille voi tulla työtekijöiden lisäksi varsin huomattavia kuormituksia, koska telineille voidaan varastoita harkkoja, muurauslaastia, muita rakennustarvikkeita, työkaluja yms. Työtasoilla laastipaljujen ja harkkojen sekä muurattavan seinän väliin tulee jäädä noin 60 cm vapaata liikkumis- ja työtilaa.

Ennen perustusten teon aloitusta varmistetaan, että kaapeleiden suojaputket sekä vesi- ja viemäriputket on asennettu suunnitelmien mukaan.

Tonttialueen kuivatus

Kuva 34. Maanpinnan kallistukset rakennuksen ympärillä pintavesien poisjohtamiseksi.
Maanpinnan kallistukset rakennuksen ympärillä pintavesien poisjohtamiseksi.

Jotta sade- ja sulamisvedet eivät virtaisi rakennusta kohti, maanpinta muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi 3 metrin matkalla vähintään 15 cm. Tasaisella tontilla kallistukset tehdään täyttäen. Rinnetontilla täyttöjen määrä kasvaa, koska ylärinteen puolelle ei useinkaan ole mahdollista tehdä kallistusta leikkauksella. Pintavedet ohjataan kallistuksin sadevesikaivoihin tai avo-ojiin. Katolta tuleva sadevesi johdetaan syöksytorviin asennettuihin rännikaivoihin, jotka on yhdistetty sadevesiviemäriin tai imeytysjärjestelmään. Sadevesiä ei saa koskaan johtaa salaojaverkostoon.

Kuva 35. Salaojaputki asennetaan suoraan tasatun pohjamaan varaan levitetyn suodatinkankaan päälle. Salaojaputkea ympäröivän salaojasepeli tai sorakerroksen paksuus on putken sivuilla ja päällä vähintään 0,2 m. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m.
Salaojaputki asennetaan suoraan tasatun pohjamaan varaan levitetyn suodatinkankaan päälle. Salaojaputkea ympäröivän salaojasepeli tai sorakerroksen paksuus on putken sivuilla ja päällä vähintään 0,2 m. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m.
Salaojitus

Salaojituksen tavoite on kerätä maahan imeytynyt sade- ja sulamisvesi salaojajärjestelmään sekä katkaista pohjavesipinnasta nouseva kapillaarinen veden nousu rakennuksen kohdalla. Salaojaputket asennetaan rakennuksen ympärille vähintään 100 mm alemmaksi kuin viereisen seinän anturan alapinta. Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen maanvastaisen lattian alapinnan alapuolella. Salaojaputkien kallistuksen tulee olla vähintään 1:200, mutta suositeltavaa on käyttää vähintään 1:100 kallistusta. Perusmuurin sisäpuolisten ja alapohjien alapuolisten salaojien vähimmäiskaltevuus on kuitenkin aina vähintään 1:100. Kulmiin, nurkkiin ja mutkakohtiin asennetaan tarkastuskaivot tai -putket. Rakennusvalvontaviranomainen tarkastaa putkitukset ennen niiden peittämistä.

Suositeltavaa on asentaa salaojaputki suoraan tasatun pohjamaan varaan levitetyn suodatinkankaan päälle. Suodatinkangas estää maa-ainesten sekoittumisen ja hienojen ainesosien joutumisen salaojaputkistoon. Salaojaputkea ympäröivä täyttö ulottuu vähintään 200 mm putken sivuille ja vähintään 200 mm putken laen yläpuolelle. Ympärystäytön tulee olla yhteydessä putken alapuoliseen kapillaarikatkokerrokseen. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m.

Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,3 m. Tämän salaojituskerroksen tulee olla suorassa yhteydessä alapohjan alla tai perustusten ulkopuolella olevia salaojaputkia ympäröiviin salaojituskerroksiin. Rakennuksen alta salaojituskerrosta jatketaan rakennuksen ulkopuolista salaojaputkea ympäröivään salaojituskerrokseen sokkelipalkkien tai perusanturoiden ali. Vaihtoehtoisesti anturoihin tehdään salaojituskerroksen kohdalle riittävä määrä veden virtauksen mahdollistavia reikiä.

Maaperän painuminen, putkien tukkeutuminen hienoaineksella, juurten kasvu tai mahdollisen pumppaamon rikkoutuminen voivat aiheuttaa ongelmia aikaa myöten. Tämän vuoksi salaojaputket tulee asentaa hyvin tiivistetyn maakerroksen päälle tai suunnitelmien mukaiselle arinalle. Hienoaineksen kulkeutuminen järjestelmään estetään riittävän paksuilla salaojasora- tai sepelikerroksilla sekä tarvittaessa suodatinkankaalla. Jos järjestelmään on rakennettava pumppaamo, se tulee varustaa hälyttimellä, joka varoittaa häiriöistä pumpun toiminnassa.

Tarvittaessa salaojaputket ja -kaivot routasuojataan.

Toimituksiin valmistautuminen

Tarviketoimitusten sujuvuuden kannalta on työmaalla syytä huomioida seuraavat asiat:

  • Harkko-ja laastitoimitukset toimitetaan yhdistelmäajoneuvolla (nuppi+perävaunu) täysin kuormin.
  • Yhdistelmäautoon mahtuu 30-32 lavaa/37 tn.
  • Harkkolavat puretaan autossa olevalla nosturilla auton viereen. Auton nosturin ulottuvuus on noin 5 m.
  • Varmista ennen harkkotoimitusta työmaan ajoteiden kunto sekä kantavuus. Huolehdi myös, että tarvikkeille on varattu riittävä tila, ja että varastointipaikka on tasainen sekä painumaton.
  • Harkot kannattaa jakaa tasaisesti perustuslinjojen läheisyyteen mahdollisuuksien mukaan jo työmaatoimituksen yhteydessä. Näin työn aikana harkkojen siirtelytarve vähenee ja muuraus tai ladonta on tehokasta.
  • Työmaalla on suositeltavaa olla vastaanottaja tavaran saapuessa. Jos tämä ei ole mahdollista, tulee purkupaikan olla selvästi merkitty.
  • Tarkista toimituksen sisällön vastaavuus rahtikirjan kanssa (mm. laatu ja määrä). Tarvittavat huomautukset pystytään tekemään jo tässä vaiheessa rahtikirjaan.
  • Huomiothan, että laastisäkit tulee varastoida työmaalla irti maasta, esimerkiksi kuljetuslavojen päällä. Lisäksi säkit tulee suojata sadevedeltä käyttämällä vesitiiviitä pressuja.
  • Ostajan on tarkistettava hänelle toimitetut tuotteet välittömästi ja ilmoitettava virheistä ja puutteista

Perustukset

Harkot ovat hyvien lämmöneristävyys- ja lujuusominaisuuksiensa sekä helpon asennettavuutensa ansiosta saavuttaneet vankan suosion varsinkin omakoti- ja rivitalojen perustusten rakennusmateriaalina. Asentaminen onnistuu tarvittaessa myös hartiapankkirakentajalta.

Perustusten tehtävä on siirtää rakennuksen ja sen käytöstä aiheutuvat kuormat kantavalle maapohjalle, estää kosteuden ja haitallisten aineiden pääsy rakennuksen sisälle sekä toimia lämpöä eristävänä rakenteena. Suunnittelun tärkeimpinä lähtökohtina ovat perustusten moitteeton ja luotettava toiminta koko rakennuksen käyttöiän. Pientalon perustukset toteutetaan kivirakenteisina rakennuksen rungon päärakennusmateriaalista riippumatta.

Routivalla maapohjalla maanvaraiset perustukset ja muut roudan aiheuttamille liikkeille alttiit rakenteet on perustettava roudattomaan syvyyteen tulevasta maanpinnasta mitattuna eli routimattomaan perustamissyvyyteen tai perustukset on routasuojattava lämmöneristeillä.

Nykyään pientalojen perustukset toteutetaan lähes poikkeuksetta matalaperustuksina silloin, kun rakennuksessa on vain maanpäällisiä kerroksia. Koska perustuksia ei uloteta roudattomaan syvyyteen, suunnittelussa on otettava erityisesti huomioon routasuojaus, jotta vältyttäisiin perustusten routavaurioilta.

Pientalojen perustamistaso valitaan siten, että anturan alapinta on riittävällä varmuudella pohjavedenpinnan yläpuolella. Ilmastonmuutokseen tulee varautua ja pyrkiä arvioimaan pohjavedenpinnan mahdollista nousua erityisesti alavilla mailla rakennuksen suunnitellun elinkaaren aikana. Kapillaarinen vedennousu perustusrakenteisiin estetään kapillaarista vedennousua estävillä rakennekerroksilla (kapillaarikiviaines) ja kapillaarikatkoilla (yleensä bitumikermikaistat).

Pientalon perustusten suunnittelussa tulee aina ottaa huomioon radonkaasun mahdollinen esiintyminen rakennuksen alla olevassa maaperässä. Maaperästä tuleva terveydelle haitallinen radonkaasu voi siirtyä huoneilmaan vuotoilmavirtausten mukana perustusten ja alapohjan rakenteiden läpi sekä putki- yms. läpivientien kautta. Perustusten ja alapohjan sekä kantavien seinien liittymät sekä läpiviennit onkin suunniteltava mahdollisimman ilmatiiviiksi radonvuotojen estämiseksi. Varautuminen radonhaittaan jo rakennusvaiheessa on monin verroin halvempaa kuin valmiin rakennuksen radonkorjaus.

Perustamistavat

  • Pientalojen perustusten valinnassa tulevat kyseeseen
  • maanvarainen perustus (antura ja perusmuuri, maanvarainen alapohja)
  • ryömintätilainen perustus (antura ja perusmuuri sekä kantava alapohja)
  • kellarillinen perustus (antura ja perusmuuri, maanvarainen alapohja)
  • paaluperustus (teräsbetonipalkki ja paalutus, perusmuuri)
  • pilariperustus

Perustamistapojen valintaan vaikuttavat mm.

  • rakennuspaikan sijainti
  • rakennuspohjan kantavuus
  • maaston muoto ja korkeussuhteet
  • perustuksiin kohdistuvat kuormat sekä
  • arkkitehtoniset seikat

Perustamistapoja voidaan tontin ja maapohjan mukaan myös yhdistellä.

Jokaiseen kohteeseen tulee valita teknisesti ja taloudellisesti parhaiten soveltuva perustamistapa. Suunnitteluun ja toteutukseen kannattaa panostaa, sillä perustustöissä tehtyjä virheitä on vaikeaa ja kallista jälkikäteen korjata.

Anturan teko

Antura on rakennuksessa perustuksen alin, yleensä sokkelia leveämpi osa, joka jakaa rakennuksen painon maapohjalle. Anturan alapinta tulee routarajan alapuolelle tai se routaeristetään. Anturan alle tulee tiivistetty hiekka-, sora- tai murskekerros.

Anturat toteutetaan rakennesuunnitelman mukaan.

Toteuttamistapoja ovat:

  • harkkoantura (kevytsorabetoniharkko, betoniharkko)
  • paikallavaluantura, muotti puutavarasta tai riittävän tukevasta rakennuslevystä
  • paikallavaluantura ja valuun jäävä muotti

Anturan rakentaminen

  • Humuskerros poistetaan rakennusalalta ja noin 1…1,5 m leveydeltä rakennusalan ulkopuolelta.
  • Ulkoseinien perustusten alle kaivetaan rakennesuunnitelmien mukaiseen syvyyteen noin metrin levyinen kaivanto. Rinnemaastossa kaivanto tehdään kaltevaksi ja antura porrastetaan 200 mm nousuin. Anturan pohjatason muutos tulee kuitenkin olla ≤ 1:3.
  • Anturan alle tuleva kiviaineskerros levitetään ja tiivistetään. Rakennusta ympäröivän ulkopuolisen salaojan laen tulee sijaita perusmuurin ja matalaperustuksen vieressä joka kohdassa anturan alapintaa alempana. Anturan alapuolisen pohjamaan kantavuuden heikkenemisen takia salaojakaivannot eivät saa ulottua liian syvälle anturoiden vieressä, vaan salaoja on vietävä riittävän kauas anturan alakulmasta lähtevän 1:2 luiskan yläpuolelle, tai reittiä on muutettava. Salaojaputken halkaisijan tulee olla vähintään 100 mm.
  • Suositeltavaa on asentaa salaojaputki suoraan tasatun pohjamaan varaan levitetyn suodatinkankaan päälle. Salaojaputken ympärillä tulee olla salaojituskerros, joka ulottuu vähintään 200 mm putken sivuille ja yläpuolelle. Salaojituskerroksen tulee olla yhteydessä alapohjan alla olevaan kapillaarikatkokerrokseen. Yleensä yhteys järjestetään sokkelipalkkien tai anturan ali viedyllä kapillaarikatkokerroksella, tai anturoihin tai perusmuureihin tehtyjen virtausaukkojen kautta.
  • Anturan pohjana toimivan perustuskaivannon pinta tasataan ja kallistetaan 1:50 ulkoseinille päin. Täyttö tiivistetään tärylevyllä korkeintaan 300 mm kerroksina.

Harkkoantura

Harkkoanturan rakentaminen.Anturaharkkojen alla olevat epätasaisuudet tasataan sora- tai sepelikerroksella suunniteltuun tasoon. Tiivistetyn täytön päälle tehdään enintään 20 mm:n tasaushiekkakerros, jonka päälle anturaharkot asennetaan paikalleen linjalangan avulla. Harkot hierretään paikalleen tai naputellaan kumivasaralla tiivisti alustaan. Harkkoihin asennetaan rakennesuunnitelmien mukainen raudoitus ja ne valetaan suunnitelmien mukaisella betonilla.

Harkot kannattaa jakaa tasaisesti perustuslinjojen läheisyyteen mahdollisuuksien mukaan jo työmaatoimituksen yhteydessä. Näin työn aikana harkkojen siirtelytarve vähenee ja muuraus tai ladonta on tehokasta.

Jos maapohja on kalteva, anturarakenne porrastetaan 200 mm korkuisin askelmin, jolloin porrastus sopii harkkojen korkeuteen. Porrastukset ja harkkojako suunnitellaan siten, ettei harkkoja jouduta tarpeettomasti katkaisemaan. Pientaloissa ja vastaavissa rakennuksissa anturan leveys on yleensä ≥ 600 mm ja korkeus ≥ 200 mm.

Anturaa muuratessa laastiaseman sijainti tulee suunnitella siten, että sieltä on mahdollisimman lyhyet ja turvalliset kulkureitit muuraustyökohteisiin. Suurissa kohteissa on tarkoituksenmukaista käyttää koneellista laastin sekoitusta ja siirtoa. Harkkojen ja laastipaljujen siirrossa voidaan käyttää pienoistrukkeja, lavahissejä ja tikasnostimia. Muuraustyö nopeutuu, jos työmaalla on käytössä riittävästi kalustoa harkkojen ja laastin siirtoihin.

Paikallavaluantura

Anturan valua valmismuottiin. Järjestelmään kuuluu myös anturan valmisraudoitteet.Paikallavaluanturoiden valumuotti tehdään tasatun ja tiivistetyn sora- tai sepelikerroksen päälle. Valuun asennetaan rakennesuunnitelmien mukaiset raudoitteet ja tartunnat perusmuurille tai pilareille. Muottina voidaan käyttää sahatavarasta tai rakennuslevyistä tehtyjä muotteja, jotka puretaan betonin kovetuttua riittävästi. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää valmismuotteja, jotka jäävät rakenteeseen. Valmismuotissa olevat raudoitteet toimivat sellaisenaan tai lisäraudoitteiden kanssa anturan raudoituksena.

Betonin siirrossa käytetään yleensä autoalustaista betonipumppua, jonka puomin pituus on riittävä hallitsemaan koko valualuetta.

 

 

Perusmuuri muurattavista harkoista

Muurausohjeet

Perusmuurin muuraus aloitetaan perusanturan päältä nurkkapisteistä, jonka sijainti ja korkeusasema tarkistetaan merkitään huolellisesti. Perusmuurin mittatarkkuus muurauksessa varmistetaan nurkkapisteisiin asennettujen muurausjohteiden ja linjalankojen avulla. Johteisiin merkitään harkkokerrosten yläreunojen sijainnit ja linjalankojen avulla seurataan muurauksen etenemistä merkintöjen mukaan.

Harkkojako suunnitellaan siten, että harkon alareuna osuu rakenteessa olevien aukkojen yläpinnan tasolle. Muurauksessa pyritään aina kerralla tekemään kokonainen harkkokerros. Muuraustyö nopeutuu, jos harkot on jaettu valmiiksi lähelle muuraustyökohdetta.

Saumaan asennettu mineraalivillakaista.

Muurattavien perustusharkkojen pystysaumoissa käytetään yleensä laastia (ns. nokkalaasti) tai harkossa on pontti, jolloin laastin käyttö pystysaumassa ei ole tarpeen. Harkko työnnetään kiinni edellisen harkon päätypintaan. Harkko lasketaan alas valmiin laastikerroksen päälle, minkä jälkeen harkkoa ei saa liikutella, jotta harkon ja laastin tartunta ei heikkene. Harkko voidaan koputella kuminuijalla paikoilleen.

Eristeharkkoja käytettäsessä vaakasaumoissa käytetään ns. rakosaumaa eli laastisauma katkaistaan eristeen kohdalla ja usein eristeen kohdalle asennetaan mineraalivillakaista tai eristeen kohdalle vaahdotetaan kaksi palkoa polyuretaanivaahtoa (vähän paisuva laatu). Laastin levityksessä käytetään muurauskelkkaa, jolla saadaan tasainen ja oikean muotoinen laastikerros haluttuun kohtaan. Kelkan käyttö säästää työtä, laastia ja parantaa lopputulosta.

Muuratun harkkokerroksen urat täytetään laastilla ja uriin painetaan rakennesuunnitelman mukaiset teräkset. Teräkset vaativat korroosiosuojaksi ja tartunnan varmistamiseksi laastikerroksen ympärilleen, joten terästä ei saa painaa uran pohjaan. Kulmissa käytetään harkkojärjestelmän kulmaharkkoja tai harkkoihin lovetaan kaareva ura, johon taivutettu teräs asennetaan. Terästen jatkospituuden (jatkettavan teräksen limitys) tulee nurkissa olla rakennesuunnitelmien mukaiset yleensä vähintään 900 mm.

Muurauskelkalla laastikerroksesta tulee tasainen.

Ylipursunut laasti poistetaan saumoista mahdollisimman pian. Perustuksen yläpinta tasataan tarvittaessa betonilla tai laastilla. Pinnan korkoa voidaan säätää vielä esimerkiksi ontelolaattaasennuksen yhteydessä asennuspaloilla.

Liikuntasaumat

Perusmuuriin tulee tehdä rakennesuunnitelman mukaiset liikuntasaumat halkeilun estämiseksi. Liikuntasaumat suunnitellaan tapauskohtaisesti ja ne esitetään rakennesuunnitelmassa.

Harkkojen katkaisussa ja roilotuksessa käytetään henkilökohtaisina suojaimina hengityksen-, silmien- ja kuulonsuojaimia. Työvälineinä käytetään harkkosahaa, timantti- tai kivilaikkaa tai harkkosirkkeliä. Roilotukseen käytetään laikkakonetta tai urajyrsintä.

Perusmuuri valuharkoista

Perusmuuri valuharkoista

Valuharkkoperusmuurien mittatarkkuus varmistetaan samoin kuin muurattavissa perusmuureissa nurkkapisteisiin asennettujen johteiden ja linjalankojen avulla.

Harkkojen ladontaa
Harkkojen ladontaa

Valettavat harkot ladotaan päällekkäin limittäen, jolloin harkkojen valuontelot jäävät auki ja muodostavat yhtenäisen kanaviston betonointia varten. Ladonnassa ei käytetä laastia pysty- eikä vaakasaumoissa.

Ladottu harkkorakenne raudoitetaan rakennesuunnitelman mukaan vaaka- ja/tai pystyraudoituksella. Raudoitus viedään taivutettuna kulmien yli ja limitetään jatkoskohdissaan rakennesuunnitelman mukaan.

Harkot kastellaan ennen valua, jotta betonimassa ei tartu kuivaan harkkopintaan ja tuki valuonteloita, jolloin valuun jäädä nk. rotankoloja. Talvella kastelua ei saa tehdä veden jäätymisriskin vuoksi.

Rakenne tuetaan huolella ennen valua ja ontelot valetaan täyteen notkealla betonimassalla. Betoni tiivistetään sauvatäryttimellä. Valukorkeuden osalta noudatetaan harkkovalmistajan ohjeita. Jos harkkorakennetta ei valeta koko korkeudelta yhdellä kertaa, valusauma tehdään harkon keskelle, ei harkkosauman kohtaan. Rakenteeseen tehdään liikuntasaumat, joiden paikat ja rakenne sekä työohjeet esitetään kohdekohtaisesti rakennesuunnitelmissa. Valuharkkojen katkaisussa käytetään timanttilaikkaa sekä hengityksen-, silmien- ja kuulonsuojaimia. Roilotusta vältetään ja esimerkiksi sähköputket ja -rasiat sijoitetaan valuonteloihin ennen valua.

Betonimassan siirrossa käytetään yleensä betonipumppua.

Liikuntasaumat

Perusmuuriin tulee tehdä rakennesuunnitelman mukaiset liikuntasaumat halkeilun estämiseksi. Liikuntasaumat suunnitellaan tapauskohtaisesti ja ne esitetään rakennesuunnitelmassa.

Harkkojen katkaisussa ja roilotuksessa käytetään henkilökohtaisina suojaimina hengityksen-, silmien- ja kuulonsuojaimia. Työvälineinä käytetään harkkosahaa, timantti- tai kivilaikkaa tai harkkosirkkeliä. Roilotukseen käytetään laikkakonetta tai urajyrsintä.

Kellarin harkkoseinä

Anturamuotin päälle ladottu kellarin valuharkkoseinä.

Kellarilliseen ratkaisuun päädytään usein tontin koon, maaston, tilantarpeen ja kaavaehtojen perusteella. Rinnetonteille kellarillinen perustamistapa on luonteva ja siksi yleisin. Rinnetonteilla kellarikerrokseen voidaan rakentaa edullisesti lisätilaa asumista ja erilaisia harrastuksia varten. Kellarin seinärakenteissa korostuvat harkkojärjestelmän edut -seinät voidaan muurata tai latoa nopeasti ilman muottitöitä.

Kellarin käyttötarkoitus määrää harkkoseinän lämmöneristysvaatimukset. Yleensä lämmöneristys suunnitellaan vastaamaan asuintiloja. Lämmöneristyksen suunnittelussa voidaan ottaa huomioon maanpinnan alapuolisen maan lämmönvastus.

Kellariseinän harkkotyyppi, -leveys ja tukemistapa valitaan vaikuttavan maanpaineen mukaan. Harkkoseinä kantaa yleensä helposti rakenteelle tulevat pystykuormat. Alarinteen puolella, varsinkin sivuseinällä, jossa elementtivälipohja, seinä ja kattoristikot kuormittavat harkkoseinää, tulee kuitenkin rakennelaskelmin tarkistaa aukkojen väliset seinäosat pystykuormien suhteen.

Kellari kevytsoraharkoista

Kellarillinen perustus: anturaperustus, kellarin seinä kevytsoraharkoista.
Kellarillinen perustus: anturaperustus, kellarin seinä kevytsoraharkoista

Lämmöneristysvaatimukset täyttyvät, kun maanpinnan yläpuoliset ja vähintään kaksi maanpinnan alapuolista harkkokerrosta muurataan ulkoseinien lämmöneristysvaatimukset täyttävillä eristeharkoilla.

Maanpinnan alapuolella kevytsoraharkkoseinä muurataan muutoin eristämättömillä harkoilla ja eristetään ulkopuolelta esimerkiksi polystyreenilevyillä (EPS, XPS) tai kevytsoralla (suodatinkangassäkkeihin pakattu kevytsora).

Kevytsoraharkkorakenteissa tarvittava raudoitus asennetaan vaakasaumoihin muurauksen yhteydessä. Yleensä maanpinnan alapuolella muuratussa harkkoseinässä käytetään raudoitusta joka harkkokerroksessa.

Maan alapuolelle jäävä seinä rapataan ennen lämmöneristeiden asennusta sementtipohjaisella laastilla molemmilta puolilta. Rappauksen jälkeen asennetaan kosteuseristeeksi patolevy tai bitumikermieristys. Kermieristys tiivistää samalla rakenteen myös radonia vastaan.

Ulkopuolinen lämmöneriste ja kevytsoraharkot limitetään, jotta seinään ei muodostu kylmäsiltaa.

 

Kellari betoniharkoista

kellari-valueristeharkko
Anturamuotin päälle ladottu kellarin valuharkkoseinä

Muottiharkolla tehtävässä kellarimuureissa käytetään lämpöeristettyjä harkkoja koko muurin korkeudelta. Tarvittaessa muottiharkkoseinä voidaan lisäeristää ulkoapäin maanalailta osiltaan. Routaeristeet suunnitellaan tapauskohtaisesti.

Betonista valuharkkokellarinseinää ei tarvitse tiivistää radonin vuoksi, mutta liittymät muihin rakenteisiin tiivistetään bitumikermikaistoin. Kosteusteknisen toiminnan vuoksi tarvitaan yleensä kosteuseristys.

Muottiharkkorakenteissa raudoitus maanpaineelle asennetaan ladonnan yhteydessä pysty- ja/tai vaakasuunnassa (tuentatavasta riippuen), valuharkoissakin raudoitusta lisätään maanpäällisiin rakenteisiin nähden.

Valu voidaan peittää muovilla liian nopean kuivumisen estämiseksi.

 

Pilariharkkoperustus

Kuva 50. Pilarin tekoa pilariharkoista. Harkon raudoitteet asennetaan onteloon ja ontelo valetaan betonilla.
Pilarin tekoa pilariharkoista. Harkon raudoitteet asennetaan onteloon ja ontelo valetaan betonilla.

Pilariharkko on tarkoitettu kevyiden rakenteiden ja rakennusten peruspilareiden tekoon. Perustustapa soveltuu mm. pientalojen terassien, parvekkeiden, loma-asuntojen, autosuojien ja -katosten sekä aitojen perustamiseen.

Harkkopilarien tekemiseen on saatavilla sekä muurattavia kevytsorabetoniharkkoja tai ladottavia valumuottiharkkoja. Kummassakin tapauksessa harkossa olevaan valuonteloon asennetaan rakennesuunnitelman mukaiset raudoitteet ja tartunnat sekä ontelo täytetään betonilla.

Pilariharkkoperustus routasuojataan kylmien rakenteiden rakennesuunnitelmia noudattaen.

 

Perustusten kosteussuojaus

Perustukset on suojattava kosteuden haitallisia vaikutuksia vastaan. Kosteutta voi tulla rakenteeseen sateiden, sulamisvesien, veden patoutumisen, kapillaarisen vedennousun, ilmavirtausten ja diffuusion aiheuttamana.

Kevytsoraharkko

Kevytsoraharkko on huokoinen, ilmaa ja vettä läpäisevä materiaali, mistä johtuen harkkorakenne kuivuu pinnoittamattomana nopeasti, jos olosuhteet veden haihtumiselle ovat sopivat.

Maata vastaan olevien kevytsorabetoniharkkorakenteiden vedeneristys tehdään rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan. Tyypillisesti esimerkiksi kellarin seinissä kevytsoraharkkopinnat ohutrapataan, rakenteen ulkopintaan asennetaan vedeneristys ja sen suojaksi perusmuurilevy listoineen. Vaikka rakenteen kosteustekninen toimivuus ei edellyttäisi bitumikermieristystä (helpot olosuhteet), voidaan kevytsoraharkoista tehty kellarin seinä silti joutua tiivistämään kauttaaltaan kumibitumikermillä radonkaasun vuoksi.

Ennen kellarin perusmuurin slammausta anturan ja perusmuurin liittymään tehdään viiste esim. sementtilaastilla. Slammaus tehdään oikaisulaastilla tai ohutrappauslaastilla sekä maan päälle että maan alle jäävältä osaltaan.

Kun kellarin perusmuuri kosteuseristykseen käytetään perusmuurilevyä, perusmuurin ja anturan liittymäkohtaan liimataan tai hitsataan noin 500 mm leveä kumibitumikermi. Kermi painetaan tiiviisti paikoilleen sokkelia ja anturaa vasten. Kermin alareuna ulotetaan vähintään 100 mm anturan pystypinnalle.

Kuva 52. Patolevyä käytetään yleisesti harkkorakenteisten perusmuurien kosteuseristykseen. Vaikeissa olosuhteissa esim. kun vettä voi kertyä tilapäisesti perusmuurin viereen, perusmuuri eristetään lisäksi bitumikermeillä.
Patolevyä käytetään yleisesti harkkorakenteisten perusmuurien kosteuseristykseen. Vaikeissa olosuhteissa esim. kun vettä voi kertyä tilapäisesti perusmuurin viereen, perusmuuri eristetään lisäksi bitumikermeillä.

Betoninen valuharkko

Betonisia valuharkkoja käytettäessä ei yleensä tarvita slammausta harkkorakenteen ilmatiiveyden ja radonkaasun vuoksi. Jos perustuksiin ei kohdistu suoranaista vedenpainetta, voidaan käyttää epäjatkuvia vedeneristeitä, kuten perusmuurilevyjä. Vaativissa kosteusolosuhteissa käytetään jatkuvia vedeneristeitä, kuten kumibitumikermejä.

Perusmuurilevy kiinnitetään slammattuun ja vedeneristettyyn harkkomuuriin ja limitetään 100 mm vaakasaumoissa ja noin 200 mm pystysaumoissa. Perusmuurilevy ja bitumikermi limitetään noin 200…300 mm. Levyn alareuna viedään anturatasoon asti tai vähintään 300 mm lattiapinnan alapuolelle. Perusmuurilevyn yläreuna ulotetaan 0…100 mm maanpinnan alapuolelle ja suojataan reunalistalla. Perusmuurin näkyvä osa tasoitetaan laastilla, rapataan tai pinnoitetaan rouhepinnoitteella, rapataan tai maalataan esimerkiksi sementtipohjaisella maalilla.

Mahdollinen lisälämmöneristys asennetaan vedeneristeen ulkopuolelle. Se voidaan suojata patolevyllä.

Kapillaarisen kosteuden eristäminen

Muuratussa kevytsoraharkkorakenteessa kapillaarinen vedennousu on erittäin vähäistä eikä kapillaarisen vedennousun takia yleensä tarvitse ryhtyä erityistoimenpiteisiin.

Muottiharkkorakenteessa kapillaarinen vedennousu on sama kuin tavanomaisissa paikalla valetuissa betonirakenteissa.

Harkkoperustuksen ja siihen liittyvien puurakenteiden väliin tehdään kapillaarikatko yleensä kumibitumikermikaistalla. Katkon tarkoituksena on estää kosteuden siirtyminen puurakenteeseen, mutta myös toimia liikuntasaumana perustuksen ja seinärakenteen välillä. Kapillaarikatkot esitetään rakennesuunnitelmassa ja toteutetaan rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaisesti.

Perustusten routasuojaus

Routaeristeiden asennus tehdään aina rakennesuunnittelijan laatimien piirustusten ja ohjeiden mukaan. Maanvastaisissa alapohjarakenteissa lämpimissä rakennuksissa routaeristeen leveys perusmuurista vaihtelee yleensä välillä 0,8…1,5 m riippuen paikkakunnan pakkasmäärästä sekä alapohjan lämmönvastuksesta. Ryömintätilaisessa alapohjassa routaeristeen leveys on tyypillisesti 1,0…1,5 metrin välillä, mutta ryömintätilan kosteusrasituksen pienentämiseksi eristys suositellaan tehtäväksi koko alapohjan alueelle.

Rakennuksen nurkissa routasuojauksen tulee olla kaksinkertainen perusmuurin vieressä vaadittavaan eristykseen verrattuna. Lisäksi nurkissa eristeen leveyden tulee olla 0,5 m leveämpi kuin perusmuurin vieressä ja ulottua 1,5…2,5 päähän nurkasta mitoituspakkasmäärästä riippuen.

Kylmissä rakennuksissa kuten autokatoksissa ja varastoissa eristepaksuus ja routaeristeen leveys ovat suuremmat kuin lämpimissä rakennuksissa. Ryömintätilaisissa passiivitaloissa perustusten routaeristyksissä noudatetaan samoja periaatteita kuin kylmissä rakennuksissa. Jos ryömintätilan tuuletus on erittäin tehokas, routaeristys mitoitetaan ja suunnitellaan kuten kylmissä rakennuksissa.

Routaeristyksiin voidaan käyttää paisutetusta polystyreenistä (EPS) tai suulakepuristetusta polystyreenistä (XPS) valmistettuja routasuojauslevyjä. Routasuojauslevyjä on useita lujuusluokkia eri kuormitusolosuhteisiin. Käytettävien lämmöneristysmateriaalien on säilytettävä eristysominaisuutensa koko rakennuksen käyttöiän. Tarvittavan routaeristyksen paksuus on yleensä välillä 50…150 mm.

Routaeristyksiin käytetään myös kevytsoraa, joka voidaan puhaltaa kohteeseen. Routaeristyksissä kevytsorakerroksen paksuus on yleensä 200…500 mm. Määrätyissä olosuhteissa kevytsora stabiloidaan sekoittamalla siihen sementtiä. Perusmuurin viereisiin routaeristyksiin voidaan käyttää kevytsoraa, joka on pakattu geotekstiilisäkkeihin. Routaeristeen tulee kestää toimintakuntoisena koko rakennuksen käyttöiän.

Kuva 54. Perustusten routasuojauksen asennusta pientalotyömaalla.
Perustusten routasuojauksen asennusta pientalotyömaalla.

Maaperän routivuudesta, paikkakunnan pakkasmäärästä ja kaivusyvyydestä riippuen on putket ja vesijohdot mahdollisesti suojattava routimiselta ja jäätymiseltä. Putket ja vesijohdot suojataan suunnitelmien mukaan asentamalla riittävän leveä routaeriste putken päälle ja tarvittaessa myös sivuille ja alle. Nurkkiin asennettavat kaivot, kuten salaojakaivot routasuojataan, jotta kaivo ei muodosta kylmäsiltaa ja aiheuta routavaurioita kaivolle tai rakennuksen perustuksille. Kaivot suojataan kaivon sisään varsinaisen routaeristeen tasoon asennettavalla routaeristeellä tai ympäröimällä kaivo routaeristeellä ja asentamalla kaivon kanteen eriste.

Rakentamisen aikaisessa routasuojauksessa käytetään lisäksi mm. polyeteenisolumuovimattoja, mineraalivillaa, suojapeitteitä ja lämmitystä.

Perustusten vierustäyttö

img_3913Perustuksen vierustäyttö tehdään routimattomalla ja vettä läpäisevällä karkealla soralla, sepelillä tai kevytsoralla 0,3…0,5 m leveydeltä. Täytön on oltava suorassa yhteydessä salaojaputkea ympäröivään salaojasoraan. Täytön yläosa tiivistetään savella tai vettä huonosti läpäisevällä maaaineksella. Routaeristelevyjen päälle levitetään suojakerrokseksi hiekkaa tai vastaavaa materiaalia, jonka päälle tulee kasvukerroksena toimivaa maa-aineista.

 

Sokkelin vierustaan voidaan asentaa esim. kiveys tai laatoitus, joka estää kasvien yms. kasvua sokkelin vieressä. Eri maaainesten sekoittuminen estetään tarvittaessa suodatinkankaalla. Seinän ulkopuolinen maanpinta muotoillaan ulospäin viettäväksi (kaltevuus >1:20) noin 3 metrin etäisyydelle.

 

Maanvarainen alapohja

Maanvarainen alapohja: anturaperustus, perusmuuri kevytsoraharkoista.
Maanvarainen alapohja: anturaperustus, perusmuuri kevytsoraharkoista.

Alapohjan tulee olla ilmatiivis, jotta ryömintätilasta ei tulisi vuotojen mukana mikrobeja ja sienten itiöitä tai radonkaasua sisäilmaan.

Alapohja on edullisinta rakentaa maanvaraisena silloin, kun rakennuspaikan korkeuserot ovat pienet. Korkeuserot kasvattavat tarvittavia täyttömääriä ja kustannuksia. Jos korkeuserot ovat yli 0,5 m on usein perusteltua tehdä tuuletettu kantava alapohja (ryömintätilainen alapohja).

Maanvaraista alapohjaa käyttäen perustuksia rasittaa vain seinärakenteilta tuleva kuorma. Rakennuspohjaa kuormittaa lisäksi täytöstä aiheutuva paino. Kantavaa alapohjaa käytettäessä perustuksille tulevat kuormat ovat suurempia, mutta rakennuspohjan kokonaiskuormitus on pienempi, koska täyttötöitä on yleensä vähemmän.

Kantavalle maapohjalle perustettaessa alapohja toteutetaan maanvaraisena teräsbetonirakenteena. Maanvaraisten alapohjalaattojen alle asennetaan jo rakennusvaiheessa radon-imuputkisto, johon järjestetään valmius alipainetuuletukselle, mikäli huoneilmassa havaitaan korkeita radonpitoisuuksia.

Maanvaraisen alapohjan etuja ovat:

  • kaivumassat ovat yleensä vähäisiä
  • täyttömäärät ovat kohtuullisia tasaisella rakennuspaikalla
  • rakenne on yksinkertainen toteuttaa
  • perusmuurien rakennuspohjalle aiheuttama kuormitus on pieni, koska alapohja ovat maanvarainen
  • pohjaveden pinta ei yleensä aiheuta ongelmia, koska perustamissyvyys on matala
  • painumisriski on vähäinen

Haittoja ovat:

  • betonialapohjan alle jäävien vesi-, viemäri- ja sähköputkitusten korjaus- ja muutostyöt ovat hankalia toteuttaa
  • betonialapohjan alle tarvitaan yleensä imukanavisto radonkaasun tuulettamiseksi
  • soveltuu huonosti kaltevalle rakennuspaikalle täyttötöiden määrän vuoksi

Anturan, perusmuurin ja maanvaraisen alapohjan tekeminen

  • Antura rakennetaan harkoista tai valetaan oikeaan korkoonsa. Anturaan tehdään rakennesuunnitelmien mukaiset tartunnat.
  • Harkkoperusmuuri muurataan tai ladotaan ja valetaan suunnitelmien mukaan. Varmistetaan raudoitteiden määrä, sijainti, tuenta ja riittävät jatkospituudet.
  • Perusmuurin ulkopinnan vesieristyksessä otetaan huomioon perusmuuriin kohdistuva kosteusrasitus. Jos kosteusrasitus on vähäinen, perusmuuri oikaistaan laastilla, sivellään bitumiliuoksella ja päälle asennetaan patolevy. Jos kosteusrasitus on suuri, oikaisulaastin päälle tehdään kermieristys ja tarvittaessa sen päälle asennetaan perusmuurilevy listoineen suojaamaan kermiä ja perusmuurin pintaa.
  • Täytöt ja tiivistykset tehdään suunnitelmien mukaan. Maanpinnan on kallistuttava rakennuksesta poispäin 3 m matkalla vähintään 150 mm (≥ 1:20). Tarvittavat kallistukset on tehtävä täyttäen, sillä tasamaata ei voida alentaa rakennuksen ympärillä.
  • Ennen maanvaraisen alapohjan valua asennetaan alapohjan alle tulevat sähkö-, vesijohto- ja viemäriputket tai niiden varaukset sekä riittävä kapillaarikatkokerros (kapillaarikatkon tekemiseen soveltuva kiviaines) vähintään 300 mm. Radonputkisto asennetaan em. kerrokseen.
  • Maanvarainen laatta voidaan tehdä ennen vesikatteen asennusta tai sen jälkeen. Maanvaraisen laatan alla käytetään lämmöneristeenä solupolystyreeniä (EPS, XPS) tai puhallettua kevytsoraa.* Rakennuksen nurkissa ja reunoilla routasuojaus tehdään paksummaksi. Lämmöneristekerroksen päälle asennetaan suodatinkangas, joka estää laatan valussa betonimassan tunkeutumisen eristeiden puskusaumoihin.
  • Raudoitettu betonilaatta valetaan tiivistetyn kapillaarikerroksen, täyttökerroksen ja lämmöneristeiden päälle.

 

 

Kantava alapohja (ryömintätila)

Ryömintätilainen alapohja: perusmuuri kevytsoraharkoista.
Ryömintätilainen alapohja: perusmuuri kevytsoraharkoista.

Alapohjan tulee olla ilmatiivis, jotta ryömintätilasta ei tulisi vuotojen mukana mikrobeja ja sienten itiöitä tai radonkaasua sisäilmaan. Ryömintätilaisessa perustuksessa kantava alapohja on järkevin tehdä kivirakenteisena, jolloin riittävä ilmatiiviys on helppo saavuttaa. Useimmiten rakenne toteutetaan ontelolaatoilla, myös paikalla valettu teräsbetonilaatta tai paikallavu-kuorilaatta ovat mahdollisia.

Tuuletetun kantavan alapohjan etuna on vähäinen riski kosteusvaurioille ja radonin tunkeutumiselle maaperästä sisätiloihin. Ryömintätilan korkeuden tulee olla vähintään 800 mm, mikä mahdollistaa huolto- ja korjaustöiden teon ryömintätilassa.

Ryömintätilassa kosteus voi ajoittain nousta korkeaksi, minkä vuoksi tilaan on järjestettävä tuuletus joko tekemällä sokkeliin tarpeellinen määrä tuuletusaukkoja tai asentamalla koneellinen tuuletus, jolloin aukkojen tarve vähenee. Kosteusrasituksen vähentämiseksi ryömintätilan maapohja lämpöeristetään esim. kevytsoralla tai EPS -eristelevyillä.

Ryömintätilaperustuksessa kantavan alapohjalaatan alle jää tila, joka tulee tuulettaa perusmuurin tuuletusaukkojen tai -putkien kautta ulkoilmaan niin, että ryömintätilaan ei muodostu umpinaisia, väliseinien tai palkkien erottamia tuulettumattomia tiloja (Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa C2 ).

Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta-alan tulee olla vähintään 4 ‰ ryömintätilan pinta-alasta, kun ryömintätila tuuletetaan painovoimaisesti. Tuuletusaukot tulee jakaa ulkoseinälinjalle tasaisesti siten, että koko ryömintätila tuulettuu ja aukkojen alareunan on oltava vähintään 150 mm maanpinnan yläpuolella, mutta mahdollisuuksien mukaan tätä korkeammalla. Yksittäisen tuuletusaukon koko tulee olla vähintään 150 cm² sekä aukkojen väli saa olla korkeintaan 6 m. Ryömintätilassa oleviin väliseiniin ja tilaa osastoiviin palkkeihin tulee tehdä vastaavat, mutta vähintään kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan avautuvat aukot.

Ryömintätila voidaan tuulettaa myös koneellisesti tai painovoimaisesti esimerkiksi katolle vietävien tuuletusputkien kautta. Ryömintätilan koneellinen tuuletus vähentää tuuletuksessa tarvittavia aukkoja ja tuuletus suunnitellaan aina tapauskohtaisesti. Ryömintätilaan on järjestettävä tarkastusmahdollisuus ja pääsy kaikkialle tilaan. Sisätiloihin sijoitetun tarkastusluukun tiiviydestä on huolehdittava, jottei alapohjan mahdollinen radonkaasu pääse asuintiloihin.

Ryömintätilan korkeus tulee olla vähintään 0,8 metriä. Jos ryömintätilaan on sijoitettu vesiputkia tai viemäreitä on ryömintätilan oltava vähintään 1,2 metriä korkea.

Ryömintätilan tuuletuksesta tulee huolehtia riittävillä tuuletusaukoilla. Mikään alapohjan nurkka ei saa jäädä tuulettumatta. Huomaa, että tuuletusputkien ritilät pienentävät tehollista tuuletusaukon pinta-alaa. Humuksen paksuus on yleensä alle 300 mm.

Ryömintätilaisen kantavan alapohjan ominaisuuksia:

  • Sopii vaihteleviin rakennuspaikan korkeuseroihin
  • Helppo johtojen ja putkien asennus ja muuntelu
  • Vähäiset täyttösorastukset, pieni rakennuspohjan, kokonaiskuormitus ja alhaiset täyttökustannukset
  • Oikein tuuletettuna ja tiivistettynä varmatoiminen kosteuden ja radonin suhteen
  • Yleensä suurempi maanvaraista alapohjaa suurempi perustamissyvyys
  • Tuuletuksesta aiheutuva lämmönhukka
  • Maanvaraista alapohjaa suuremmat rakennuskustannukset

Kantava alapohja voidaan tehdä paikalla valaen, elementtirakenteisena ontelolaatoista tai liittolaattarakenteena, jossa betonilaatta valetaan teräksistä poimulevyä tai betonista kuorilaattaa muottina käyttäen.

Paikalla valettu kantava laatta

Kantava ryömintätilan laatta voidaan toteuttaa paikalla valettuna laatta. Laatan valua varten tulee rakentaa muotti, joka tuetaan alla olevasta maapohjasta pystytuilla ja puupalkeilla. Palkkien päälle asennetaan esim. muottivanerit. Muotin toteutuksessa on otettava huomioon, että ryömintätilassa oleva muotti tulee purkaa.

Laattaraudoitteet asennetaan rakennesuunnitelman mukaan. Laatta valetaan rakennesuunnitelmassa määritellyllä betonilaadulla. Betonin siirto muottiin tapahtuu tehokkaimmin betonipumpulla, jonka puomi ulottuu koko valualueelle. Betonin lujuudenkehittymistä seurataan esim. lämpötilamittauksin, kunnes lujuus on riittävä ja muotit voidaan purkaa. Betonilaatan yläpinta suojataan ja idetään kosteana kunnes riittävä lujuus on saavutettu. Kylmissä olosuhteissa valettua rakennetta tulee lämmittää, jotta lujuudenkehittyminen tapahtuisi riittävän nopeasti.

Ontelolaatta-alapohja

Ontelolaatat kannattaa tilata asennettuina. Asennus on nopea työvaihe, jos työt on suunniteltu ja valmisteltu huolella eli työmaalla on riittävä nostokalusto ja hyvät nostoreitit. Nostokaluston teho määräytyy elementtien koon, painon ja nostoetäisyyden mukaan. Ontelolaattojen vakioleveys on 1200 mm ja pituus maksimissaan noin 15 m. Ontelolaatat painavat noin 200–400 kg/m². Työmaalla tulee varmistaa, että nosturin, elementtien ja kuljetusauton liikkumiselle on riittävästi tilaa ja maapohja kestää raskaiden kulkuneuvojen painon. Elementtien asennuksesta tulee laatia asennussuunnitelma (ks. Valtioneuvoston asetus rakennustyöturvallisuudesta, 205/2009).

Elementtien asennusalustan, esimerkiksi perusmuurin yläpinnan tasaisuus ja oikea korko tulee tarkistaa ennen ontelolaatta-asennuksen aloitusta. Asennuspinta tasataan tarvittaessa betonilla tai laastilla ja säädetään asennuspaloilla täsmälleen oikeaan korkoon.

Nostot tehdään nostopuomeja, nostosaksia ja varmuusketjuja käyttäen. Nostoissa noudatetaan elementtivalmistajan ohjeita nostoapuvälineiden käytöstä ja nostokohdista. Nostoreittien alla ei saa työskennellä elementtien nostojen ja asennuksen aikana.

Elementit asennetaan asennuspalojen päälle siten, että niillä on riittävät tukipinnat, oikea korko ja sijainti. Asennuspalat asennetaan ontelon kannasten kohdalle. Elementit asennetaan asennuskaavion mukaisille paikoille, sillä ulkonäöltään samanlaiset elementit saattavat olla mitoitetut kantamaan erilaisia kuormia. Elementtien varmuusketjut irrotetaan juuri ennen elementin laskua paikalleen ja nostosakset irrotetaan vasta, kun elementti on tukevasti paikoillaan. Onteloiden saumat raudoitetaan ja betonoidaan notkealla saumausbetonilla, jonka maksimiraekoko on yleensä 8 mm. Saumat tiivistetään sullomalla.

Ontelolaatta-alapohja lämpöeristetään laataston ala- tai yläpuolelta rakennesuunnitelman mukaan. Ontelolaatan läpi voidaan porata reikiä putkiläpivientejä varten valmistajan antamien rajoitusten puitteissa. Raudoituksia ei saa katkaista ilman rakennesuunnittelijan lupaa. Kaikki suuremmat läpiviennit tulee sisällyttää elementtisuunnitelmiin, jolloin ne toteutetaan jo tehtaalla. Ennen saumojen valua ontelolaattoja saa kuormittaa korkeintaan 0,5 kN/m² tasaisella kuomalla. Esim. harkkolavoja ei saa varastoida saumaamattomalle ontelolaatastolle.

Liittolaatta-alapohja

Liittolaattarakenne muodostuu betonisen kuorilaatan, raudoituksen ja paikallavaletun betonin yhdistelmänä. Kuorilaatasto on ohut betonilaatta, johon on asennettu ala- tai välipohjan pääraudoitus ja tartuntaraudoitus tulevaa betonilaattaa varten. Kuorilaatta ei ole itsessään kantava rakenne, joten se tulee tukea alapuolelta betonin valun ja kovettumisen ajaksi. Ryömintätilassa olevien tukien poisto tulee suunnitella. Kuorilaattoihin on asennettu tehtaalla nostolenkit, joista ne nostetaan asennussuunnitelman mukaisille paikoilleen. Betonoinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin edellä on esitetty maanvaraisen betonilaatan osalta.

Betonivalun alapuolisena rakenteena ja muottina voidaan käyttää myös profiiliteräslevyä. Liittolaatan jännevälit ovat kuorilaatoilla 8–9 m ja teräspoimulevyillä 6–7 m. Teräspoimulevyä käytettäessä tulee ottaa huomioon, että betoni pääsee kuivumaan vain yhteen suuntaan, jolloin kuivumisaika voi jopa kolminkertaistua verrattuna saman paksuiseen molempiin suuntiin kuivuvaan betonilaattaan. Kuivumiseen tarvittava aika tulee ottaa huomioon rakennusaikataulussa.

Ontelolaatta- ja liittolaatta-asennuksen turvallisuus

  • Nostotyöt on aina suunniteltava ja toteutettava laaditun suunnitelman mukaisesti ja asennussuunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Jokaiselle elementtityypille tulee käyttää ko. elementtityypille soveltuvia nostoapuvälineitä.
  • Ontelolaattojen nostoissa käytetään nostopuomia, nostosaksia sekä varmuusketjuja. Nostosakset asennetaan mahdollisimman lähelle ontelon päätä kuitenkin niin, että laatan pään ja nostosaksien väli on vähintään 200 mm. Nostosaksien puristuspinnan tulee olla vähintään 500 mm. Saksien vaarnan tulee olla ehjässä nostourassa.
  • Varmuusketjut kiinnitetään, kiristetään ja lukitus varmistetaan paikalleen ennen laatan nostoa tai viimeistään, kun laatta on 10 cm korkeudella alustastaan. Nostovaiheessa nostosaksien kiinnittäjän tulee seistä esimerkiksi viereisen ontelolaattapinon päällä (ei nostettavan ontelon päässä tai vierellä nostosaksien kohdalla). Nostosakseen ei saa kohdistua vinovetoa nostoketjuista.
  • Ketjujen kiertymistä tulee tarkkailla nostovaiheessa. Kovalla tuulella (yli 15 m/s) nostot tulee keskeyttää. Asentajilla ja nosturin kuljettajalla tulee olla koko ajan puhelin- tai näköyhteys.
  • Laattoja ei saa kuormittaa ennen kuin niiden saumat on valettu ja saumabetoni on saavuttanut riittävän lujuutensa.

Radonkaasulta suojautuminen

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota syntyy maaperän uraanin puoliintumisprosessissa. Kaasumainen radon voi kulkeutua rakennuksen ilmavuotojen mukana sisätiloihin. Pitkäaikainen altistuminen radonille lisää keuhkosyöpäriskiä.

Tuulettuva alapohjassa radonongelmat on helposti hallittavissa, jos alapohja on määräysten mukaisesti tuuletettu. Alapohjan ilmatiiviys on kuitenkin tärkeää erityisesti läpivientien ja rakenteiden liitossaumojen kohdilla.

Maanvaraisessa laatassa radonin vuotoreittejä voivat olla

  • lattialaatan ja sokkelin välinen liitos
  • maanvastainen harkkoseinä
  • kevytsoraharkoista tehty sokkeli
  • kantavien väliseinien liitoskohdat
  • putkien läpiviennit
Kuva 37. Radonin torjunnan kannalta kriittiset kohdat.
Radonin torjunnan kannalta kriittiset kohdat.
Rakenteiden tiivistäminen

Tiivistämällä eristettäessä rakennuksen alapohjaan ja perusmuuriin rakennetaan ilmasulku, joka estää kaasun virtauksen huonetiloihin.

Kevytsoraharkkojen ilmanpitävyys ei yksin riitä estämään radonin kulkeutumista sisätiloihin, joten kevytsoraharkkorakenteen pinta ja saumat tulee tiivistää tasoittamalla rakenne molemmin puolin laastilla sekä asentamalla tiivistyskaistoja rakenteen kriittisiin kohtiin. Kellarin seinissä kosteuseristyksenä käytetään yleensä perusmuurilevyä tai kumibitumikermieristystä silloin, kun pohjavedenpinta on korkealla tai kellarin seinän kosteusrasitus on tavanomaista suurempi. (RIL 107-2012. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet). Kermieristyksen suojaksi on suositeltavaa asentaa perusmuurilevy listoineen. Seinän lämmöneristettä mitoitettaessa tulee aina varmistaa, että kosteus ei tiivisty harkkorakenteeseen.

Muottiharkkorakenteet ovat riittävän ilmanpitäviä radonia vastaan, mutta niissäkin kriittisiin kohtiin tulee asentaa tiivistyskaistat ja erityistä huomiota tulee kiinnittää liitoskohtien tiiviyteen.

Kuva 38. Maanvaraisen laatan liittymä harkkorakenteeseen tiivistetään kumibitumikermikaistalla. A Betonivaluharkkorakenne on riittävän ilmanpitävä radonia vastaan, mutta pinnoitus voidaan tarvita kosteudeneristyksen vuoksi. Valuharkkorakenteen ja maanvaraisen laatan liitos tiivistetään kuvan mukaisesti. B Kevytsoraharkkorakenteinen kellarin seinä tulee tasoittaa laastilla ulko- ja sisäpinnalta sekä ulkopintaan kiinnitetään kumibitumikermieristys tai perusmuurilevyt rakennesuunnitelman mukaan. Radonkatko tehdään asentamalla anturan ja harkon väliin bitumikermi, joka tuodaan seinän sisäpintaa laatan ja eristeen väliin vähintään 150 mm. Tiivistyksen toteutuksessa vaaditaan huolellisuutta (erityisesti nurkat ja läpiviennit, teknisen tilan tiivistykset) ja kermien asennuksessa tulee noudattaa valmistajan ohjeita.

Maanvaraisen laatan liittymä harkkorakenteeseen tiivistetään kumibitumikermikaistalla.
A Betonivaluharkkorakenne on riittävän ilmanpitävä radonia vastaan, mutta pinnoitus voidaan tarvita kosteudeneristyksen vuoksi. Valuharkkorakenteen ja maanvaraisen laatan liitos tiivistetään kuvan mukaisesti.
B Kevytsoraharkkorakenteinen  seinä tulee tasoittaa laastilla ulko- ja sisäpinnalta sekä ulkopintaan kiinnitetään kumibitumikermieristys tai perusmuurilevyt rakennesuunnitelman mukaan. Radonkatko tehdään asentamalla anturan ja harkon väliin bitumikermi, joka tuodaan seinän sisäpintaa laatan ja eristeen väliin vähintään 150 mm. Tiivistyksen toteutuksessa vaaditaan huolellisuutta (erityisesti nurkat ja läpiviennit, teknisen tilan tiivistykset) ja kermien asennuksessa tulee noudattaa valmistajan ohjeita.

Riittävän paksu ja valuvaiheessa hyvin tiivistetty maanvarainen betonilaatta estää tehokkaasti radonin kulkeutumisen laatan läpi sisätiloihin. Laatan paksuuden on oltava vähintään 80 mm ja halkeilun vähentämiseksi jälkihoito tulee tehdä huolellisesti. Läpiviennit ja liitokset tiivistetään huolellisesti. Betonilaatassa olevat mahdolliset laatan läpi menevät halkeamat tulee tiivistää injektoimalla.

Detaljikuva sokkelin ja alapohjan liitoskohdasta

jpg_alapohja1

  1. Ulkoseinäsokkelin sisäpinta tasoitetaan oikaisulaastilla betonilaatan yläpinnan tasoon.
  2. Tasoitekerroksen epätasaisuudet poistetaan radonkaistan alueelta (>250 mm betonilaatan alapinnasta) hiomalla.
  3. Radonkaistan alue sivellään tarvittaessa kumibitumiuoksella (BIL 20/85). Radonkaista (polyesteritukikerroksinen TL2-luokan kumibitumikermi) kiinnitetään esim. kuumailmapuhaltimella ja painetaan tiiviisti sokkelia vasten. Kiinnitys tapahtuu puolenkaistan (noin 250 mm) leveydeltä betonilaatan alapuolelta. Loppuosa kaistasta kiinnitetään väliaikaisesti yläreunasta seinää vasten. Lattiaeristeiden asennuksen jälkeen radonkaista käännetään eristeen päälle. Pituussuunnassa kermit limitetään jatkoskohdista vähintään 100mm.
  4. Asennetaan mahdollinen lisäeristys sokkelia vasten.
  5. Betonilaatan irrotuskaista asennetaan sokkelia vasten. Kaista katkaistaan laatan tasosta laatan valun jälkeen ennen seinien pinnoitusta.
  6. Umpisoluinen polyeteeninauha sullotaan seinän ja lattian rakoon noin 20 mm:n syvyyteen. Rako imuroidaan huolellisesti ja pohjustetaan tarvittaessa pohjusteaineella sekä tiivistetään elastisella saumamassalla. Tiivistys tehdään mahdollisimman myöhään, juuri ennen lopullista pinnoitusta.
Alapohjan tuuletus

Toinen radonin torjuntavaihtoehto on tuuletus, jossa alapohjan alipaineinen ilma johdetaan erillisen tuuletusjärjestelmän kautta rakennuksen ulkopuolelle. Maanvaraisen laatan alapuolinen tuuletusjärjestelmä muodostuu salaojituskerrokseen asennettavasta imukanavistosta, siirtokanavasta, poistokanavasta liitoskappaleineen sekä poistopuhaltimesta, jolla radonpitoinen ilma imetään rakennuspohjasta. Salaojituskerroksen ilmanläpäisevyyden on oltava parempi kuin perusmaan, jotta tuuletusjärjestelmä voi toimia.

Imukanavisto suunnitellaan rengasmaiseksi tai monihaaraiseksi. Ratkaisuja voidaan myös yhdistellä tilanteeseen soveltuvalla tavalla. Kanavisto tehdään tavallisesta tai kaksoisseinämäisestä salaojaputkesta. Perustusten läpi vietäessä imukanavana käytetään tiivistä putkea tai kanava sijoitetaan tiiviin putken sisälle.

Poistokanavia voi olla yksi tai useampia. Siirtokanavien avulla ne sijoitetaan kohtiin, joissa ne parhaiten voidaan viedä ala- ja yläpohjarakenteiden läpi ja joissa poistopuhaltimen etäisyys rakennuksen ulkoilmalaitteista, avattavista ikkunoista ym. on Suomen rakentamismääräyskokoelman (SRakMk) osan D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto vaatimusten mukainen.

Rakennuksen valmistuttua radonpitoisuus mitataan Säteilyturvakeskuksesta tai alan yrityksistä saatavilla mittalaitteilla. Rakennuksen ilmanvaihdon säädöillä varmistetaan, ettei rakennukseen synny jatkuvaa alipainetta ja maaperän radonkaasu siten kulkeudu huoneilmaan.

Kuva 36. Radonkaasulta voidaan suojautua imukanavistoa käyttäen. Imukanaviston (1) tehtävänä on imeä rakennuspohjasta radonpitoista ilmaa. Kokoojakanava (2) kerää radonkaasun maaperästä ja johtaa sen poistopisteiden (3) ja siirtokanavan (4) ja poistokanavien (5) avulla yläpohjan läpi vesikatolle johtavaan kanava. Säätöpellillä (6) säädetään poistopuhaltimen imemää ilmavirtaa. Vesikaton läpivientikappale (7) valitaan katetyypin ja suunnitellun poistopuhaltimen mukaan. Poistopuhaltimena (8) on suositeltavaa käyttää huippuimuria, jonka teho valitaan ilmavirtamitoituksen perusteella. Järjestelmä tarvitsee sähköliitäntävarauksen (9) huippuimurin ja mahdollisen sähköisen tehonsäätimen asentamista varten. Lisätietoa RT 81-11099 Radonin torjunta, 2012.

Radonkaasulta voidaan suojautua imukanavistoa käyttäen. Imukanaviston (1) tehtävänä on imeä rakennuspohjasta radonpitoista ilmaa. Kokoojakanava (2) kerää radonkaasun maaperästä ja johtaa sen poistopisteiden (3) ja siirtokanavan (4) ja poistokanavien (5) avulla yläpohjan läpi vesikatolle johtavaan kanava. Säätöpellillä (6) säädetään poistopuhaltimen imemää ilmavirtaa. Vesikaton läpivientikappale (7) valitaan katetyypin ja suunnitellun poistopuhaltimen mukaan. Poistopuhaltimena (8) on suositeltavaa käyttää huippuimuria, jonka teho valitaan ilmavirtamitoituksen perusteella. Järjestelmä tarvitsee sähköliitäntävarauksen (9) huippuimurin ja mahdollisen sähköisen tehonsäätimen asentamista varten. Lisätietoa RT 81-11099 Radonin torjunta, 2012.

 

Maakellari harkoista

maakellari1-660x467

Perinteiset maakellarit ovat edelleen hyvä tapa säilyttää elintarvikkeita, sillä maakellarissa saavutetaan juuresten ja muiden ruokien kannalta erinomaiset kosteus- ja lämpöolosuhteet.

Ilmanvaihto

Pientalon, kesämökin tai maatilan maakellari ei tarvitse erillistä koneellista ilmanvaihtoa eikä lämmönsäätöjärjestelmää. Ilmanvaihtoa ja lämpötilaa säädetään avaamalla ja sulkemalla tulo- ja poistoilmanvaihtoventtiilejä, joilla säädetään sisään tulevaa ja poistuvaa ilma määrää. Sisään tuleva ilma otetaan yleensä ovessa olevan venttiilin kautta ja johdetaan ulos maakellarin takaosan katossa olevasta poistoilmaventtiilistä. Venttiilit ovat normaaleja lautasventtiilejä, jotka varustetaan verkolla pieneläinten kulkua estämään.

Maakosteuden eristäminen

Kosteus maakellariin tulee lattian ja seinän alaosan kautta. Maakellarin lattiaa ei saa valaa betonista eikä eristää kosteussululla, vaan toimiva lattia ladotaan esim. betonisista pihakivistä tai -laatoista, joista voidaan latoa toimiva maakellarin lattia. Seinien kosteussulkuna käytetään ohutrappausta ja maakellarin “katolta ” laskeutuvaa muovia, joka jätetään noin 1200 mm salaojituksen yläpuolelle.

Routasuojaus

Koska maakellari perustetaan yleensä rinteeseen, jossa sen ympärillä on riittävä maakerros, sitä ei tarvitse routasuojata. Poikkeuksena on sisäänkäynnin edusta ja tuulikaappi, jotka suojataan 100 mm:n solumuovilevyllä tai kevytsora ja soratäytöllä. Routasuojauksen tulee ulottua noin 500 mm:n etäisyydelle seinistä ja noin 1500 mm oven edustalla.

Rakenne

Maakellari perustetaan joko valetulle anturalle tai anturaharkoille. Seinissä käytetään tyypillisesti 200…290 mm:n uraharkkoa. Harkkoseinässä tarvitaan raudoitusta joka toisessa harkkokerroksessa 2 ø 10 mm. Raudoitus jatketaan nurkissa poikittaiselle seinälle. Katto valetaan betonista. Valun alapintaan (muottia vasten) on suositeltavaa asentaa esimerkiksi 50 mm:n EPS-levy, joka estää veden kondensoitumisen kattopintaan.maakellari

Kun seinän vierustan täyttö on tullut katon tasalle, levitetään lämpöeriste. Katon päälle tulee kaksi kerrosta 50 mm:n solumuovilevyä saumat limittäen. Levyt ulotetaan noin 500 mm katon ulkopuolelle. Seinän vierustan täytön tulee olla tiivistettyä, jotta maanpaine ei murra levyjä. Levyjen päälle asennetaan bitumikermi tai muovikalvo vesieristeeksi. Muovikalvon päälle levitetään noin 200 mm:n kerros salaojahiekkaa ja sen päälle vähintään 600 mm täyttömaata. Pintavesien poisto maakellarin katolta ja sisäänkäynnin edustalta hoidetaan kallistuksin ja salaojituksella. Salaojituksen on syytä olla 300 …400 mm maakellarin lattiatasoa alempana.

Valmis maakellari harkkoelementeistä

Markkinoilta löytyy myös valmis maakellari. “Joka Pihan Maakellarissa” seinät ovat hengittäviä, 150 mm paksuja ja lisäksi etuseinä on lämpöeristetty. Kattona on kaunis holvikaari. Sisäkorkeus on 1,8-2,2 m ja sisäleveys vakiona 1,5 m. Ulkokorkeus on 2,3 m ja maata katon päälle tarvitaan eristeen määrästä riippuen 0,6 – 1,2 metriä.

Maakellareita on kolmea tyyppiä säilytystilan koon mukaan: 1,5*0,9 m ja 1,5*1,5 m sekä 1,5*2,1 m. Lisätietoa: http://www.rakennusbetoni.fi/

Tukimuuri

omakotitalon-piha-muuri-ja-portaat

Muureilla alue voidaan jakaa käyttötarkoituksen mukaan eri tasoisiksi kulku-, oleskelu- tai viheralueiksi. Massiivinen tukimuuri on painonsa ansiosta vakaa. Tukimuurin sivut voidaan rakentaa vinoiksi tai suoriksi. Muuri voidaan myös rakentaa kulmaan tai kaarevaksi. Massiivinen tukimuuri on yksinkertainen ja helppo rakentaa, eikä se ole erityisen altis halkeamisvaaralle. Aidan tai muurin rakentaminen vaatii useimmiten vähintään toimenpideluvan.

Alle 75 cm muurit eivät välttämättä tarvitse perustusta, mutta siitä korkeammat muurit vaativat käytännössä aina betonianturan ja betonivalun terästyksineen. Yli 1 metrin korkuiset muurit, sekä rinteessä olevat muurit, joihin kohdentuu maanpainetta on syytä antaa rakennesuunnittelijan suunniteltavaksi. Korkeat tukimuurit tulee myös varustaa putoamissuojalla.

Harkkomuuri mitoitetaan erikseen sekä vaaka- että pystykuormille sekä niiden samanaikaiselle yhteisvaikutukselle. Tukimuurien suurin kuormitus on maanpaine, joka voi ajan mittaan työntää muurin ulos muodostaan.

Tukimuurin perustaminen

Riippuen tukimuurin korkeudesta ja siihen kohdistuvista rasituksista, on sen alle tehtävä perustus muurin vaatimusten mukaan. Perustukset ovat rakenteena tukimuurin tärkein osa. Siksi perustukset toteutetaan niin, ettei jäätymisrintama ulotu pakkaskauden aikana anturoiden alapinnan tasolle. Tukimuurin perustamiseen kalliolle riittää pohjan tasaus laastilla, muualla maan routiminen on huomioitava. Myös tukimuurin täyttöaineksen tulee olla routimatonta, jotta taustatäytön jäätyminen ei aiheuttaisi muuriin routapainetta.

Varsinkin jos muuri tukee rinnettä, on tärkeää rakentaa se vahvaksi ja tukevaksi. Myös routiminen ja vedenohjaus pitää huomioida tukimuureja perustettaessa. Muurin perustaminen ja sen vaativuus riippuvat aina maaperästä, muurin korkeudesta ja rakennuskohteesta. Olosuhteista riippuen tukimuuri voi vaatia salaojituksen, salaojasoran lisäämisen perustuksiin, patolevyn ja bitumihuovan käyttöä vesieristeenä, sekä mahdollisen routaeristyksen.

Tukimuurin rakentaminen

Tukimuurin ”pohjakerros” on ladottava erityisen tarkasti. Huolellinen aloitus varmistaa koko muurin onnistumisen. Asentamisessa käytetään apuna vesivaakaa, jolla varmistetaan harkkojen suoruus työn edistyessä. Tämän jälkeen harkot muurataan tai ladotaan harkkotyypistä riippuen, kunnes tukimuuri on halutun korkuinen. Tarvittaessa muuri raudoitetaan.

Ulkoseinät harkoista

ulkoseina-eristeharkkoUlkoseinä, jossa harkkorakenne toimii kantavana rakenteena, voidaan suunnitella ja toteuttaa periaatteessa kolmella eri tavalla:

  • Eristetyistä kevytsora- tai betoniharkoista muuraamalla, liimaamalla tai latomalla ja valamalla
  • Muuraamalla tai latomalla ja valamalla ensin kantava harkkoseinä. Tämän jälkeen seinä lämmöneristetään halutulla eristeellä sekä asennetaan haluttu julkisivumateriaali. Tällöin seinään tehdään julkisivumateriaalin vaatima tukirakenne tai sidonta kantavaan harkkorakenteeseen ja tuuletusrako. Julkisivuverhouksena voi olla esimerkiksi tiiliverhous, puuverhous, julkisivulevy (metalli, betoni) tms.
  • Muuraamalla tai latomalla ja valamalla harkkoseinä, eristämällä se halutulla lämmöneristeellä ja tekemällä eristeen pintaan nk. lämpörappaus. Rappaus tuetaan kiinnikkeillä kantavan harkkorakenteeseen.

Rakenteiden vaaka- ja pystysuoruutta, sijaintia ja korkeutta tulee tarkkailla muuraus- ja ladontatyön aikana. Apuna tässä käytetään ohjureita, linjalankoja, vesivaakaa ja linjaaria. Havaittuihin mittapoikkeamiin tulee puuttua heti. Aina ennen muottiharkkojen onteloiden valua tarkistetaan vielä rakenteen suoruus, aukkojen, hanakulmien sekä sähkörasioiden tuenta.

Ulkoseinien yläosia tehtäessä tulee huolehtia siitä, että harkkomuuraus tai maskiharkot ulotetaan riittävän ylös, jopa kattotuolirakenteiden väliin, jolloin räystään, seinän yläosan ja rappauksen liittyminen jää siistin näköiseksi.

Läpileikkaus valuharkkotalon rakentamisesta

Telineet

Työtaso

  • leveys vähintään 1,8 m, jos tasoa käytetään työskentelyyn, työssä käytettävän materiaalin välivarastointiin ja tavaran siirtoon
  • leveys vähintään 0,6 m, jos tasoa käytetään vain työskentelyyn
  • ei aukkoja joihin voi pudota, työtasossa olevat raot saavat olla enintään 30 mm
  • pinta ei saa olla liukas, eikä pinnassa saa olla haitallisia taipumia

Kaiteet

  • 1,0 m korkeat kaiteet, jos putoamiskorkeus on yli 2,0 m kaiteet myös seinänpuolella, jos työtason ja seinän etäisyys on yli 250 mm.

(Lähde: Rakennustöiden laatu 2009)

Harkkomuuraus

Kuva 57. Rakenteilla oleva kevytsoraharkkotalo.

Muurausohjeet

Tulevan seinän ympärille asetetaan linjalanka noin 2 mm seinän ulkoreunan  ulkopuolelle. Nurkkien sijainti ja harkkokerrosten korkeusasemat tarkistetaan huolellisesti linjalankojen ja kulmatukien avulla.

Harkkoseinän muuraus aloitetaan asentamalla kumibitumikermi anturan tai perusmuurin päälle. Tarvittaessa anturan tai perusmuurin epätasaisuudet tasataan laastikerroksella.

Muuraus aloitetaan rakennuksen kulmasta päätyharkolla. Harkot muurataan valmistajan ohjeiden mukaan joko laastia pystysaumassa käyttäen tai ilman.

Harkkomuurauksessa harkot limitetään suunnitelman mukaisesti. Puolenkiven vaakalimitys tarvitaan ulkonäkösyistä esim. kun harkkokuvio jätetään näkyviin, muuten harkkojen muurauksessa minimilimitys on 100 mm.

Harkkomuuraus etenee nurkasta aloittaen kerros eli varvi kerrallaan. Nosta linjalangat muurauksen edetessä tulevan harkkokerroksen yläreunan tasolle.

Muurauskelkalla laastikerroksesta tulee tasainen.Muurauslaasti levitetään harkon päälle muurauskelkalla. Kelkan käyttö säästää jopa kolmanneksen laastia, nopeuttaa työtä ja takaa moitteettoman lopputuloksen. Eristeen kohdalle ei koskaan laiteta laastia. Tarvittaessa eristeen kohdalle voidaan asentaa mineraalivillakaista tai uretaanivaahto lämmöneristystä parantamaan.

Muurattaessa harkot lasketaan edellisen harkon päätyä vasten laastin varaan ja naputellaan paikoilleen kumivasaralla. Harkkoa ei saa tämän jälkeen liikuttaa laastin päällä, ettei laastin ja harkon välinen tartunta heikkene.

Harkkoseinässä käytetään rakennesuunnitelmien mukaista raudoitusta. Aukkojen ylä- ja alapuoliset saumat raudoitetaan aina. Raudoitus asennetaan laastipalkoon siten, että laasti ympäröi terästä joka puolelta vähintään 15 mm:n kerroksena korroosion  estämiseksi ja hyvän tartunnan varmistamiseksi.

Nurkissa käytetään oikea- ja vasenkätisiä nurkkaharkkoja. Raudoitusta jatketaan nurkissa rakennesuunnitelmien mukaan tai vähintään 900 mm nurkan yli poikittaisille seinille.

Poista laastipurseet ajoittain ennen laastin jäykistymistä. Hio samalla laastisaumat esim. styrox- tai uretaanipalalla, mikä helpottaa jatkossa pinnoitustyön suorittamista.

Ikkuna- ja oviaukot

Asenna aukkojen pieliin ohjurilaudat, jotta saat pystypielistä suorat. Huomioi, että aukon ja karmin joka sivulle jää riittävä, noin 15 mm:n asennusvara.

Sijoita raudoitukset suunnitelmien mukaisesti. Asenna kutistumaraudoitukseksi molempiin harkkokuoriin vähintään 8 mm:n harjateräkset tai ø 4 mm tikasraudoitteet joka kolmanteen saumaan. Lisäksi raudoitus on asennettava ikkuna-aukon alapuoliseen saumaan ja aukkojen yläpuolisen palkkiharkon saumaan sekä ylimpään ja alimpaan saumaan. Aukkojen ala- ja yläpuolisen raudoituksen tulee ulottua vähintään terästen jatkospituuden verran aukon reunojen yli.

Asenna kaikkien ikkuna- ja oviaukkojen pieliin 4 mm:n ruostumattomia muuraussiteitä, yksi kappale joka saumaan. Asenna muuraussiteet vähintään 150 mm etäisyydelle harkon päädystä, jotta voit asentaa karmien kiinnitysalustana tarvittaessa käytettävät apukarmit, niille eristeeseen tehtyihin uriin. Tiivistä vaakasaumat aukkojen pielissä esim. polyuretaanivaahdolla, jollet asenna apukarmia.

Ylä ja välipohjat

Seiniin tuettavat ala-, väli- ja yläpohjat suositellaan tuettavaksi palkkiharkoista rakennetulle rengaspalkille . Tee väli- tai yläpohjan alapuolinen harkkokerros palkkiharkoista. Tällöin palkkiharkon uraan tehtävä valu ja teräkset muodostavat rakennuksen kiertävän rengaspalkin. Käytä raudoituksena esim. 10 mm harjateräksiä.

Asenna ylimmän harkkokerroksen alapuoliseen vaakasaumaan muuraussiteet (1 kpl/harkko). Asenna muuraussiteet myös välipohjan kummallekin puolelle 1 kpl/ harkko. Yli 3,5 m korkeissa seinissä muuraussiteitä tulee lisäksi käyttää 4 kpl/m2 koko seinän alueella.

Vaikka muuraus on periaatteessa helppoa, kannattaa ensikertalaisen harjoitella aluksi kokeneen harkkomuurarin kanssa. Oikeilla työtavoilla muuraus sujuu nopeasti ilman hankalasti korjattavia virheitä.

Valuharkkojen latominen ja valu

Tulevan seinän ympärille asetetaan linjalanka noin 2 mm seinän ulkoreunan  ulkopuolelle. Nurkkien sijainti ja harkkokerrosten korkeusasemat tarkistetaan huolellisesti linjalankojen ja kulmatukien avulla.

Valuharkkoseinän ladonta aloitetaan asentamalla kumibitumikermi anturan tai perusmuurin päälle. Ladottavilla valuharkoilla alin kerros tasataan suoraksi kiilojen avulla. Alimman kerroksen suoruus on tärkeää, koska ladonnan aikana seinän oikaisu on vaikeaa. Tarvittaessa kiiloja voidaan käyttää myös myöhemmin asennuksen edistyessä.

Kuva 26. Valuharkkorakentamisen toteutuksen aikataulu muodostuu ladonnasta, raudoituksesta, sähkö- ja vesiputkituksesta sekä betonivaluista.

Ladonta aloitetaan kulmasta päätyharkolla. Harkot ladotaan päällekkäin limittäen, jolloin harkkojen valuontelot jäävät auki betonointia varten. Ladonnassa ei käytetä laastia pysty- eikä vaakasaumoissa.

Muottiharkkoja käytetään usein rakenteissa, joissa tarvitaan vaakaraudoituksen lisäksi pystyraudoitusta. Raudoituksen määrittelee tapauskohtaisesti aina kohteen rakennesuunnittelija kuormitusten ja rakenteen mittojen mukaan. Raudoitus esitetään rakennesuunnitelmissa.

Vaakateräkset asennetaan ladonnan yhteydessä. Pystyteräkset pujotetaan ladonnan jälkeen seinän sisään. Jotta varmistetaan pystyterästen paikallaan pysyminen valun aikana, voidaan vaakateräksiä käyttää asennusteräksinä.

Raudoitus viedään taivutettuna kulmien yli ja limitetään jatkoskohdissaan suunnitelmien mukaan.

Ikkuna- ja oviaukot

Aukkojen pystysivut tehdään päätykivellä. Mikäli päätykiveä ei voida käyttää, tulee aukkojen pielet muotittaa.

Välipohjan liittyminen ulkoseinään

Ulkokuoreksi asennetaan halkaistu harkko, joka toimii välipohjavalussa reunamuottina. Alla olevan kokonaisen lämpökiven sisäkuori toimii vastaavasti välipohjarakenteen tukena. Liitoksen raudoitus tehdään rakennesuunnitelman mukaisesti.

Sähkörasioiden asennus

Sähköasennukset tehdään sähkösuunnitelmien mukaisesti ja asennuksen saa tehdä vain alan pätevyyden omaava henkilö. Sähköputkien asennus tulee suorittaa kun seinä on ladottu valukorkeuteen ja aina ennen seinän betonointia. Putket tulisi sijoittaa valuseinissä aina pystysuuntaisesti.

  • Rasioiden paikat merkitään kiviseinään ja leikataan timanttilaikkaa käyttäen suorakaiteen muotoinen reikä. Rasioiden kiinnitys tehdään seinän pintaan vanerisella peitelevyllä. Rasia naulataan käyttäen sinkittyjä nauloja rasian takaa peitelevyyn. Rasiallinen peitelevy kiinnitetään seinän pintaan joko betoniruuvein tai nauloilla.
  • Rasian kiinnityksen jälkeen pujotetaan sähköputki seinän yläpäästä ja painetaan kiinni rasiaan. Rasiassa suositellaan käytettäväksi 12 mm korotusrengasta kiinnityksen helpottamiseksi.

Harkkojen valu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valuharkot kastellaan ennen valua, ettei betonimassa tartu kuivaan harkkopintaan tai betonin lujuudenkehitys häiriinny, jos kuiva harkko imee liikaa kosteutta betonista.

Rakenne tuetaan huolella ennen valua siirtymien estämiseksi. Tukien määrä on riippuvainen valukorkeudesta ja rakenteen mitoista.

Ontelot valetaan täyteen notkealla betonimassalla. Valussa suositellaan käytettäväksi 2 tuuman letkua tai letkun päähän asennettavaa supistajaa. Valumassaa tiivistetään tarvittaessa kerroksittain käyttämällä halkaisijaltaan 20-25 mm:n tärysauvaa.

Harkkojen valussa noudatetaan harkkovalmistajan ohjeita valukorkeuksista, esimerkiksi kolme 500 mm valukerrosta, enintään 1,5 m päivässä, kerroksittain rakennusta kiertäen. Jokainen valukerros tiivistetään huolellisesti edelliseen valukerrokseen saakka. Vaihtoehtoisesti käytetään itsetiivistyvää betonia. Myös itsetiivistyvällä betonilla kannattaa työmaalle varata tiivistyskalusto mahdollista tiivistystä varten.

Työvuoron päätteeksi valu pysäytetään ylimmän ladotun harkon puoliväliin. Näin valun työsauma ei osu harkkosauman kohdalle eikä valmiiseen pintaan synny halkeamia. Työsaumaan asennetaan rakennesuunnitelmien mukainen työsaumaraudoitus.

Valun jälkeen seinät harjataan puhtaaksi valupurseista, jolloin tasoitetyön aikainen putsaustyö vähenee.

Rakenteen jälkihoito

Rakenteen jälkihoidossa noudatetaan betonirakenteiden jälkihoito-ohjeita.  Seinärakennetta jälkihoidetaan kesäaikana kastellen. Kastelu aloitetaan välittömästi putsauksen jälkeen. Betonin kovettumisen varmistamiseksi rakenne tulee pitää ensimmäinen vuorokausi tasaisen märkänä ja tämän jälkeen rakennetta kastellaan runsaalla vedellä valmistajan ohjeiden mukaan. Tuulisella ja aurinkoisella säällä kastelutiheyttä voi olla tarpeen tiivistää.

Talvella rakenteen jälkihoito tehdään suojaamalla rakenne tiiviisti esimerkiksi kevytpeitteellä siten, että vesi ei pääse haihtumaan rakenteesta. Jälkihoitoaika on talvella pidempi kuin kesällä. Talvella rakenne tulee myös pitää lämpimänä siten, että valettu betoni ei pääse jäätymään ennen kuin betonin jäätymislujuus 5 MPa on saavutettu. Jos rakennetta kuormitetaan tulee lujuudenkehitys turvata siihen saakka, kunnes vaadittu lujuus on saavutettu. Betonin lujuudenkehitystä seurataan lämpötilamittauksin ja lujuus arvioidaan esim. lämpöastevuorokausilaskelman tai lujuudenkehityskäyrästöjen avulla.

Erillinen julkisivumuuraus

Harkoista voidaan tehdä myös ns. rakoseinä, jossa kantavana rakenteena on eristämätön kevytsoraharkko, muurattava betoniharkko tai muottiharkkorakenne. Seinän valmistumisen jälkeen rakenteeseen asennetaan lämmöneriste, joka voi olla mineraalivillaa ja tuulensuojalevyä, EPS- tai polyuretaanilevyä. Lämmöneriste kiinnitetään harkkoseinään korroosionkestävin tiilisitein. Siteet ulottuvat eristeen läpi julkisivumuuraukseen, joka on erotettu lämmöneristeistä noin 30…40 mm:n ilmaraolla. Rakenteen lämmöneristyskyky voidaan valita suunnitteluvaiheessa halutuksi lämmöneristeen paksuutta muuttamalla.

Kuva74-2Julkisivu muurataan julkisivutiilistä tai -harkoista. Julkisivumuuraus eristetään perustuksista bitumihuopakaistalla, joka toimii kapillaarikatkona, ohjaa muurauksen taakse mahdollisesti joutuneen kosteuden pois rakenteesta ja toimii vaakasuuntaisena liikuntasaumana (kosteus- ja lämpöliikkeet, kuivumiskutistuminen) julkisivumuurauksen ja perustuksen välillä.

Julkisivumuurauksen taustan tuulettuminen varmistetaan jättämällä alimmasta tai kahdesta alimmasta muurauskerroksesta joka toinen tai kolmas pystysauma auki. Julkisivumuurauksen aikana on varmistettava tuuletusraon ja alimman muurauskerroksen rakojen auki pysyminen. Alimman kerroksen raot voidaan korvata myös erillisillä tuuletusritilöillä

 

Lämpörapattu harkkoseinä

Julkisivu voidaan toteuttaa siten, että rappaus tehdään suoraan kantavaan harkkorakenteeseen muurauksen jälkeen asennetun lämpöeristeen pintaan. Lämpöeristeenä on rappauksen alustaksi tarkoitettu mineraalivilla tai EPS. Lämmöneriste, kiinnitystarvikkeet ja rappausverkko valitaan materiaalivalmistajan ohjeiden mukaisesti. Lisätietoja: by57. Eriste- ja levyrappaus 2011. Suomen Betoniyhdistys ry.

Liikuntasaumat

Eri materiaalit ja rakenteet elävät eri tavalla kosteuden ja lämpötilan muutoksista. Huokoiset materiaalit kuten betoni, tiili, harkot ja puu kutistuvat, kun huokosissa oleva kosteus poistuu ja paisuvat, kun huokosiin kerääntyy kosteutta. Betoni- ja harkkorakenteissa on aina valmistuksen yhteydessä rakennekosteutta, joka tulee kuivattaa pois. Tästä on seurauksena kutistuminen ja jos muodonmuutos on estynyt seurauksena on halkeilua. Kutistumisesta johtuva halkeilu voidaan kuitenkin hallita osaavalla suunnittelulla ja toteutuksella. Muun muassa kutistumisesta johtuvia muodonmuutoksia voidaan ohjata liikunta- ja kutistumissaumoihin sekä halkeilua rajoittaa raudoitteilla. Rakenteet tulisi suunnitella siten, että niissä on mahdollisimman vähän epäjatkuvuuskohtia (rakennepaksuuden ja poikkileikkauksen muutoksia, materiaalien ominaisuuksien muutoksia jne.).

Rappauskerrokseen kiinnitettävällä rappausverkolla voidaan estää näkyvien halkeamien syntymistä. Rappausverkkoa tulee käyttää paikoissa, joissa halkeamien syntyminen on todennäköistä. Näitä kohtia ovat mm. kylmän yläpohjan maskiharkkojen ja seinän eristeharkkojen liittymiskohta, perustusten saumakohdat sekä ikkuna- ja ovipielet.

Harkkoseiniin on tehtävä yleensä kutistumis- ja lämpöliikkeiden vuoksi pystysuuntaisia liikuntasaumoja 10…15 metrin välein rakennuksen ja seinän muodoista riippuen. Perusperiaate on, että mitä korkeampi ja yhtenäisempi seinä on sitä pidempi voi liikuntasaumaväli olla. Liikuntasaumat pyritään sijoittamaan sellaisiin kohtiin, joissa seinä erisuuntaiset liikkeet estyvät. Liikuntasaumat suositellaan tehtäväksi:

  • vähintään joka toiseen nurkkaan,
  • kun seinä on tuettu eri korkeudelta
  • erkkereiden ja julkisivujen syvennysten kohdalle

Kylmät rakenteet, siipimuurit tms. on erotettava lämpimistä osista liikuntasaumalla.

Koko rakenteen katkaisevat liikuntasaumat sijoitetaan tukiseinän, asuntojen välisen seinän tms. kohdalle. Rivitaloissa huoneistojen välisen seinän kohdalla ulkoseinä on suositeltavaa katkaista myös äänen sivutiesiirtymän estämiseksi.

Liikuntasaumassa ei saa olla läpi menevää raudoitusta. Rakenteen läpi menevä sauma on tiivistettävä sisäpuolelta ilmavuotoja ja ulkopuolelta kosteutta vastaan.

Julkisivussa liikuntasauma tulee vain ulkokuoreen. Liikuntasauman leveys on 15…20 mm ja paksuus 12…15 mm. Sauman paksuus säädetään saumaan asennettavan pyöreän pohjanauhan avulla.

Kuva 61. Liikuntasaumojen sijoitus pientalon julkisivuun.
Suositeltavia liikuntasaumojen sijoituskohtia harkkorakenteisessa julkisivussa.

Aukkojen ylitys

Aukkojen ylitykset tehdään harkkovalmistajan ja rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan, esimerkiksi teräsprofiileita, palkkiharkkoja tai valmiita palkkielementtejä käyttäen.

Palkkiharkot 

Kuva 59. Aukon ylityspalkin teko: raudoitus, valu ja muuraussiteiden asennus.Palkkiharkot asennetaan ilman laastia pystysaumoissa, tuetaan huolella ja oikea sijainti tarkistetaan linjalangalla. Suunnitelmien mukainen raudoitus tuetaan esimerkiksi muovivälikkeillä. Raudoituksen tulee jatkua yhtenäisenä aukon kohdalla ja sen tulee jatkua vähintään 300 mm aukon reunan yli alemmassa ja vähintään 900 mm ylemmässä palkkikerroksessa.

Palkkiharkossa oleva ura valetaan täyteen rakennesuunnitelmassa määritellyllä lujuusluokitellulla betonilaadulla. Palkin valussa ei saa käyttää muuraus- tai rappauslaastia. Betonin on oltava riittävän notkeaa siten, että se täyttää kunnolla koko uran ja että se voidaan tiivistää tärysauvalla tai sullomalla siten, että valuun ei jää onteloita. Raudoitusten on pysyttävä paikoillaan tiivistyksen aikana. Valun pinta tasataan muurauskauhalla tai teräslastalla. Harkkojen saumoista ylipursunut betoni poistetaan välittömästi. Palkkiharkkoja voidaan käyttää useampia kerroksia riippuen yläpuolisista kuormista ja aukon leveydestä.

Valunaikaiset tuet puretaan betonin kovetuttua, esimerkiksi 1…2 viikon kuluttua valusta. Mikäli betonin kovettumisolot ovat huonot (lämpötila matala), riittävän lujuuden saavuttamiseen tarvittava aika on pidempi ja tarvittaessa (esim. talvella) rakennetta on lämmitettävä. Betonin lujuuden kehittyminen voidaan todeta parhaiten mittaamalla lämpötiloja valetusta rakenteesta ja arvioimalla lujuus lämpöastevuorokausien perusteella. Betonin lujuuden kehittyminen käytännössä lakkaa, kun lämpötila laskee alle 0 °C:een.

Teräsprofiilit

Aukkojen ylitykseen voidaan käyttää myös erilaisia muototeräsprofiileja, joiden koko ja tyyppi valitaan käytettävän harkon, jännevälin ja kuormituksen mukaan.

Harkot ladotaan aukon kohdalla teräsprofiilin päälle suunnitelmien mukaisesti.  Ennen valua palkki tulee tukea pystytolpilla taipumien estämiseksi.

Teräsbetonipalkit

Aukkojen ylityksissä voidaan käyttää betoninormien (by 50. Betoninormit, Suomen Betoniyhdistys ry) mukaan mitoitettuja teräsbetonipalkkeja.

Palkit ulotetaan aukon sivuille pielen puristuskestävyyttä vastaavasti yleensä vähintään 300 mm ellei rakennesuunnitelmassa ole toisin määritelty.

Jos myös ulkokuorelta edellytetään kuormitusten kestävyyttä, voidaan käyttää palkkiharkkoja, joissa on sekä ulko- että sisäkuori tai palkkiharkkoelementtejä.

Sähkö- ja vesiputkitukset

kuva-5-36-sahkorasian-pohjan-asennus

Sähköasennukset tehdään aina sähkösuunnitelmien mukaan. Varsinaiset kytkennät saa tehdä ainoastaan alan pätevyyden omaava henkilö.

Harkkorakenteiden läpimenot putkia tms. varten suunnitellaan harkkokerrosten korkeusasemien mukaisesti. Kaikki läpimenot ja aukot on merkittävä piirustuksiin ja otettava huomioon rakenteiden suunnittelussa. Vain vähäisiä läpimenoja voidaan lisätä vielä työn aikana.

Vesi-, viemäri- yms. putkia ei yleensä sijoiteta harkkorakenteen sisään. Poikkeuksen muodostavat märkätilojen laatoituksen alle sijoitettavat pienikokoiset vesijohdot, jotka voidaan sijoittaa seinään tehtyyn uraan eli roiloon tai harkon onteloon. Asennetut vesijohdot suojataan ohjeiden mukaisesti ja roilo rapataan umpeen. Uusimpien suosituksien mukaan myös märkätiloissa on suositeltavaa käyttää pinta-asennusta.

Muurattavat harkot

Sähkö- ja LVI-urakoitsijat merkkaavat tarvittavat roilot ja läpiviennit tussilla rakenteisiin ja roilot tehdään koko kohteeseen kerralla tai esimerkiksi kerroksittain. Johdot ja putket kiinnitetään roiloon ja roilo täytetään. Tavanomaisissa seinärakenteissa roilot sijoitetaan pystysuuntaan. Vaakasuuntaiset urat saattavat heikentää harkkoseinän kantavuutta merkittävästi.

Kevytsoraharkkorakenteissa putkitusten muutoksia ja lisäyksiä on helppo tehdä muurauksen jälkeenkin.

Valuharkot

Valuharkkorakenteiden sähkösuunnitelmissa tulee olla otettu huomioon kaikki tarvittavat sähköjohdotukset ennen harkkojen latomisen aloitusta.

Sähkörasioiden paikat piirretään seinään. Rasialle leikataan timanttilaikalla suorakaiteen muotoinen reikä, joka on hieman suurempi kuin asennettava rasia. Toinen vaihtoehto reiän tekemiseen on rasiapora, jolla saadaan siisti työjälki. Rasian ja reiän reunan väli voidaan täyttää laastilla. Putkitukset asennetaan harkkojen sisään siten, että valu pääsee täyttämään koko rakenteen eikä valuun jää onteloita. Putkitus tehdään ladonnan yhteydessä.

Roilotusta tehdään vain mahdollisten virheiden korjaamiseksi. Roilotusurat ja muut kolot paikataan laastilla siten, että rakenne saavuttaa riittävän lujuuden.

 

Rakentamisen aikainen kosteudenhallinta

Harkkorakenteisiin sitoutuu rakentamisen aikana kosteutta, jota tulee poistaa tuulettamalla tai tehostetusti tarkoitukseen soveltuvilla rakennuskuivureilla siten, että ikkunat ja ovet, pinnoitteet, lattiapäällysteet ja –tarvikkeet, laatoitukset jne. voidaan asentaa ilman kosteusvaurioita tai homeriskejä. Kosteuden poistamiselle tulee varata aikaa hankkeen rakennusaikataulussa. Valetussa eristeharkkoseinässä kuivuminen kestää vähintään 10 viikkoa kuivatuksen aloittamisesta. Muurattu seinä kuivuu nopeammin.

Tuuletukseen kannattaa ensisijaisesti käyttää rakennuksessa avoimena olevia aukkoja, ei kuitenkaan avattavia ikkunoita, koska tuulettaminen voi aiheuttaa avattavaan ikkunaan kosteusvaurioita. Osa ikkunoista saattaa olla perusteltua jättää asentamatta tuuletuksen järjestämiseksi.

Rakenteiden riittävä kuivuminen varmistetaan ennen pinnoitustöiden aloitusta mittaamalla rakenteen suhteellinen kosteus rakenteeseen poratuista rei’istä tai betonista otetuista näytepaloista. Harkkoseinää ei saa pinnoittaa ennen kuin rakenne täyttää pinnoitteille, pintatarvikkeille sekä tasoite- ja vedeneristeiden alustan kosteuspitoisuudelle asetetut vaatimukset.

Jos ulkoseinään joudutaan tekemään läpivientejä, ne porataan ulospäin kallistuviksi, jolloin vesi ei valu läpivientiä pitkin seinärakenteeseen.

Betonilattioiden kuivattamiseen tarvittava aika on useita viikkoja, mikä tulee aikataulujen laadinnassa ottaa huomioon. Lattiapäällysteitä ja -tarvikkeita voidaan asentaa vasta, kun alustana toimiva betoni on kuivatettu määrättyyn kosteuteen. Yleensä raja-arvona on suhteellinen kosteus RH 85…90 % (Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry, Suomen Betonitieto Oy, Betonirakenteiden päällystämisen ohjeet 2007), joka riippuu asennettavasta lattiapäällysteestä esim. muovimatto, lautaparketti, liimattava parketti jne. Betonilaatan kuivumista voidaan nopeuttaa lämmityksellä ja tehostetulla ilmanvaihdolla. Tehostettua kuivattamista tarvitaan erityisesti loppukesällä ja syksyllä. Tehostetussa kuivatuksessa pyritään kuivatettavan tilan lämpötila pitämään yli 20 °C:ssa ja suhteellinen kosteus alle RH 50 %.

Rakentaminen talvella

Talviaikaan rakennustarvikkeet ja rakenteet tulee suojata varastoitaessa ja työskennellessä siten, että lumen ja jään kerääntyminen rakenteisiin ja rakennustarvikkeisiin estetään. Tarvittaessa muotit, harkot ja raudoitteet puhdistetaan lumesta ja jäästä esimerkiksi harjaa, lehtipuhallinta, höyrytystä tai lämmitystä apuna käyttäen. Jäätä ja lunta ei saa sulattaa suolalla raudoitusten korroosion takia vaan lämmittämällä tai höyryttämällä. Laastit ja tasoitteet suojataan kosteudelta.

Kevytsora- ja betoniharkkomuurauksessa huolehditaan laastin lämmityksestä tai käytetään pakkaslaastia. Muurattu rakenne suojataan jäätymiseltä vähintään kahden vuorokauden ajan muurauksen jälkeen. Rakennussääennusteita on saatavilla mm. Ilmatieteenlaitoksen Rakentajan sääpalvelussa.

Betonivaluharkkojen valua edeltävää kastelua ei tehdä, jos on odotettavissa lämpötilan lasku alle 0 °C:n. Käytettävät materiaalit kuten betoni ja laasti valitaan sääolosuhteiden, käytettävän suojaus- ja muottikaluston sekä kustannusten perusteella. Rakennesuunnittelijalta tai betonitoimittajalta varmistetaan ennen betonin tilausta mitä massaa voidaan käyttää. Betonin kovettumista voidaan nopeuttaa käyttämällä nopeasti kovettuvaa betonia tai lämmitettyä betonimassaa. Lämmitetyssä sääsuojassa voidaan käyttää tavanomaisia betonimassoja.

Tehokas betonointitapa talvella on valuharkon lämmitys ja kuumabetonin käyttö sekä valetun rakenteen suojaus peitteillä ja lämpimänä pitäminen esim. kuumailmapuhaltimen avulla. Betonoinnissa tulee ottaa huomioon, että kuumabetoni menettää notkeuttaan huomattavasti nopeammin kuin normaalilämpöinen betoni.

Betonin lujuuden kehittymistä seurataan lämpötilamittauksin tai muulla luotettavalla tavalla. Lämpötilan laskiessa alle +5 °C valu suojataan ja rakenteen lämmityksestä huolehditaan. Betoni ei saa jäätyä ennen kuin se on saavuttanut jäätymislujuutensa 5 MPa. Rakennetta ei saa myöskään kuormittaa tai muotteja purkaa ennen kuin riittävä lujuus on saavutettu. Betoni C25/30 saavuttaa jäätymislujuuden 5°C lämpötilassa noin 2,5 vuorokaudessa. Betonin lujuusluokkaa korottamalla jäätymislujuus 5 MPa saavutetaan hieman nopeammin. Jäätymislujuus tarkoittaa lujuutta, jonka saavutettuaan betonirakenne ei vahingoitu jäätyessään, mutta toistuvaa jäätymissulatusrasitusta se ei kestä.

Betonin lujuutta voidaan arvioida kypsyyslaskelmilla, joiden tekemiseen tarvitaan tiedot valetun rakenteen lämpötilatiedot valun jälkeen. Arviointi ei ole kovin tarkka, mutta pientalorakentamisessa riittävän luotettava, helppo ja edullinen menetelmä. Valmisbetonitoimittajat tarjoavat myös palvelua, jossa lujuudenkehitys arvioidaan tietokonelaskelmin tai lujuus määritetään laboratoriossa olosuhdekoekappaleista.

Lujuudenkehityksen arviointiin löytyy ohjeita Suomen Betoniyhdistyksen Betoninormeista (2015) BY 50 tai teoksesta Talvibetonointi (2013), betoniteollisuus ry (www.betoni.com). Betoni lujuudenkehityskäyrästöt auttavat ennakkosuunnitteluun. Jos käyrästöjä käytetään lujuuden arviointiin, pitää tukena olla lämpötilamittauksia rakenteesta tai vähintään säätiedot. Arvio pitää tehdä aina ns. varmalle puolelle.

Betonointipöytäkirja (kaavake by 401/2005) täytetään soveltuvin osin myös talvibetonoinnin yhteydessä. Se toimii myös talvibetonointisuunnitelmana.

Jälkihoito tehdään suojaamalla valu tiiviillä suojalla, joka estää veden haihtumisen rakenteesta. Lämpötilan ollessa alle +0 °C jälkihoitoa ei saa tehdä kastelemalla.

Kuva 76. Talvella tulee huolehtia riittävästä sääsuojauksesta, lämmityksestä ja liukkauden torjumisesta. Liian varhain jäätynyt betoni ei saavuta suunniteltua lujuutta ja yleensä joten rakenne joudutaan purkamaan. Purkamiskustannukset ovat moninkertaiset lämmittämiseen ja suojaukseen verrattuna.
Talvella tulee huolehtia riittävästä sääsuojauksesta, lämmityksestä ja liukkauden torjumisesta. Liian varhain jäätynyt betoni ei saavuta suunniteltua lujuutta ja yleensä joten rakenne joudutaan purkamaan. Purkamiskustannukset ovat moninkertaiset lämmittämiseen ja suojaukseen verrattuna.

Talvirakentamisen muistilista

  • Valitse talvirakentamiseen sopivat laastit ja betonimassat
  • Seuraa sääennusteita
  • Varaudu muottien ja harkkojen lämmittämiseen ja suojaamiseen
  • Suojaa työmaalla varastoitavat materiaalit pressuilla ja lämpöeristeillä tai käytä sääsuojia
  • Suojaa rakenteet pressuilla ja lämpöeristeillä
  • Betoni ei saa jäätyä ennen kuin 5 MPa puristuslujuus on saavutettu
  • Huolehdi valetun rakenteen lämmityksestä tai suojaamisesta, kunnes jäätymislujuus 5 MPa on saavutettu. Kuumailmapuhaltimet ovat hyvä tapa lämmitykseen. Puhaltimia pitää olla riittävästi!
  • Huolehdi rakenteen lämpötilan mittauksista tai muusta lujuuden kehityksen tarkkailusta
  • Pukeudu lämpimästi
  • Järjestä työkohteeseen riittävä valaistus
  • Pidä kulkutiet ja telineet hiekoitettuina sekä puhtaina lumesta ja jäästä pidä työkohteet ja telineet puhtaina, kerää kaikki muovit huolella roska-astioihin

Välipohjarakenteet

Harkkorakenteisen pientalon välipohjarakenteiden yleisimmät toteutusvaihtoehdot ovat

  • paikalla valettu teräsbetonilaatta
  • ontelolaatta
  • kuorilaatta ja paikallavalu liittorakenteena
  • profiililevy ja paikallavalulaatta liittorakenteena

Kun seinärakenteessa on käytetty lämpöeristettyjä kevytsoraharkkoja, välipohjarakenteet tuetaan rengaspalkille, jossa käytetään jatkuvaa raudoitusta. Rengaspalkki tehdään tavallisesti siten, että palkkiharkon eristekerros on ulkopuolella ja vain sisäkuori oletetaan kantavaksi. Aukkojen ylityksissä voidaan käyttää myös aukonylityspalkkeja, jolloin myös ulkokuori voi toimia kantavana rakenteena.

Käytettäessä lämpöeristettyjä betonivaluharkkoja erillistä reunapalkkia ei tarvita rakenteen riittävän lujuuden vuoksi ja rengasraudoitteet voidaan sijoittaa harkkojen valuonteloissa sijaitseviin uriin.

Jos välipohjan korkeus ei vastaa harkon korkeusmoduulia, voidaan välipohjan kohdalla ulkokuoressa käytettävät harkot sahata matalammiksi.

Paikalla valettu välipohja

Kun paikalla valetun betonilaatan paksuus on alle 200 mm, sisemmän harkkokuoren alle on tehtävä tasauskerros, jolloin laatan rakennepaksuus saadaan vastaamaan harkkokerroksen paksuutta.* Laatan muotti tehdään muottisuunnitelman mukaan.

* Yleensä ei valeta alle 200 mm laattoja. Jos laattaan tulee viemäriputkia, laatan paksuuden tulee olla noin 250…300 mm (putken vaatima tila ja kallistukset).

Ennen valua tarkistetaan, että kaikki suunnitelmien mukaiset raudoitukset ja mahdolliset putkitukset on tehty ja tuettu kunnolla kestämään valunaikaiset rasitukset. Alapuolisen kantavan väliseinän kohdalla asennetaan raudoitus myös laatan yläpintaan. Laatan reunoille asennetaan EPS-eriste ja ulkoseinäharkkona voidaan käyttää esimerkiksi halkaistua eristeharkkoa tai UH-100-kevytsoraharkkoa.

Välipohjalaatan yläpinta hierretään valmiiksi pinnaksi. Jälkihoito (suojapeite ja kastelu tai jälkihoitoaine, kylmissä olosuhteissa rakenteen lämmitys) aloitetaan heti hierron jälkeen ja sitä jatketaan olosuhteiden mukaan, kunnes vähintään 60 % rakenteen suunnittelulujuudesta on saavutettu. Lujuudenkehitystä voidaan arvioida rakenteesta mitattujen lämpötilojen avulla tai käyttämällä valmisbetonitoimittajan laskentapalvelua. Betoninormeissa By 50 on annettu yksityiskohtaisia ohjeita jälkihoidosta ja jälkihoitoon tarvittavasta ajasta. Muottien purkuun luvan antaa rakennesuunnittelija.

Lattialämmityksen lämmitysputket tai -kaapelit sijoitetaan erilliseen kelluvaan teräsbetonilaattaan tai edellistä hieman ohuempaan pumpputasoitelattiaan, joka erotetaan kantavasta laatasta 30 mm paksulla askeläänieristevillalla tai EPS-askeläänieristelevyllä. Lattialämmitystä ei tule sijoittaa massiiviseen betonilaattaan, koska lämpötilan säätöä suuren viiveen takia ei voida hallita.

Ennen lattian pintatöiden aloitusta tarkistetaan lattiamateriaalin valmistajan ohjeista asennusalustalle asetetut vaatimukset (erityisesti sallittu kosteus asennushetkellä). Lattian kosteus mitataan ja tarvittaessa lattiaa kuivatetaan ennen pintamateriaalien asennusta.

Ontelolaattavälipohja

Ontelolaatan asennus kevytsoraharkkoseinän päälle.
Ontelolaatan asennus kevytsoraharkkoseinän päälle.

Ontelolaatat asennetaan erillisten asennuspalojen päälle asennussuunnitelmassa esitetyn asennuskaavion mukaisesti. Eripaksuisilla asennuspaloilla laatat saadaan asettumaan oikeaan korkoon ilman hammastuksia. Ontelolaattojen vaatima tukipinta on yleensä vähintään 80 mm. Tarvittava tukipinta esitetään rakennesuunnitelmassa sekä asennussuunnitelmassa. Laattojen päissä tulee olla riittävästi tilaa rengasraudoitteille ja saumavalulle. Ontelolaattojen väliset saumat raudoitetaan rakennesuunnitelman mukaan ja valetaan notkealla saumausbetonilla. Saumausbetonin tulee olla koostumukseltaan (notkeus, maksimiraekoko, pumpattavuus) sellaista, että saumat voidaan valaa tiiviiksi. Betonimassa tiivistetään sullomalla. Ontelolaattoja ei saa kuormittaa ennen kuin saumavalu on kovettunut riittävästi. Esim. painavien rakennustarvikkeiden varastointi laatalle liian aikaisin voi aiheuttaa vaurioita saumoihin. Betonin kovettumisen jälkeen ontelolaatat muodostavat yhtenäisen kuormia kantavan ja rakennusta jäykistävän laattakentän.

Laatan kohdalla voidaan käyttää halkaistua eristeharkkoa tai esimerkiksi UH-100-kevytsoraharkkoa. Eristeenä käytetään tarvittaessa lämmöneristelevyä (EPS, PU tai PIR). Laatan alapuolisessa ja yläpuolisessa kevytsoraharkkosaumassa käytetään suunnitelmien mukaisia muuraussiteitä, esimerkiksi ø 4 k 600.

Ontelolaatan reuna voidaan tukea ulkoseinään myös pitkittäissuuntaisesti. Tällöin asennuspalat asennetaan myös näille harkoille ja rako valetaan umpeen. Kantavan, vähintään 200 mm leveän väliseinän kohdalla päittäin tulevien laattojen väliin jätetään noin 30…50 mm:n rako, johon asennetaan kantavan seinän suuntaiset saumateräkset ja sauma valetaan yleensä laatan saumavalujen yhteydessä saumausbetonilla. Ontelolaatan pituussuuntaisiin saumoihin asennetaan kantavan väliseinän yli menevä raudoitus rakennesuunnitelman mukaan.

Kevyet väliseinät asennetaan ontelolaattojen asennusten ja saumavalujen jälkeen. Ei-kantavan väliseinän kohdalla ontelolaatan ja väliseinän väliin on jätettävä rako ontelolaatan taipuman varalta. Rako täytetään mineraalivillalla ja tiivistetään elastisella saumamassalla.

Liittorakenne

Kuorilaatta

Kuorilaattarakenne muodostuu betonisesta kuorilaatasta, raudoituksesta ja betonivalusta. Betonivalun kovettumisen jälkeen rakenne (kuorilaatta ja valu) muodostaa yhtenäisen kuormia kantava tiiviin laattakentän.

Kuorilaatat nostetaan asennussuunnitelman mukaisille paikoilleen laatoissa olevien nostolenkkien avulla. Kuorilaatassa on valmiina ala- tai välipohjan vaatima pääraudoitus ja tartuntaraudoitus päälle valettavaa betonilaattaa varten. Kuorilaatan päälle tulevaan valuun asennetaan yleensä lisäraudoitteita esim. betonin kutistumishalkeilun rajoittamiseksi ja jatkuvissa rakenteissa laatan yläpintaan momenttirasitusten vastaanottamiseen. Kuorilaattarakenteeseen on mahdollista asentaa ja tukea putkia (viemäri, käyttövesi, lämmitys, sähkö) ennen betonivalua, jolloin putket jäävät valmiin rakenteen sisään. Kuorilaatta tuetaan alapuolelta betonoinnin ja kovettumisen ajaksi rakennesuunnitelman tai asennussuunnitelman mukaan. Laatan betonointi tehdään kuten paikallavalulaatalla.

Liittolaatta (profiililevy)

Sinkitystä teräslevystä valmistettu liittolevy muodostaa valun aikaisen muotin ja yhdessä sen päälle valettavan betonin kanssa kantavan laattarakenteen. Profiiliteräslevy toimii raudoituksena ja ottaa vastaan laatan vetojännityksiä laattakentän keskialueilla. Suurilla pistekuormilla ja laatan välituilla käytetään lisäraudoitusta. Laatan reunoihin asennetaan reunahaat rakennesuunnitelmien mukaan. Kevytsoraharkkomuurauksessa laatan alapuolisessa ja yläpuolisessa harkkosaumassa käytetään muuraussiteitä ø 4 k 600.

Kantavassa rakenteessa harkkojen tukipinnan leveyden tulee olla vähintään 80 mm. Valua varten poimulevyjen päät tiivistetään levyn profiilin muotoisella tiivisteellä. Kun laatan syrjä liittyy harkkoseinään, pyritään levy sijoittamaan siten, että poimun alapinta tiivistyy harkkomuurauksen yläpintaan. Tällöin ei valussa tarvita erillistä tiivistettä laatan ja seinän liitoksessa. Betonin valun ja kovettumisen ajaksi levyt tuetaan valmistajan ohjeiden mukaan.

Ikkunoiden asennus

Harkkorakenteisten talojen ikkunamitoissa tulee ottaa huomioon tarvittava asennusvara (noin 15 mm) ja riittävä tila tiivistykselle. Erityisesti matalaenergiarakentamisessa ikkunoiden kiinnitys seinärakenteeseen tulee suunnitella huolella, ettei rakenteeseen syntyisi lämpöhukkaa aiheuttavia kylmäsiltoja.

Yleensä ikkunat asennetaan siten, että eristeharkkoseinän lämmöneristeeseen jyrsitään ura ja uraan kiinnitetään polyuretaanivaahdolla puinen painekyllästetty 50×100 mm apukarmi. Apukarmin takana on muurauksen tai ladonnan yhteydessä asennettu sidelangat, jotka siirtävät ikkunasta tulevat kuormat runkorakenteeseen. Ikkunakarmi kiinnitetään puiseen apukarmiin karmiruuveilla. Karmi sovitetaan paikoilleen kiilaamalla ja karmin suoruus tarkistetaan vesivaa’alla ja ristimittauksella.

Karmin ja eristeen välinen rako tiivistetään polyuretaanivaahdolla ja/tai eristysvillalla ikkuna- ja ovivalmistajan ohjeita noudattaen. Koska polyuretaanivaahto laajenee voimakkaasti, on ikkunan karmit tuettava tukipuilla vaahdotuksen yhteydessä. Saumavaahtoa pursotetaan saumaan vain tarvittava määrä. Kun saumavaahto on kuivunut, ylipursunut vaahto leikataan pois.

Rakennusaikana sadevesien pääsy harkkorakenteen sisään tulee estää. Tämän vuoksi ikkuna-aukot suojataan. Jos harkkoja joudutaan ”rälläköimään” ikkunoiden läheisyydessä, tulee ikkunankarmit ja lasit suojata kipinäsuihkulta. Ikkunalasit vaurioituvat kipinöistä erittäin herkästi. Ikkunoiden karmit ja lasit pestään heti leikkauksen jälkeen, jotta harkosta irronnut emäksinen pöly ei vaurioita karmeja tai laseja.

Kun ikkuna asennetaan eristeen kohdalle, on harkkotalon sisäpuolinen ikkunasyvennys yleensä 50-100 mm. Nämä ikkunasmyygit voidaan tasoittaa sekä tasoitteen ja ikkunakarmin välinen rako peittää listalla. Tasoite voidaan myös kasvattaa karmiin asti, jolloin erillistä listaa ei tarvita. Tasoitteen ja karmin väliin laitetaan yleensä elastinen massa, jolla estetään rakojen syntymistä lämpötilan vaihteluista.

Puuikkunoiden asennuksessa on varmistettava, että asennuksen aikana ja sen jälkeen rakennuksen sisällä kosteus ei nouse liian korkeaksi ja aiheuta ikkunan puitteissa ja karmeissa haitallisia muodonmuutoksia tai kosteusvaurioita.

Kuva 60. Ikkunan sivukarmin kiinnitys ja tiivistys kevytsoraharkkoseinään.
Ikkunan sivukarmin kiinnitys ja tiivistys kevytsoraharkkoseinään.

Väliseinät

Harkkoja voidaan käyttää sekä kevyissä että kantavissa väliseinissä.  Palamattomana rakennusaineena se soveltuu hyvin osastoiviin rakenteisiin.  Kiviaineisena se soveltuu myös hyvin kosteiden tilojen seinien rakennusaineeksi.  Ääneneristävyys on seinärakenteen massan vuoksi harkkoväliseinässä hyvä.

Kevyitä väliseiniä varten on kehitetty erityyppisiä harkkoja. Harkon paksuus on mitoitettu sellaiseksi, että se sopii hyvin esim. nykyiseen oven karmin paksuuteen.  Väliseinäharkkoihin on tehty asennustyötä helpottamaan ponttaus sekä putkivetoja varten asennusreiät.

Ennen väliseinien muurausta tai ladontaa

  • Tarkistetaan seinän mitat ja pohjan tasaisuus
  • Lattiaan merkitään seinien ulkopinnan linjat
  • Seinien kulmiin asennetaan kulmatolpat kummankin seinän suuntaisesti pystyyn vatupassin tai luotilangan avulla
  • Selvitetään piirustuksista aukkojen paikat ja koot sekä merkitään ne alustaan
  • Tarkistetaan oviaukkojen ja lattian pintamateriaalien korkeus
  • Selvitetään ilmanvaihtosuunnitelmista jätetäänkö oviaukkoihin oviraot, jotka toimivat korvausilman reitteinä.
    • Jos suunniteltu harkkokoko ja lattiamateriaali eivät ole yhteensopivia oviaukkojen korkeuden kanssa, voidaan oviaukkoa korottaa valamalla väliseinän alle sopivan korkuinen korotusvalu. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 2M korkeusmoduulista poikkeavia harkkoja esim. 3M, jolloin oviaukkojen korkeuden takia harkkoja ei tarvitse työstää.
  • Varmistetaan LVIS- ja harkkomuurausurakoitsijan kanssa, että kaikki läpivientitarpeet on otettu huomioon suunnitelmissa. Samalla valitaan työteknisesti ja valmiin rakenteen kannalta parhaat tavat tehdä läpiviennit.
    • Betoniharkkorakenteissa läpivienneille jätetään varaukset. Kevytsoraharkkorakenteissa läpiviennit voidaan työstää jälkikäteen.
  • Lopuksi alustan päälle asennetaan bitumihuopakaista. Tämä mahdollistaa seinän ja alustan hieman erilaiset liikkeet seinän vaurioitumatta.

5-28-a-hb-priima-asennus 5-28-b-hb-priima-lahtolistanasennus

Harkkoväliseinän liittymä kantaviin seiniin tehdään harkkovalmistajan ohjeiden tai rakennesuunnitelmien mukaisesti.

Muuratun väliseinän rakentaminen

Ohutsaumamuurattavat väliseinäharkot kiinnitetään toisiinsa ohutsaumamuuraukseen tarkoitetulla laastilla. Harkot voidaan myös liimata liimalaastilla tai kiviliimalla.

  • Kiviliima sopii ainoastaan käyttökohteisiin, joissa rakenteelta ei edellytetä kuormien kantokykyä, ääneneristyskykyä tai palonkestävyyttä.
  • Ohutsaumamuuratun tai -liimatun seinän maksimikorkeus tulee varmistaa rakennesuunnitelmista tai harkkovalmistajan ohjeista.

Alustan päälle laitetaan 100 mm leveä bitumihuopakaista, joka liimataan kiinni ohutsaumalaastilla. Huovan päälle levitetään laasti ja muurataan ensimmäinen kivikerros linjalangan mukaisesti. Tämän jälkeen muurausta jatketaan varvi kerrallaan. Joka toinen harkkorivi aloitetaan puolikkaalla harkolla, jolloin muuraus etenee ½ -harkon limityksellä. Tällöin harkoissa olevat pystyreiät muodostavat yhtenäisen reitin esimerkiksi sähkö- ja vesijohdoille.

Ohutsaumalaasti levitetään tarkoitukseen kehitetyllä, pohjasta suljettavalla muurauskelkalla tai laastikauhalla. Harkkojen pontatuissa pystysaumoissa ei käytetä laastia. Mikäli harkoissa ei ole ponttia, harkkojen päissä käytetään laastisaumaa.

Muurausside asennetaan joka toiseen vaakasaumaan. Side asennetaan tuoreeseen laastikerrokseen, jotta siteen ja laastin välille syntyy kunnollinen tartunta.

Kantavissa seinissä tai kohdissa, joihin kiinnitetään kalusteita tai ovenkarmeja, harkkojen ontelot valetaan tarvittaessa umpeen betonilla.

Ovipielissä toiseen pieleen tulee naaraspontti ja toiseen urospontti. Naaraspontti kannattaa täyttää laastilla. Urospontti voidaan leikata pois ovikarmin kiinnittämisen helpottamiseksi.


Väliseinän rakentaminen valuharkoilla

  • Alustan päälle laitetaan 100 mm leveä bitumihuopakaista, joka liimataan kiinni ohutsaumalaastilla. Huovan päälle levitetään laasti ja ladotaan ensimmäinen kivikerros linjalangan mukaisesti.
  • Ensimmäinen kivikerros voidaan kaataa osittain massaa täyteen, jolloin lähdöstä tulee todella tukeva.
  • Kivet liimataan ladottaessa ohutsaumalaastilla tai kiviliimalla.
  • Oviaukon kohdalla kannattaa kiven pään ponttiura täyttää laastilla liimauksen yhteydessä, tämä helpottaa oven kiinnitystä. Ovenkarmit kiinnitetään harkkorakenteeseen kiinnitystulpilla ja ruuveilla tai muovihylsyillä ja ruuveilla.
  • Kantavissa rakenteissa valuharkkoseinä raudoitetaan rakennesuunnitelmien mukaisesti ennen betonivalua. Betonin valukorkeuden tulee olla valmistajan ohjeiden mukainen. Massa tiivistetään sauvatäryttimellä tai sullomalla. Työsaumoihin asennetaan suunnitelmien mukainen saumaraudoitus.
  • Oviaukkojen ylitykset vahvistetaan harkkovalmistajan ohjeista riippuen lisäraudoituksella, teräsprofiileilla ja aukonylityspalkeilla. Aukonylityspalkkeja ei saa lyhentää tai madaltaa, joten on tärkeää, että aukko on tehty oikeaan korkoon muuraus- tai ladontavaiheessa.
  • Väliseinäkiviä voidaan liimata normaalin huonekorkeuden (n. 2,5 m) verran. Tämän jälkeen seinä valetaan betonilla. Pidemmät seinät kannattaa tukea vino- tai vaakareivauksin valun ajaksi. Seinän ollessa edellistä korkeampi suoritetaan liimaus ja valu kahdessa tai useammassa osassa. Työsaumassa betonin pinta tulee jättää ylimmän kiven puoleen väliin. Saumassa tulee olla riittävä saumaraudoitus.
  • Jälkihoidossa noudatetaan harkkovalmistajan ohjeita tai yleisiä betonin jälkihoito-ohjeita kastelusta ja suojaamisesta. Jälkihoito on tärkeää aloittaa heti valun jälkeen.

Liitokset

Levyrakenteisen seinän liittyessä harkkoseinään liitos toteutetaan liikuntasauman tapaan rakenteiden erilaisen elämisen takia. Pintakäsittelyssä tämä otetaan huomioon esim. laatoituksessa elastisella saumamassalla. Tapetti- ja maalauspintaan tehdään puskusauma, joka voidaan peittää listalla.

Kantavan väliseinän ja puuyläpohjan liittymä

Yläpohjan ilmanpitävyys on tärkeää, koska ilmavuotojen mukana voi siirtyä huomattavia kosteusmääriä yläpohjarakenteisiin ja aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Yläpohjan rakenteiden ja tiivistyksen suunnittelussa on otettava huomioon yläpohjan lämmöneristys, höyrynsulku sekä yläpohjan, aluskatteen ja vesikaton välinen tuuletus sekä tuulikuormien vaatima vesikaton sidonta rakennuksen kantaviin seiniin ja yläpohjaan.

Kantavan väliseinän yläosa oikaistaan ja tasoitetaan ennen tiivistyskaistan sekä höyrynsulkukaistaleen asentamista. Höyrynsulkukaistaleen tulee olla riittävän leveä, jotta se voidaan limittää ja teipata varsinaisen höyrynsulkumuovin kanssa.

  • Kantavan väliseinän yläosa oikaistaan ja tasoitetaan ennen tiivistyskaistan sekä höyrynsulkukaistaleen asentamista.
    Höyrynsulkukaistaleen tulee olla riittävän leveä, jotta se voidaan limittää ja teipata varsinaisen höyrynsulkumuovin kanssa.

 

Yläpohjarakenteet

Kevytsorabetoniharkko- ja muottiharkkorakennusten yläpohjissa voidaan kantavana rakenteena käyttää seuraavia ratkaisuja:

  • paikalla valettu teräsbetonilaatta
  • ontelolaatta
  • kuorilaattaliittorakenne
  • puurakenteinen yläpohja, jossa kantavana rakenteena on yleensä naulalevyristikot, liimapuupalkit, kertopuupalkit tai sahatavarasta tehdyt palkit

Puurakenteinen yläpohja on harkkotaloissa em. rakenteista yleisin.

Kivirakenteiset yläpohjat

Paikallavaletuissa rakenteissa yläpohjarakenne on vaakasuunnassa ja vain poikkeustapauksissa rakenne toteutetaan kaltevana. Ontelolaatoilla toteutettu yläpohja voidaan tehdä myös kaltevana. Lämmöneristeet asennetaan laatan päälle. Vesikattorakenne tuetaan laatan päältä ja se tehdään puurakenteisena esim. sahatavarasta tai naulalevyristikoilla.

Kivirakenteisessa yläpohjassa ei käytetä höyrynsulkua eikä ilmansulkua, vaan rakenne itsessään on riittävän tiivis. Läpivientien toteutus ja tiiviys on helppo toteuttaa kivirakenteisessa yläpohjassa. Toteutuksessa on kiinnitettävä huomiota seinän ja yläpohjan välisen liitoksen tiiviyteen sekä läpivientien tiivistykseen. Kivirakenteisten yläpohjien toteutuksessa noudatetaan samoja periaatteita ja työmenetelmiä kuin välipohjissa (ks. kohta Välipohjat).

Ontelolaatta ja muut teräsbetonielementit sekä kevytbetonielementit ovat rakenneosana ilmanpitäviä, mutta elementtien välisiin saumoihin tulee usein halkeamia, joista ilmaa pääsee haitallisessa määrin rakenteen läpi. Elementtien välisten saumojen tiivistykseen käytetään yleensä leveydeltään vähintään 200 mm bitumikermikaistoja, jotka kiinnitetään hitsaamalla tai liimaamalla.

Puurakenteinen yläpohja

Kuva 63. Puurakenteinen yläpohja on yleinen harkkotaloissa.
Puurakenteinen yläpohja on yleinen harkkotaloissa.

Puurakenteisessa yläpohjassa kattomuoto, kattokaltevuus ja massoittelu voi vaihdella suhteellisen vapaasti. Lämmöneristeet sijoitetaan yleensä puukannatteiden väliin ja lämmöneristeen alapuolella on höyryn- ja ilmansulkuna muovikalvo. Kattomuodosta riippuen yläpohjassa voi olla tuuletettu ullakkotila tai välittömästi vesikatteen ja aluskatteen alapuolella tuuletusrako, jonka alapuolella on tulensuojalevy ja lämmöneriste.

Puurakenteiset yläpohjaratkaisut ovat Suomessa hyvin yleisiä myös harkkorakenteisissa rakennuksissa. Puurakenteisessa yläpohjassa höyryn- ja ilmansulkuna toimii useimmiten muovikalvo. Toinen vaihtoehto on tiivistää yläpohjan EPS- tai PU-lämmöneristelevyt polyuretaanivaahdolla.

Kalvomaisia ilmansulkuja käytettäessä tulee varmistaa etteivät lämmöneristeet pääse painamaan ilmansulkukalvoa tai sen jatkokohtaa niin, että kalvo tai jatkoskohta ajan myötä venyy tai menee rikki. Levymäiset lämmöneristeet ovat yleensä tarpeeksi jäykkiä, ettei niiden omapaino rasita normaalilla alapuolisella koolauksella (k400) tuettua ilmansulkukalvoa liikaa. Tämän vuoksi suositellaankin levymäisen lämmöneristeen käyttöä alimpana kerroksena myös puhallettavilla lämmöneristeillä tai kevyillä lämmöneristeillä eristetyssä yläpohjassa.

Kevyet puhallettavat lämmöneristeet voidaan asentaa yläpohjissa suoraan kalvomaisen ilmasulun varaan, jos kalvon haitallinen painuma on estetty alapuolelta riittävän tiheällä rimoituksella tai laudoituksella.

Ilmansulkukalvon jatkokset tulee yläpohjissa limittää ja teipata yhteen ja puristaa teipattu jatkos puurimoilla tiiviisti yhteen kattokannatteiden alapaarteisiin ja/tai vastakappalerimoihin. Ilmansulkukalvoa ja lämmöneristettä voidaan tukea myös alapuolisella rakennuslevyllä.

Alakatoissa kuljetetaan sähköjohtoja, joten sisäverhouslevyn tai paneloinnin väliin tulee jättää riittävä asennusvara johdoille ja asennusrasioille (ristiin koolaus, soirot).

Puuyläpohjan ja harkkoseinän liitos

Puurakenteisessa yläpohjassa ilmatiiviyden suunnitteluun ja toteutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ilmatiiviyden kannalta ongelmakohtia ovat harkkorakenteisen seinän ja yläpohjarakenteen välinen liitos ja LVIS-putkien ja hormien läpiviennit.

Yläpohjan ilmanpitävyys on tärkeää, koska ilmavuotojen mukana voi siirtyä huomattavia kosteusmääriä yläpohjarakenteisiin ja aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Yläpohjan rakenteiden ja tiivistyksen suunnittelussa on otettava huomioon yläpohjan lämmöneristys, höyrynsulku sekä yläpohjan, aluskatteen ja vesikaton välinen tuuletus sekä tuulikuormien vaatima vesikaton sidonta rakennuksen kantaviin seiniin ja yläpohjaan.

Rakenteiden ilmanpitävyys on rakennuksen energiatehokkuuden kannalta merkittävä tekijä. Ilmavuodot lisäävät energiankulutusta. Ne myös estävät rakennuksen koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton optimaalisen toiminnan, jos osa ilmanvaihdosta toimii hallitsemattomasti ilmavuotojen kautta.

 

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään sivuseinillä

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään sivuseinillä (1) Ylimmän harkon yläpinta oikaistaan tarvittaessa. (2) Yläjuoksun ja seinän väliin asennetaan tiivistyskaista (esim. polyeteenikaista). (3) Yläjuoksu kiinnitetään RST-kierretangoin k600 sekä asennetaan kattokannattajat. (4) Höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) laskostetaan ja taitetaan yläjuoksua vasten noin 50 mm leveydeltä ja kiinnitetään alustavasti nitojalla k100...k150. (5) Liitoskankaan (esim. Contega PV) liimareuna painetaan höyrynsulun pystytaitosta vasten. Liitoskangas kiinnitetään tasoitemassalla seinään lastaa apuna käyttäen. Kiinnityksessä liitoskankaan verkko-osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin. (6) Liitoskankaan ja muovin päälle asennetaan rima 44x44 mm, joka kiinnitetään ruuvein R3.5x60 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti yläjuoksua vasten. (7) Ristiin koolaus rakennetyypin mukaan. (8) Katon verhous rakennetyypin mukaan. (9) Seinän tasoitus.

(1) Ylimmän harkon yläpinta oikaistaan tarvittaessa.
(2) Yläjuoksun ja seinän väliin asennetaan tiivistyskaista (esim. polyeteenikaista).
(3) Yläjuoksu kiinnitetään RST-kierretangoin k600 sekä asennetaan kattokannattajat.
(4) Höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) laskostetaan ja taitetaan yläjuoksua vasten noin 50 mm leveydeltä ja kiinnitetään alustavasti nitojalla k100…k150.
(5) Liitoskankaan (esim. Contega PV) liimareuna painetaan höyrynsulun pystytaitosta vasten. Liitoskangas kiinnitetään tasoitemassalla seinään lastaa apuna käyttäen. Kiinnityksessä liitoskankaan verkko-osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin.
(6) Liitoskankaan ja muovin päälle asennetaan rima 44×44 mm, joka kiinnitetään ruuvein R3.5×60 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti yläjuoksua vasten.
(7) Ristiin koolaus rakennetyypin mukaan.
(8) Katon verhous rakennetyypin mukaan.
(9) Seinän tasoitus.

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään päätyseinillä

Puuyläpohjan liitos harkkoulkoseinään päätyseinillä (1) Päätyseinään tehdään oikaisulaastilla tasoitekaista, jonka alapinta ulottuu noin 100 mm valmiin kattopinnan alapuolelle ja yläpinta noin 50 mm eristetason yläpuolelle. (2) Tukipuu 50x100 mm kiinnitetään seinään tulpparuuvein R 5.0x100 k400. (3) Kattokannattajien asennuksen jälkeen asennetaan höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) reunalaskos tukipuuta vasten. Höyrynsulku kiinnitetään nitojalla k100..k150. (4) Liitosnauhan (esim. Contega PV) teippiosa kiinnitetään tukipuun 50x100 mm ulommaiseen reunaan ja painetaan höyrynsulkumuovia vasten. Liitosnauha kiinnitetään tasoitemassalla ja lastalla painaen seinää vasten. Kiinnityksessä liitosnauhan verkko osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin. (5) Kattokoolauksen 1. kerros asennetaan. (6) Koolausten väliin asennetaan 22x50 puristusrima, joka kiinnitetään ruuveilla R3.5x50 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti tukipuuta vasten. (7) Koolauksen 2. kerros asennetaan. (8) Katon verhous rakennetyypin mukaan. (9) Seinän tasoitus.

(1) Päätyseinään tehdään oikaisulaastilla tasoitekaista, jonka alapinta ulottuu noin 100 mm valmiin kattopinnan alapuolelle ja yläpinta noin 50 mm eristetason yläpuolelle.
(2) Tukipuu 50×100 mm kiinnitetään seinään tulpparuuvein R 5.0×100 k400.
(3) Kattokannattajien asennuksen jälkeen asennetaan höyrynsulku 0,2 mm (PEL E 200, standardin SFS-EN 13984 mukainen kalvo) reunalaskos tukipuuta vasten. Höyrynsulku kiinnitetään nitojalla k100..k150.
(4) Liitosnauhan (esim. Contega PV) teippiosa kiinnitetään tukipuun 50×100 mm ulommaiseen reunaan ja painetaan höyrynsulkumuovia vasten. Liitosnauha kiinnitetään tasoitemassalla ja lastalla painaen seinää vasten. Kiinnityksessä liitosnauhan verkko osa sekä noin 3 cm huopakangasosuutta taittuvat seinäosalle. Loppuosa huopaosuudesta kiinnittyy höyrynsulkumuoviin.
(5) Kattokoolauksen 1. kerros asennetaan.
(6) Koolausten väliin asennetaan 22×50 puristusrima, joka kiinnitetään ruuveilla R3.5×50 k300. Liitoksessa on huolehdittava siitä, että rima puristuu tasaisesti tukipuuta vasten.
(7) Koolauksen 2. kerros asennetaan.
(8) Katon verhous rakennetyypin mukaan.
(9) Seinän tasoitus.

Alla olevissa kuvissa on esitetty periaateratkaisut puuyläpohjan ja harkkoseinän liitokselle, jossa on pyritty mahdollisimman hyvään ilmanpitävyyteen. Ratkaisuissa ei ole käytetty teippauksia sekä sähkörasiat ja -putket on sijoitettu alakattoon, jolloin höyrynsulkumuovia ei tarvitse rikkoa. Höyrynsulkumuovin suojana on kipsilevy, jolloin muovi ei painu eikä rikkoudu yläpuolisten eristeiden painosta. Kipsilevy toimii tukena ja alustana yläpohjan putkilävistysten, hormien yms. tiivistyksessä.

Polyuretaanilevyillä lämpöeristetyissä yläpohjissa, joissa eristelevyjen liitokset ja saumat on tiivistetty PU-vaahdolla, ei yleensä tarvita erillistä höyrynsulkumuovia.

Puuyläpohjan ja harkkoseinän liitos höyrynsulun liittyessä harkkoseinään

Kuva 64. Puuyläpohjan ja harkkoseinän liitos höyrynsulun liittyessä harkkoseinään.

Puuyläpohjan höyrynsulun liittyminen harkkoseinän päälle

Kuva 65. Puuyläpohjan höyrynsulun liittyminen harkkoseinän päälle. Ratkaisulla pyritään mahdollisimman hyvään ilmanpitävyyteen.

Työn huolellisuudella ja materiaalien pitkäaikaiskestävyydellä on lopputuloksen kannalta ratkaiseva merkitys. Höyrynsulkumuovin limitykset tulee puristaa aina kantavan rakenteen ja koolauksen väliin, jolloin höyrynsulkuteipin liiman mahdollinen kuivuminen ja teipin irtoaminen ei aiheuta ilmavuotoa.

Kuva 66. Ilmanvaihto-, vesi- ja sähköputkitusten läpivienti välipohjasta.
Ilmanvaihto-, vesi- ja sähköputkitusten läpivienti välipohjasta.

Putkien ja hormien lävistyksissä tulisi käyttää tehdasvalmisteisia lävistystarvikkeita, mikäli se on mahdollista.

 

Hormin liitos yläpohjaan

Hormin liitos yläpohjaan (1) Harkkorakenteisen hormin pinta tasoitetaan sementtisideaineisella tasoitteella tai oikaisulaastilla. Tasoituksen tulee ulottua vähintään apukoolauksen/kattoristikon alapinnan tasoon. (2) Apukoolaus 50x100 mm tai kattoristikko asennetaan hormin ympärille huomioiden samalla hormityypin vaatima suojaetäisyys. (3) Palovilla ≥ 20 mm asennetaan apukoolauksen ja hormin väliin siten, että sen yläpinta ulottuu noin 100 mm yläpohjaeristeen yläpintaa korkeammalle. Palovillan alapinta tulee apukoolauksen alapinnan tasalle. (4) Höyrynsulkumuovi 0,2 mm asennetaan apukoolausta vasten siten, että höyrynsulkumuoviin syntyy pieni laskostus. Höyrynsulku kiinnitetään apukoolaukseen nitojalla k100..k150. (5) Hormin tiivistysteippi (kokonaisleveys150 mm) kiinnitetään saumakohtaan siten, että teipin reuna asettuu apukoolauksen huoneen puoleisen reunan tasoon. Teipin toinen puoli kiinnitetään hormia vasten. Teipin asennus aloitetaan apukoolauksen huoneen puoleisesta reunasta hormia kohden. (6) Asennetaan katon ristiin koolauksen 1. kerros. (7) Koolausten väliin asennetaan 22x50 mm puristusrima, joka kiinnitetään apukoolaukseen ruuveilla R3.5x50 k300. Liitoksessa riman tulee kiinnittyä tasaisesti apukoolausta vasten, jotta liitoksesta tulisi tiivis. (8) Asennetaan ristiin koolauksen 2. kerros. Ristikoolauksen ja hormin välinen tila täytetään palovillalla. (9) Katon verhous tehdään rakennetyypin mukaan.

(1) Harkkorakenteisen hormin pinta tasoitetaan sementtisideaineisella tasoitteella tai oikaisulaastilla. Tasoituksen tulee ulottua vähintään apukoolauksen/kattoristikon alapinnan tasoon.
(2) Apukoolaus 50×100 mm tai kattoristikko asennetaan hormin ympärille huomioiden samalla hormityypin vaatima suojaetäisyys.
(3) Palovilla ≥ 20 mm asennetaan apukoolauksen ja hormin väliin siten, että sen yläpinta ulottuu noin 100 mm yläpohjaeristeen yläpintaa korkeammalle.
Palovillan alapinta tulee apukoolauksen alapinnan tasalle.
(4) Höyrynsulkumuovi 0,2 mm asennetaan apukoolausta vasten siten, että höyrynsulkumuoviin syntyy pieni laskostus. Höyrynsulku kiinnitetään apukoolaukseen nitojalla k100..k150.
(5) Hormin tiivistysteippi (kokonaisleveys150 mm) kiinnitetään saumakohtaan siten, että teipin reuna asettuu apukoolauksen huoneen puoleisen reunan tasoon. Teipin toinen puoli kiinnitetään hormia vasten. Teipin asennus aloitetaan apukoolauksen huoneen puoleisesta reunasta hormia kohden.
(6) Asennetaan katon ristiin koolauksen 1. kerros.
(7) Koolausten väliin asennetaan 22×50 mm puristusrima, joka kiinnitetään apukoolaukseen ruuveilla R3.5×50 k300. Liitoksessa riman tulee kiinnittyä tasaisesti apukoolausta vasten, jotta liitoksesta tulisi tiivis.
(8) Asennetaan ristiin koolauksen 2. kerros. Ristikoolauksen ja hormin välinen tila täytetään palovillalla.
(9) Katon verhous tehdään rakennetyypin mukaan.

Vesikatto ja pellitykset

Vesikatto

Harkkorakenteisissa taloissa kattomuoto voi vaihdella vapaasti. Katemateriaalina on yleensä betonitiili, konesaumattu pelti tai erilaiset profiilipeltikatteet. Muita vaihtoehtoja ovat bitumikermikatteet ja bitumiset kattolaatat.

Pellitykset, vedeneristys

Pellitykset ja vedeneristysrakenteet tehdään tavanomaisia materiaaleja ja rakenteita käyttäen sekä yleisiä suunnitteluperiaatteita noudattaen. Vedeneristyksissä noudatetaan julkaisua RIL 107-2012 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet.

Harkkotalon viimeistely

Julkisivu

Julkisivumateriaalin ja -käsittelyn valintaan vaikuttavat monet tekijät. Julkisivu viimeistelee rakennuksen arkkitehtonisen ilmeen ja luo kuvan esimerkiksi kivitalosta tai puutalosta. Tontin asemakaavamääräykset ja ympäröivä rakennuskanta asettavat usein rajoituksia valinnalle. Toivottavaa on, että rakennus sopii luontevasti ympäristöönsä ja ympäröivään rakennuskantaan. Julkisivumateriaalia valittaessa kannattaa ottaa huomioon paitsi rakennusaikaiset, myös elinkaaren aikaiset kustannukset kuten huoltoväli, ylläpitokustannukset sekä materiaalin pitkäikäisyys. Lisäksi valintaan vaikuttavat mm. rakenteen paloturvallisuus sekä lämmön- ja ääneneristyskyky.

Julkisivun tulee

  • suojata rakennetta
  • toimia kosteus- ja rakennusteknisesti halutulla tavalla
  • olla sään- ja kulutuksenkestävä
  • olla huoltokustannuksiltaan edullinen.

Pintakäsittelyn valinnassa rakenteen ilmanpitävyyden ja vesihöyrynläpäisevyyden yhteensovittaminen on tärkeä tekijä. Harkon pinta on huokoinen joten se sitoo ja luovuttaa kosteutta. Harkkojen ulkopinta on saatava tiiviiksi, niin ettei viistoon satava vesi pääse tunkeutumaan rakenteeseen. Näin vältetään myös esim. talvella jäätymisestä johtuvat harkkojen mahdolliset lohkeamiset. Kevytsoraharkoista tehty ulkoseinä vaatii aina rappauskäsittelyn myös seinän ilmatiiviyden parantamiseksi.

Kevytsoraharkkotalo kuivuu nopeasti ja se voidaan rapata samana vuonna kuin runko muurataan.  Valuharkkotalon pitää kuivua betonin kuivumisajan takia lämmityskauden yli ennen rappausta.

Rakenteen ulkopinnan tulee kuitenkin olla vesihöyryä läpäisevä, jotta sisältäpäin tuleva kosteus pääsee tuulettumaan ulos. Kosteus ei saa jäädä pintakäsittelymateriaalin alle, koska muutoin pinnoite turmeltuu.

Rappaus on tyypillinen pintakäsittely eristeharkkorakenteisissa ulkoseinissä. Erivärisillä laasteilla ja eripaksuisilla sekä -peittävillä rappaustekniikoilla voidaan luoda rakennuksen ulkoseinälle haluttu ilme. Lopullinen rappaus suositellaan tehtäväksi yhden lämmityskauden jälkeen, jolloin rakennuksen rungon rakennekosteudesta suurin osa on poistunut eikä kutistumista merkittävässä määrin enää tapahdu. Rappauksen ajankohta kannattaa varmistaa laastivalmistajalta ja harkkotoimittajalta. Myös harkkopinnan ja saumojen tiiviys ensimmäisen lämmityskauden aikana tulee varmistaa, jos rappausta ei tehdä heti rakennuksen valmistuttua.

Yleisin tapa harkkotalon julkisivukäsittelyksi on kaksikerrosrappaus, jossa oikaisut tehdään kuituvahvisteisella laastilla ja lopullinen pinta värillisillä silikonihartsipohjaisilla tuotteilla.

Rappauksissa käytetään laastiyhdistelmiä, joiden rappauskerrosten vesihöyrynläpäisevyys kasvaa ulkopintaa kohden.

Sokkelit

Sokkeleissa käytetään yleisesti rouhepinnoitusta, mutta sokkelin voi myös rapata tai maalata.

Sisäseinät

Harkkorakenteisten sisäseinien pintakäsittely voidaan tehdä samoilla materiaaleilla ja menetelmillä kuin muiden kiviaineisten pintojen käsittelyt. Harkkoseinät tulee aina pinnoittaa myös alas laskettujen kattojen kohdalta ja kiintokalusteiden takaa sekä erilaisten panelointien takaa esim. saunassa. Pinnoituksella saadaan rakenteelle riittävä ilmatiiviys ja varmistetaan  rakenteen kosteustekninen toimivuus.

Sisätiloissa pinnat yleensä tasoitetaan ja maalataan tai tapetoidaan.

Harkkopinta voidaan jättää käsittelemättäkin esimerkiksi teollisuushalleissa ja vastaavissa tiloissa, joissa käsittelemätön seinäpinta toimii ääntä vaimentavana rakenteena.

Harkkojulkisivun rappaus

Kuva 75. Julkisivurappaus viimeistelee rakennuksen ulkoasun. Varmista rappausajankohta harkkovalmistajan ohjeista. Halkeilun välttämiseksi harkkojulkisivu rapataan yleensä yhden lämmityskauden jälkeen.
Julkisivurappaus viimeistelee rakennuksen ulkoasun. Varmista rappausajankohta harkkovalmistajan ohjeista. Halkeilun välttämiseksi harkkojulkisivu rapataan yleensä yhden lämmityskauden jälkeen.

Rappauslaasti toimitetaan työmaalle yleensä säkeissä. Vesi sekoitetaan laastiin ohjeiden mukaan. Pienten erien sekoittamiseen voidaan käyttää laastivispilää, mutta suurempien laastimäärien sekoittamiseen tarvitaan laastin sekoittamiseen soveltuva betonimylly. Laastit ja pinnoitteet levitetään ruiskulla tai tasoitteiden tapaan leveällä lastalla.

Harkkoseinä puhdistetaan epäpuhtauksista ja seinäpinnan kolot paikataan 2…3 päivää ennen rappaustöiden aloittamista. Kuiva harkkoseinä kostutetaan kevyesti ennen varsinaista pinnoitustyötä. Ennen rappausta kaikki ovien ja ikkunoiden pielet tiivistetään kosteudelta ja ilmavuodoilta.

Tarvittaessa harkkopinta pohjustetaan esim. kuitulaastilla, rakennuksen kulmiin kiinnitetään ohjurit ja ikkunapinnat yms. suojataan muoveilla. Rakenteiden liittymäkohdat vahvistetaan rappausverkoilla. Rappausverkot kiinnitetään irti seinästä siten, että ne jäävät kokonaan rappauskerroksen sisään. Liikuntasaumojen kohdalla rappaus katkaistaan halkeamien estämiseksi.

Rappaustyön aikana ilman lämpötilan, materiaalien ja rakenteiden lämpötilan tulee olla vähintään +5 °C. Tarvittaessa käytetään säteilylämmittäjiä tai muita lämmityslaitteita. Työskentely ja olosuhdevaatimukset varmistetaan materiaalivalmistajan ohjeista.

Rappauksessa käytettävät työkalut pestään huolellisesti työpäivän jälkeen.

Julkisivun halkeilun estäminen

Eri materiaalit ja rakenteet elävät eri tavalla. Niinpä eri materiaalien liittymäkohdat ja kohdat, joissa harkon koko muuttuu ovat alttiita halkeamien syntymiselle. Halkeamien syntymistä voidaan estää käyttämällä yhtenäisillä pinnoilla samaa  materiaalia. Vaihtoehtoisesti voidaan materiaalien saumakohtaan tehdä liikuntasauma elastisella massalla. Myös pintamateriaali ja -käsittely, esimerkiksi maali, tulee katkaista liikuntasauman kohdalla.

Rappauskerrokseen kiinnitettävällä rappausverkolla voidaan estää halkeamien syntymistä. Rappausverkkoa tulee käyttää paikoissa, joissa halkeamia syntyy todennäköisimmin. Näitä ovat mm. kylmän yläpohjan maskiharkkojen ja seinän eristeharkkojen liittymiskohta, perustusten saumakohdat sekä ikkuna- ja ovipielet.

Yleensä rappaus suositellaan tehtäväksi yhden lämmityskauden jälkeen, jotta rakenne ehtii kuivua. Rakenteen tiiveyden varmistamiseksi suositellaan kuitenkin ensimmäisen rappauskerroksen tekemistä ohutrappauslaastilla harkkoseinään ennen talven tuloa. Jos rappaustyö tehdään kokonaan valmiiksi ennen ensimmäistä lämmityskautta, on suositeltavaa käyttää pohjarappauskerroksessa vahvistuksena lasikuituverkkoa. Verkko painetaan ensimmäisen märkään rappauslaastikerrokseen rappaustyön yhteydessä.


Rappaustyypit

Kolmikerrosrappaus muodostuu tartuntarappauksesta, täyttörappauksesta ja pintarappauksesta. Kolmikerrosrappauksella saadaan peitettyä kaikki seinän epätasaisuudet. Pinta voidaan lopuksi hiertää sileäksi puu- tai teräslastalla.

Tartuntarappauksen tarkoituksena on lisätä täyttörappauksen tartuntapintaa rappausalustaan sekä tasata alustan imua. Sen paksuus on tyypillisesti 0-8 mm. Tartuntalaastia ei tarvitse tasoittaa.

Täyttörappauksella tasataan alustan epätasaisuudet. Täyttörappaus on tyypillisesti 10…30 mm paksu, ja se voidaan tehdä useampana kerroksena. Täyttörappaus tasoitetaan esimerkiksi oikolaudalla tai puuhiertimellä. Täyttörappauksen tulee antaa kuivua ennen pintarappausta. Täyttörappauskerroksessa käytetty kuumasinkitty rappausverkko parantaa pintarappauksen tartuntaa.

Pintarappauksella luodaan rapatulle julkisivulle haluttu pinta ja väri. Pintarappaus voidaan tehdä jollakin sitä varten kehitetyllä erikoislaastilla tai -pinnoitteella. Pintarappauksen paksuus on pinnan karkeudesta riippuen 3-8 mm.

Kolmikerrosrapattu pinta voi olla hierretty, ruiskutettu tai harjattu. Lopullinen pintakäsittely voidaan tehdä jollakin värillisellä julkisivulaastilla tai muulla kiviainespinnoitteella. Yleensä julkisivutöissä käytetään paineruiskulla levitettäviä värillisiä laasteja, jotka levitetään kahtena kerroksena. Ensimmäisen kerroksen ei tarvitse olla täysin peittävä.

Kaksikerrosrappaus on muuten samanlainen kuin kolmikerrosrappaus, mutta siitä puuttuu tartuntarappauskerros. Kaksikerrosrappauksessa ensimmäisellä kerroksella tasoitetaan epätasaisuudet ja toisena kerroksena tehdään varsinainen pintarappaus. Halkeilun estämiseksi laastina voidaan käyttää kuitulaasteja. Kaksikerrosrappauksessa oikaisulaasti levitetään seinään joko koneella tai käsin. Pintakerros rapataan 1…3 vuorokauden kuluttua epätasaisuudet peittävästä oikaisurappauksesta.

Kaksikerrosrappaus sopii yleisesti tasaisille ja tasaisen imun omaaville alustoille, jolloin rappauskerroksen paksuus voidaan pitää melko ohuena, 5…15 mm. Kaksikerrosrappaus on harkkojulkisuissa yleisin pinnoite.

Ohutrappaus tehdään esimerkiksi oikaisulaastilla vetämällä laasti tasoitelastalla alhaalta ylöspäin seinään. Vaikka ohutrappaus tehdään yhdellä laastilla, laasti levitetään usein kahdessa vaiheessa. Tämän jälkeen pinta käsitellään halutun näköiseksi esim. harjaamalla pysty- tai vaakasuuntaan. Työsaumat kannattaa sijoittaa nurkkiin eli yksi seinä tehdään kerrallaan valmiiksi, jolloin työsaumat eivät näy valmiissa pinnassa. Ohutrappaus jättää harkon pintarakenteen näkyviin.

Harjaamalla tehtyä ohutrappausta kutsutaan slammaukseksi (ruotsinkielestä slamma). Slammauksesta käytetään myös nimitystä lieterappaus.

Harkkoulkoseinän verhous muilla rakennustarvikkeilla

Muurattu tai ladottu sekä lämpöeristetty kantava rakenne voidaan verhota myös erilaisilla julkisivumateriaaleilla ja -tarvikkeilla kuten tiili, julkisivuharkko, puu, puupohjaiset levyt, metallilevyt, elementit jne.  Tällöin harkkorakenne toimii ulkoseinän kantavana rakenteena pysty- ja vaakakuormille. Erillinen julkisivu asennetaan julkisivumateriaalin toimittajan ohjeiden mukaisesti.

 

Sokkelin pinnoitus

ideagalleria (9)

Sokkeli on osa julkisivua ja yhdessä julkisivupinnoitteen kanssa se viimeistelee talon ulkoasun. Oikein toteutettu salaojitus, kosteuseristys ja veden ohjaus pois sokkelin  vierustalta sekä oikeat materiaalivalinnat takaavat sokkelin, rakenteen ja pinnoituksen pitkäikäisyyden. Hyvän lopputuloksen edellytykset luodaan huolellisella pohjatyöllä, jossa  oikaisuun käytettävä materiaali valitaan pinnoitteen ja alustan mukaan.

Rouhepinnoitus

Rouhepinnoitus sopii lähes kaikkiin sokkeleihin. Se elävöittää pinnan ja antaa arvokkuutta koko talolle. Rouhepinnoitus on perinteisin ja yleisin sokkelin pinnoitusmenetelmänä ja sen huoltotarve on vähäinen.

sokkelin-rouhepinnoitusPinnoitustyön aluksi sokkelin mahdolliset epätasaisuudet korjataan hiomalla tai paikkaamalla. Oikaisut voi tehdä oikaisu- tai kuitulaastilla. Pienemmät, korkeintaan parin millin syvyiset kolot peittyvät laastin alle.

Sokkeli tulee pestä huolellisesti harjan kanssa. Painepesuri on tässä hyvä apuväline. Pinnasta poistetaan kaikki lika ja pöly ja muu mahdollinen irtonainen aines.

Saumakohdat ja ikkunanpielet ym. kannattaa suojata.

Pinnoitettavan alueen kohdalle on hyvä levittää maahan suojamuovi, jotta tippuneet rouheet eivät likaannu ja ne voi käyttää pinnoituksessa; ilman muovia rouheen hävikki on suuri.

Varsinaiseen pinnoitustyöhön tarvitset rouhepinnoituslaastia ja kivirouheita. Laasti näkyy valmiissa pinnassa rouheen alta, joten sen sävy vaikuttaa kokonaissävyyn.

Sokkelin pinta kastellaan kevyesti vesisumutuksella ennen työhön ryhtymistä, näin laasti tarttuu siihen tiukasti ja sokkeli ei imaise liikaa vettä laastista. Varsinkin lämpimänä päivänä sokkelia on hyvä kastella aina työn edetessä.

Laastia levitetään pinnoitettavalle alustalle teräslastan sileällä puolella voimakkaasti painaen. Laasti kammataan auki teräslastan hammastetulla reunalla kuljettamalla lastaa noin 45 asteen kulmassa alustaa vasten. Kammattu laasti tasataan teräslastan sileällä reunalla, jolloin laastikerroksesta tulee tasavahvuinen. Rouhetta koukataan lastaan esim. ämpäristä ja se lyödään riuskalla otteella laastiin. Heiton tulee olla napakka, jotta rouhe jää laastiin kiinni. Oikean tyylin oppii pian. Pintaan lyöty rouhe tasataan ja painetaan tiiviisti kiinni pehmeällä vaahtomuovilatalla. Rouhepinnoituslaastia levitetään olosuhteista riippuen kerralla vain sen verran, ettei laastipinta ehdi kuivahtaa ennen rouheen heittoa.

Rouhetta ei heitellä koko laastipinnalle, vaan etenemissuunnan reunasta jätetään parikymmentä senttiä paljaaksi. Näin vältetään rumien saumakohtien syntyminen. Seuraava laastiosuus alitetaan paljaaksi jätetystä pinnasta.  Jos rouhepintaan jää aukkoja, niitä voi varovasti paikata.

Paras sää rouhepinnoituksen tekoon on pilvinen tai jopa tihkusateinen päivä. Ihannelämpötila on +10 ja +20 asteen välillä. Hellepäivinä ja suorassa auringonpaisteessa pinnoitusta ei kannata tehdä. Lämpö ja tuuli nopeuttavat laastin kuivumista, jolloin rouheen levittämiseen ei jää riittävästi aikaa. Laastin ja ilman lämpötila ei myöskään saisi laskea alle 5 asteen, sillä silloin lujuuden kehitys pysähtyy. Tuore laasti ei missään nimessä saa jäätyä. Lämpötilan tulee olla lämpimän puolella useampi päivä pinnoituksen jälkeen.

Yleisin ongelma pinnoituksessa on se, että laastia levitetään liian suurelle alalle kerralla ja laasti ehtii kuivua ennen kuin rouhe levitetään.

Rappaus

Rapatussa sokkelissa voi leikkiä pinnan struktuurilla ja väreillä. Rappauspinnan voi toteuttaa harjattuna, hierrettynä tai piirtopintana. Myös  roiskepinta on mahdollinen. Useasta värisävystä on helppo valita julkisivuun sopiva sävy. Sokkelin rappaus on kaksikerrosrappaus eli siinä käytetään kahta eri laastia pohjan tasoitukseen ja pintarappaukseen.

sokkelin_tasoitus_ja_rappausKäsiteltävän pohjan tulee olla suora. Tarvittaessa pohja oikaistaan ohutrappauslaastilla. Kuivissa ja lämpimissä olosuhteissa alusta kostutetaan vesisumutuksella ennen pinnoitusta.

Pohjustus tehdään maalaamalla. Maali levitetään siveltimellä tai telalla ohuina, peittävinä kerroksina. Maalin annetaan kuivua ennen pinnoitusta n. 12 tuntia normaaliolosuhteissa (+20 ºC).

Pinnoite levitään käsin teräslastalla, ja ylimääräinen pinnoite poistetaan teräslastalla maksimi raekokoon. Pinnoite hierretään heti tasaiseksi kerrokseksi leikkaavalla muovihiertimellä.

Näkyvien työsaumojen välttämiseksi seinäpinnat jaetaan pienempiin kokonaisuuksiin, jotka pinnoitetaan yhtäjaksoisesti. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota yhdenmukaisiin sekoitus- ja työolosuhteisiin sekä alustan tasaiseen imukykyyn.

Maalaus

Sokkelin maalaus on edullinen tapa pinnoittaa tasoitettu sokkeli. Tasoituslaastissa oleva, esimerkiksi harjattu pinta jää tällöin näkyviin.

Betonisokkeleiden huoltomaalaus on myös yleistä. Huonokuntoisten sokkelien tavallisin ongelma on alustan suolojen aiheuttama maalin hilseily.

Sisäpintojen viimeistely

Tyypillisesti harkkoseinien sisäpinnat tasoitetaan ja viimeistellään.

Muuratuilla kevytsorabetoniharkkoseinillä rakenteen ilmanpitävyys varmistetaan rakenteen pintakäsittelyillä (vähintään slammaus tai tasoite). Harkkojen väliset saumat eivät ole riittävän ilmanpitäviä ja usein esim. muurauksessa pystysaumassa ei käytetä laastia. Rakenteessa mahdollisesti syntyneet halkeamat voivat myös aiheuttaa ilmavuotoja.

Harkkorakenteisen rungon sisäpinta tulee tasoittaa kauttaaltaan. Tasoitekerroksen tulee liittyä tiiviisti muiden rakennusosien sekä ikkunoiden ja ovien ilmanpitäviin kerroksiin.

Rakennusaikana höyrynsulkuun syntyneet reiät tulee paikata ilmanpitäviksi.

Ennen tasoitetöitä ikkunat, ovet ja muut rakenteet suojataan muovilla. Kiinnityksessä käytetään tarkoitukseen sopivaa teippiä, joka ei vahingoita maalipintaa.

Aluksi tarkistetaan harkkoseinän mitta- ja sijaintitarkkuudet. Erityistä huomiota kiinnitetään sisä- ja ulkonurkkien suoruuteen. Pintojen suoruus tarkistetaan oikolaudalla ja vesivaa’alla. Pinnat puhdistetaan huolellisesti liasta, pölystä sekä laasti- ja betoniroiskeista.

Harkkopinnassa mahdollisesti olevat metalliosat suojataan korroosiolta ennen tasoitetyön aloittamista. Lisäksi tarkistetaan materiaalivalmistajan ohjeista, että harkkoseinän kosteus sekä ilman kosteus ja lämpötila sopivat käytettävälle tasoituskäsittelylle.

Käsittely-yhdistelmät tulee valita harkkoja tasoitevalmistajan ohjeiden mukaisesti eri tiloihin. Märkätiloissa käytetään vain nimenomaan märkätiloihin tarkoitettuja tasoitetuotteita. Märkätilojen osalta tarkistetaan myös, että pohjusteet, tasoitteet ja vesieristeet ovat samaa tuoteperhettä sekä yhteensopivia lattiakaivojen ja muiden vesikalusteiden kanssa.

Pinnat oikaistaan oikaisulaastilla tai tiilitasoitteella. Tasoitteet ovat tehdasvalmisteisia tuotteita, joihin lisätään käytön yhteydessä vain vettä. Oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta. Teräslastan keskelle laitetaan laasti. Kerrospaksuutta seinällä säädetään lastan kallistusta ja painoa muuttamalla. Laastin enimmäiskerrospaksuuksia ei saa ylittää.

Kovalle kulutukselle alttiissa huonetiloissa kuten käytävissä, varastoissa tai vastaavissa, käytetään kulmavahvisteina esimerkiksi galvanoitua peltiä tai lasikuitukangasta. Eri rakennusaineiden ja -tarvikkeiden rajakohdissa käytetään elastista kittiä ja lasikuitu- tai paperinauhaa halkeilun vähentämiseksi.

Jokaisen tasoitekerroksen jälkeen tasoitettu pinta hiotaan kevyesti ja hiontapöly poistetaan. Maalattavan pinnan valmiiksi hionta tehdään viimeisen kokonaan tasoituksen suunnassa. Tapetoitavassa tai maalattavassa tasoitepinnassa ei saa olla viimeistelyä haittaavia rakkuloita, naarmuja tai lastan jälkiä. Sementtisideaineisilla tasoitteilla tasoitetuille pinnoille järjestetään materiaalivalmistajan ohjeiden mukainen jälkihoito. Polymeerisideaineisilla tasoitteilla tulee huolehtia pinnan kuivumisesta ohjeiden mukaan.

Tasoitepinta viimeistellään maalaamalla tai tapetoimalla harkkoseinä tilan käyttötarkoituksen ja halutun laatutason mukaisesti.

Kattojen tasoitus tehdään vastaavasti alustan vaatimuksia ja materiaalivalmistajien ohjeita noudattaen. Kipsilevykatoissa levyjen saumoihin asennetaan vahvikenauha ja katto tasoitetaan kerran tai kaksi kertaa halutun laatutason mukaisesti. Katto voidaan tasoittaa lastalla tasaiseksi tai jättää ruiskun jäljiltä karkeaksi.

Harkkopintojen maalaus

Tasoitettu harkkoseinä maalataan kahteen kertaan, ensin pohja- ja sitten pintamaalilla. Maali voidaan levittää ruiskulla tai telalla. Ruiskumaalattu pinta voidaan myös telata heti ruiskutuksen jälkeen. Betonirakenteiset tai kipsilevykatot käsitellään vastaavasti.

Seinien ohutpinnoitteet

Ohutpinnoitteet ovat erilaisia koristepinnoitteita, värilaasteja tai raemaaleja. Niitä voidaan käyttää huolellisesti täyttörapatuilla tai tasoitetuilla pinnoilla. Koristepinnoitteet ja värilaastit levitetään paineruiskulla ohuina kerroksina ja raemaalit telaamalla. Tarkoitusta varten on olemassa erilaisia kuvioteloja. Lyhytnukkaisella telalla tulee matalampi kuvio kuin pitkänukkaisella telalla.

Märkätilat

Kuva 73. Harkkorakenteet sopivat märkätilojen rakenteisiin.
Harkkorakenteet sopivat märkätilojen rakenteisiin.

Harkkoseinään asennettavien vesihanojen ym. vesikalusteiden tuennassa tulee käyttää tarkoitusta varten valmistettuja metallitukia, joilla esim. hanakulmat saadaan pysymään paikoillaan. Hanakulmien oikea etäisyys toisistaan, paikka ja suoruus tulee vielä tarkistaa ennen tasoite- ja vesieristystöiden aloitusta.

Märkätilojen harkkopinnat tulee aina vesieristää. Keraamisen laatan pinta on lasitettu ja vesitiivis, mutta vesihöyry pääsee laatoituksen saumoista rakenteeseen, ellei alustaa ole vesieristetty. Märkätilojen käyttövesiputkien asennuksissa suositellaan pinta-asennusta. Jos muoviputkia asennetaan rakenteen sisälle, on niissä käytettävä suojaputkia. Muovipäällystetyillä kupariputkilla suojaputkia ei tarvita. Putkien läpivientien tulee olla liikkumattomia.

Kellarikerroksen märkätilojen seinärakenteiden kosteustekninen toimivuus tulee varmistaa rakennesuunnittelijan kanssa. Tarvittaessa maanvastaisiin seiniin tehdään tuuletusrako ulkoseinän ja vesieristetyn kevyen väliseinän väliin. Näin kellarin ulkoseinä ei jää ulkopuolen ja sisäpuolisen vesieristekerroksen väliin tuulettumattomaan tilaan.

Märkätilan lattioiden kallistukset, seinäpintojen, kulmien ja nurkkien suoruudet sekä pintojen tasaisuudet tarkistetaan ennen vesieristyksen tai pintakerrosten tekemistä. Näin vähennetään sovitusten ja laattojen leikkaustarvetta. Tarvittaessa pinnat puhdistetaan ja tasoitetaan märkätiloihin sopivalla tasoitteilla.

Märkätiloissa käytettävien materiaalien (harkko, tasoite, pohjuste, vedeneriste, lattiakaivo) tulee olla samaa tuoteperhettä tai tuotteiden yhteensopivuus tulee muuten olla varmistettu. Käytettävien materiaalien tai järjestelmien tulee olla sertifioituja. Suositeltavaa on teettää työ sertifioidulla vedeneristäjällä, jolla on riittävä kokemus ja osaaminen tuotteiden käytöstä.

Märkätilan vedeneristys ja laatoitus aloitetaan seinäpinnoilta. Seuraavaksi tehdään lattia ja viimeiseksi seinän alin laattarivi.

Siveltäviä tai telattavia vedeneristemateriaaleja on saatavilla yksi- ja kaksikomponenttisina. Nämä levitetään tasoitettuun harkkoseinään ja märkätilan lattiaan valmistajan ohjeita noudattaen. Lattia-, nurkka- ja kulmasaumoissa käytetään työohjeiden mukaisia vahvikenauhoja ja -kankaita, jotka kiinnitetään kosteaan eristemassaan ja sivellään eristemassalla ylitse. Materiaalivalmistajan ilmoittama eristeen kuivapaksuus saavutetaan levittämällä ohjeiden mukainen määrä eristettä mitatulle pinta-alalle. Eristekerroksen paksuus voidaan varmistaa ottamalla eristeestä näytepaloja. Nämä kohdat paikataan näytteenoton jälkeen. Läpiviennit vahvistetaan läpivientikappaleilla tai vahvikenauhalla tai -kankaalla.

Kun seinän vedeneristys on kuivunut, voidaan aloittaa seinän laatoitus. Suora mittalauta kiinnitetään alimman laattakerroksen yläreunan tasoon. Sen vaakasuoruus tarkistetaan tuomalla korkeusmerkki yhtenäisen huonetilan ympäri. Mittalautaan merkitään laattajako, jotta saumajako alkaa oikein.

Laastia levitetään laatoitettavalle seinälle sen verran kuin 10…15 minuutin aikana ehditään laatoittaa. Laasti kammataan auki lastan hammastetulla reunalla. Laastikamman hammastus valitaan laattakoon mukaan: mitä suurempi laatta, sitä suurempi hammastus. Laatta painetaan laastiin ja sitä liikutetaan hieman, jolloin laastin tartunta laattaan varmistuu. Irrottamalla laatan voidaan tarkistaa, että laasti peittää koko laatan taustan. Laattojen vaakasaumoissa käytetään saumanauhaa ohjurina, jolloin sauman korkeus pysyy samana. Saumanauhaa ei saa poistaa ennen kuin kiinnityslaasti on kovettunut riittävästi, muuten laatoitus saattaa liikkua. Myös pystysaumojen suoruus tulee tarkistaa.

Kun laatoitus on kuivunut 1…2 vuorokautta, voidaan aloittaa saumaus. Saumalaasti hierretään kumipäällysteisellä lastalla vinottain voimakkaasti painaen. Saumat on saatava kerralla täyteen. Ylimääräinen saumalaasti pyyhitään pois kostealla sienellä, kun saumalaasti on alkanut sitoutua. Tällöin kuitenkin vältetään kastelemasta saumoja.

Lopuksi saumat tiivistetään ja muotoillaan esimerkiksi ø 8 mm sähköjohdon pätkällä. Kun saumat ovat kuivuneet, voidaan laattapinnat pestä. Pesun jälkeen pinnat pyyhitään vielä kertaalleen kuivalla sienellä puhtaiksi.

Nurkka-, lattia- ja läpimenojen raot tiivistetään saniteettisilikonilla. Reikien tekemistä märkätilojen seiniin tulee välttää. Kiinnitysreiät tiivistetään saniteettisilikonilla ennen tulppien tai ruuvien kiinnittämistä.

Kiinnitykset harkkorakenteisiin

Tehtäessä kiinnityksiä harkkorakenteisiin otetaan huomioon harkon huokoisuus, vetolujuus ja lohkeamisherkkyys. Kevyet kuormat voidaan kiinnittää muovisilla kiinnitystulpilla (propuilla) ja betoniruuveilla. Raskaat kuormat kiinnitetään esimerkiksi kiila- tai lyöntiankkureilla tai rakenteen läpimenevillä pulteilla.

Sopivia kiinnitysmenetelmiä ovat mm. kevytbetoninaulat, muovi-/nailonhylsyt ja ruuvit kumimutterikiinnikkeet, harkkosaumaan muurausvaiheessa asennetut kiinnikkeet, mekaaniset ankkurit ja kemialliset juotosankkurit.

Kiinnikkeiden on oltava korroosiosuojattuja, esimerkiksi sinkittyjä. Kiinnikkeiden kuormitusarvot on saatavissa niiden valmistajilta ja maahantuojilta.

Harkkokivitalo.fi

Sivustoa ylläpitävät Betoniteollisuus ry ja betoni- ja kevytsoraharkkoja Suomessa valmistavat yritykset.

Pyrimme välittämään oikeaa tietoa materiaaleistamme ja niiden käytöstä ja ominaisuuksista.